Vko 48/2013: Tet-harjoittelussa Nautelankosken museossa

Olin Nautelankosken museossa tet-harjoittelijana viikolla 48. Olen Rieskalähteen koulun yhdeksännellä luokalla ja opetussuunnitelmaani kuuluu viikon mittainen työelämään tutustuminen. Hain museoon tet-jaksolle, koska ajattelin sen olevan vähän erilaisempaa kuin esimerkiksi kaupassa työskentely. Oletin tekeväni siivousta ja tylsähköjä paperihommia, mutta tet-viikkoni osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin olin kuvitellut. 

Maanantaina minun tehtävänäni oli tarkistaa ”ylänäyttelyn” esineiden kuntoa (rukkeja, pärepihtejä ja vyyhdinpuita) ja etsiä otsalampun avulla niistä luettelointinumeroita. Sen jälkeen esineiden luettelointitietoja tarvittaessa päivitettiin

museon luettelointitietokantaan.

Kaikki museoesineet täytyy puhdistaa, joten tiistaina imuroin esineitä. Museoesineitä imuroidessa täytyy olla varovainen. Kiinnitin myös esineisiin lappuja, joissa oli esineiden luettelointinumerot.

 Keskiviikkona esineet valokuvattiin. Ensin piti silittää taustakangas. Sen jälkeen esineet nostettiin yksi kerrallaan sen eteen ja valokuvattiin. Iltapäivällä leikkelin kotiseutupukukankaista peräisin olevia tilkkuja siistimmiksi.

Torstaina menimme inventoimaan Levauksen kylään vanhoja rakennuksia. Se oli tosi hauskaa ja kivaa

vaihtelua sisällä työskentelyyn. Iltapäivällä vaihdoin pakastimeen uudet tavarat. Esineet pakastetaan, jotta ötökät kuolisivat. Seuraavaksi minun piti selvittää luupin ja suurennuslasin avulla lasisen kupin pohjassa olevat kirjaimet. Tämän jälkeen etsin tietoa kupista ja sain internetin kautta selville, että se on saksalaisen lasitehtaan valmistama.

Minusta museossa oli tosi mielenkiintoista olla harjoittelussa ja opin paljon uusia asioita.

Tekstin kirjoitti: tet-harjoittelija

Nautelankosken museo

Vko 34/2013: Lieto-viikko

Se puu on suuri ja korkea
kuin taivaalla ukkosen lonka.
Sen puun sen totta sä tunnet myös -
se on mun murheeni honka.

Näillä Eino Leinon säkeillä aloitettiin Lieto-viikon hautausmaakierrokset.




Nautelankosken museo ja Liedon seurakunta järjestivät yhteistyönä Lieto-viikolla neljä opastettua
hautausmaakierrosta. Kaksi kierrosta pidettiin Liedon kirkon hautausmaalla ja kirkossa, kaksi kierrosta Viinamäen ja Keisvuoren hautausmailla. Kierroksille osallistui yhteensä noin 120 kuulijaa.

Konfliktiarkeologi, FM Riku Kauhanen esitteli museon hankkeen "Sota - veteraanien muistista museon muistiin"  tuloksia Liedon kunnantalolla.

Liedon Päivän juhla pidettiin Nautelankosken museon pihalla. Juhlassa esiintyi soitin- ja lauluyhtye Ikäpartio.

Liedon Päivän juhlapuheen piti Nautelankosken museon johtaja Leena Viskari.

Juhlan jälkeen museo oli avoinna ja kaikki museon näytttelyt olivat tutustuttavissa ilman pääsymaksua.
Lauri Nautelan museossa kerrottiin kesällä aloitetusta kulttuuriympäristön dokumentointihankkeesta.




Kahviossa Liedon Karjalaiset esittelivät perinteisiä karjalaisia käsitöitä ja opastivat halukkaita nyörinteon saloihin.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 29/2013: Heinät seipäillä

Viime viikolla Nautelankosken luonnonsuojelualueen itärannan niityillä järjestettiin niittotalkoot. Niittotalkoissa oli museon lisäksi järjestäjinä Liedon 4H-yhdistys ja Härkätien ympäristönsuojeluyhdistys. Urakan jälkeen Liedon Sotaveteraanit tarjosivat talkoolaisille mahdollisuuden saunoa Korsutuvan savusaunassa.


Luonnonsuojelualueelle niittyjen hoidossa ei käytetä koneita, vaan heinät niitetään perinteisesti viikatteilla. Heinät haravoidaan kasoihin ja nostetaan hangoilla heinäseipäille kuivumaan.

Talkoolaisten ikähaarukka oli laaja: nuorin haravoija oli alle kouluikäinen, vanhimmat konkarit eläkeläisiä. Kaikkiaan heinätöissä oli tänä vuonna ennätykselliset 27 talkoolaista.




Niittämisen lisäksi poistettiin nyhtämällä alueelle levinnyttä vierastulokasta jättipalsamia.





Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

vko 28/2013: Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke

Nautelankosken museo aloitti kesäkuussa 2013 puolitoista vuotta kestävän Leader-rahoitteisen Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeen ”Onks tääl tämmöstäki ollu?”. Kuluneella viikolla pidettiin Nautelankosken museossa kaikille avoin hankkeen tiedotus- ja keskustelutilaisuus.

Hanke päivittää ja täydentää Liedon vanhan rakennuskannan inventointiin perustuvaa tietokantaa. Hanke on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsin Hyvä ry. Hankkeen omarahoitusosuudesta vastaa Nautelankoski-säätiö. Käytännön dokumentointi- ja tutkimustyötä tekemään on Nautelankosken museoon palkattu hanketyöntekijä Helga Lähdemäki.

Liedossa on tehty vanhoihin asuinrakennuksiin keskittynyttä rakennuskannan inventointia kunnan, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja maakuntamuseon yhteistyönä jo 1980-luvun alusta. Nautelankosken museo on osallistunut työhön perustamisestaan lähtien. Inventointien pohjalta on vuonna 2010 julkaistu lietolaisia asuinrakennuksia ja maisemia esittelevä teos ”Liedon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta”.

Vuosien 2013 ja 2014 aikana suoritettava dokumentointi täydentää jo olemassa olevaa tietokantaa erityisesti katoamassa olevien talousrakennusten osalta. Aikaisemman inventoinnin keskityttyä pääasiassa asuinrakennuksiin ovat pihapiirien navetat, vajat ja ulkohuoneet usein jääneet kokonaan dokumentoimatta. Vanhan rakennuskannan lisäksi hanke ottaa tarpeen mukaan huomioon myös 1950-lukua nuorempia tuhoutumisvaarassa olevia rakennuksia sekä jatkuvasti muuttuvia keskustan liikehuoneistoja. Hankkeen aikana tallennetaan myös rakennuskulttuuriin ja kulttuurimaisemiin liittyviä valokuvia ja asiakirjoja sekä kulttuurimaisemaa ja rakennuksia koskevaa muistitietoa.

Osa hankkeen omarahoitusosuudesta muodostuus vastikkeetta tehtävistä talkootöistä. Museo toivottaakin kaikki hankkeesta kiinnostuneet ottamaan yhteyttä hankkeen tutkijaan, jos haluavat mukaan mielenkiintoiseen kulttuuriympäristön dokumentointiin.


Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Turun museokeskus, Liedon kunta, Liedon-Tarvasjoen kansalaisopisto, Aurajokisäätiö sekä Turun yliopiston arkeologian oppiaine.

Hankkeen tutkijan yhteystiedot:
Helga Lähdemäki
puh. 045 1573 680
sp. helga.lahdemaki(at)nautelankoski.net


Tekstin kirjoittivat: hankkeen tutkija ja museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 26/2013: Kalliomaalauksia katsomassa

Museon henkilökuntaa oli juhannuksen jälkeen opintomatkalla Etelä-Savossa ja Pohjois-Kymenlaaksossa. Matkan pääkohteena olivat Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiinassa, Mikkelissä.

Kalliomaalaukset on tehty punamultavärillä lähes pystysuoraan jään sileäksi hiomaan kalliopintaan. Esihistorialliseen kalliomaalauskokonaisuuteen kuuluu yhteensä yli 70 kuvaa tai fragmenttia.


Astuvansalmen yleisin kuva-aihe on hirvi. Lähes yhtä paljon on erilaisia ihmishahmoja. Kämmen/käpälänkuvia on kymmenkunta. Lisäksi kallioon on maalattu veneiden kuvia sekä geometrisia kuvioita.












Ristiinan Pyrhölänvuorella tutustuimme Brahelinnaan, joka oli Pietari Brahen Savon läänitysten hallintorakennus. Brahelinna tuhoutui isonvihan aikana. Jäljellä vuoren päällä on enää kartanolinnaa ympäröineen muurin rauniot sekä jäänteitä kaivosta ja asuinrakennuksen perustuksesta.

Ristiinassa vierailimme myös Pien-Toijolan talomuseossa. Tila on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1672 lähtien.

Museoalueella on yhteensä 28 rakennusta 1700- ja 1800-luvuilta. Museo on poikkeuksellinen kokonaisuus, sillä kaikki rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaa ja kaikki esillä olevat esineet ovat olleet tilan omassa käytössä.











Verlassa pysähdyimme vielä katsomaan toisia kalliomaalauksia. Aivan Verlankosken tuntumassa on kallio, johon on maalattu Astuvansalmen tavoin enimmäkseen hirviä ja ihmishahmoja.

Verlan vanha puuhiomo ja pahvitehdas miljöineen ovat kuuluneet Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1996 alkaen.











Tekstin kirjoitti: museoamanuessi
Nautelankosken museo

Vko 8/2013: Esko Setälän valokuvia talvilomaviikolla

Koulujen talvilomaviikolla on maanantaista sunnuntaihin 18. – 24.2.2013 Nautelankosken museossa mahdollisuus  päästä näkemään Esko Setälän valokuvakokoelman kuvia. Liedon kunnan pitkäaikainen kunnansihteeri Esko Setälä keräsi yhteensä 578 valokuvaa käsittävän kokoelman. Setälän valokuvakokoelma on ainutlaatuinen kokonaisuus pääosin 1900-luvun alkupuolella Liedossa valokuvattuja maisema- ja rakennuskuvia sekä kuvia ihmisistä.

Kuvassa Esko Setälä Liedon kotiseutumuseossa.

Esko Setälä ei säilyttänyt kokoelmaansa itsellään vaan antoi kuvat Paula Jonkarille (os. Setälä), joka lahjoitti kokoelman edelleen Liedon kunnalle. Alkuperäisiä valokuvia säilytetään Liedon kirjastossa osana Lieto-kokoelmaa.

Esko Setälän valokuvakokoelman kaikki kuvat digitoitiin ja luetteloitiin syksyllä 2012 osaksi Nautelankosken museon arkiston kokoelmia. Digitoiduista kuvista on tehty diaesitys, jota pääsee seuraamaan Lauri Nautelan museon auditoriossa. Talvilomalla nonstop diaesitys pyörii auditoriossa joka päivä.  Esitys kestää noin tunnin ja siihen on vapaa pääsy.

Aamiainen-dokumentointi

Museon kahvio ja puoti ovat avoinna talvilomaviikolla. Kahviossa museokävijät voivat täyttää aamiaiseen liittyvän kyselyn. Nautelankosken museon kysely on osa valtakunnallista Suomi syö ja juo –hanketta, joka tallentaa nykypäivän ruokakulttuuria museoiden kokoelmiin.

Simon aamiainen (Kuva:Nautelankosken museo)

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 51: Lauri Nautelan sotatie - osa 2

Hajanaisia tietoja Laurin jatkosodasta

Porin rykmentin varusmiehiä Heikkilän kasarmilla 1938. Toinen vasemmalta Lauri Nautela. Kuva: Oiva Ryökäs.

On viimeinkin aika kirjoittaa Lauri Nautelan sotatiestä jatkosodan osalta. Tietojen pursuessa joka suunnasta on ollut vaikeaa ajatella asiaa, mutta viimeisinä aktiivisina kenttätyöviikkoina sain muutaman tärkeän tiedon hänen vaiheistaan jatkosodassa.

Lauri Nautelan kantakortti on jatkosodan osalta osoitus siitä, ettei kaikki tutkijan kannalta tarvittava tieto päädy henkilöä koskeviin dokumentteihin. Häntä koskevat merkinnät 1941 - 1944 ovat lyhykäisyydessään seuraavat:

18.6.1941 EK/JR 35 Rad. au.
24.8.1944 6./JR 35 Siirto, kiv. ryhm. johtaja
3.10.1944 EK/JR 35 Siirto, rykmentin postimestari
16.11.1944 Kotiutettu.

Palvelusaika 3 vuotta, 4 kuukautta ja 29 päivää.

Lauri Nautela on siis ollut yli kolme vuotta Jalkaväkirykmentti 35:n Esikuntakomppaniassa radioaliupseerina. Tali-Ihantalan taisteluiden loppuvaiheessa hän on toiminut kaksi päivää rykmentin kuudennessa kiväärikomppaniassa kivääriryhmän johtajana. Täältä hän on siirtynyt rykmentin postimestariksi.

Postimestarin virka on edellyttänyt suurta luottamusta ja tehtävään on valittu vasta huolellisen taustojen tutkimisen jälkeen. Postimestarit ovat päässeet käsittelemään raha- ja muita arvolähetyksiä, ja joistakin yksiköistä tiedetään viranhoitajien kavaltaneen rahoja lähetyksistä.

Lauri Nautelan vaiheista 18.6.1941 - 124.8.1944 on vain muutamia hajatietoja sieltä täältä. Ne joka tapauksessa vahvistavat hänen olleen mukana JR 35:n esikuntakomppaniassa sekä kantakortissa luetelluilla taistelupaikoilla.

Liikekannallepano Liedossa kesäkuussa 1941

Ennen jatkosodan syttymistä alikersantti Nautela sai monen muun lietolaisen tavoin liikekannallepanomääräyksen. Huhuja oli ollut liikkeellä jo pitkään, ja tiistaina 17.6. alkoi tulla soittoja koteihin. Viestipataljoonaan määrättyjen lietolaisten valmistautuminen sotatielle alkoi seuraavana päivänä kello 7 suojeluskuntatalolla. Rykmentin esikuntaan kuuluvat siirtyivät kirkonkylän koululle. Jalkaväkirykmentti 35:een perustettiin Liedossa esikunnan lisäksi kolonna, johon tuli vanhempia lietolaisia.

Kuva otettu 18. - 19.6. liikekannallepanon aikana. Soppajono palokunnan talolla (Lujala) Liedossa. Kuva: Oiva Ryökäs

Varusteiden jaon ja valmistelujen jälkeen oli edessä lähtö itään. JR 35:n esikunta lähti Liedon asemalta 23.6. kello 00.45, ja saapui Lahteen kello 13.46. Matkan varrella junaan poimittiin muita yksiköitä mukaan.

Lahdessa perustettiin 24.6. 1. Divisioonan käskyllä Taisteluosasto Ruotsalo. Rykmentti viipyi kaupungissa viikon verran. Sotapäiväkirjan mukaan esikunta, joka sai peitenimekseen "Kuha" [kalojen nimillä viitattiin pitkään JR 35:n yksiköihin] aloitti työskentelynsä 25.6. virka-ajan ollessa kello 8 - 11 sekä 12.30 - 17.

Juna lastattuna Liedon asemalla ja valmiina lähtemään itään, kohti Lahtea. Kuva: Oiva Ryökäs.

Esikuntakomppaniassa Lauri Nautela toimi aluksi radioalipuseerina. Hän oli haastattelemani Einar Nurmen, sittemmin Törnin jääkärin, radioryhmässä. Radioautossa heidän mukanaan kulki myös rykmentin postimestari, alikersantti Arvo Korsimo.

Jalkaväkirykmentti 35:n esikunnassa kuunnellaan radiota 11.7.1941 lähtökäskyä Lastujärvellä odotellessa. Lastujärvellä rykmentti oli viisi päivää. Radiosta kuuluu juuri ”Moskova on julistettu sotatoimialueeksi ja Leningradia aletaan saarrostaa”. Kuvassa oikealta alkaen: Y. Järvinen, O. Heikkinen, E. Leino, L. Ruotsalo [everstiluutnantti, JR 35:n komentaja], A. Sepponen, rykmentin postimestari Arvo Korsimo ja komentajan autonkuljettaja Toivo Nurmi. Kuva: Niilo Honkala.

Lauri Nautelan ja muiden "teltan poikien" terveiset löytää 1.7. Lahdessa maastosta lähetetystä kirjeestä. Kirjeen kirjoitti esikuntakomppaniassa palveleva kersantti Unto Ryökäs, josta sittemmin tuli komppanian vääpeli. Unto kirjoitti usein veljelleen Oivalle. Hänen kirjeistään löytyy muutamaan otteeseen Nautelan ja monen muun lähettämät terveiset lietolaisille Viestipataljoona 33:een.

Lahdesta rykmentti siirtyi 2.7. Joensuuhun, Enoon, jonka kirkonkylän ja Pirttivaaran kautta rykmentti saapui Lastujärven rannalle. Moskovan rauhan raja ylitettiin 13. - 14.7.1941 Korpiselässä.

Alikersantti Nautela Jalkaväkirykmentti 35:ssä hyökkäysvaiheessa

Laurin taistelujen tie hyökkäysvaiheessa kulki kantakortin mukaan seuraavien paikkojen halki: Kukkajärvi, Hiisjärvi, Kutisma, Neukijärvi, Nelkonjärvi, Kenjakki, Villavaara, Pöljärvi, Mäntyselkä, Tsopina, Kelijärvi ja Malu.  Kuvia ja tarinoita suurimmasta osasta näistä paikoista löytyy Niilo Honkalan valokuvista osoitteesta http://koskitl.info/koskitl/JR35.pdf sekä Paavo Kairisen JR 35:n sotatiestä (1991).

Alla on esimerkkejä muutamasta Lauri Nautelankin todistamasta näystä matkalla Vieljärveltä Karhumäelle. Kuvat ovat rykmentin valistusupseerin Niilo Honkalan ottamia, ja löytyvät myös Nautelankosken museon arkistosta:

Yksi tuhotuista neljästätoista vihollispanssarista Kukkajärvellä heinäkuun lopulla. Taisteluissa estettiin puna-armeijan hyökkäys 1. Divisioonan sivustaan. Kuva: Niilo Honkala.

Kutisman taisteluissa saaliiksi saatu panssarivaunu. Kuva: Niilo Honkala.

Venäläisten asemia Kutismassa. Sitkeän motin pehmittämiseen tarvittiin littoislaisista muodostettua raskasta kranaatinheitinkomppaniaa. Kuva: Niilo Honkala.

Koska Jalkaväkirykmentti 35:n asiakirjat ovat (kuten aiemmissa kirjoituksissa olen maininnut) Mikkelissä kunnostettavina, ei Lauri Nautelaa koskevia virallisia asiakirjoja ole käytettävissä kantakorttia lukuun ottamatta. Sotaveteraanien muistoista museon muistiin -hankkeen ikävin takaisku vuoden aikana on ollut näiden asiakirjojen puuttuminen tutkimusaineistosta.

JR 35:n digitoitujen sotapäiväkirjojen joukosta ei löydy esikuntakomppanian päiväkirjaa, ja itse rykmentin sotapäiväkirja käsittelee tapahtumia niin laajalti, ettei yhdelle alikersantille anneta tilaa. Tästä syystä tiedot Nautelan jatkosodasta perustuvat lähinnä muihin lähteisiin.

Veteraanin päiväkirjamerkinnän mukaan Nautela pistäytyi 4.8.1941 Divisioonan esikunnan puhelinkeskuksessa kertomassa kuulumisia etulinjasta. Tuolloin JR 35:ssä oltiin hänen mukaansa lähinnä odottavalla kannalla. Rykmentin takana olivat alle viikkoa aiemmin päättyneet Kukkajärven taistelut. 

29.9.1941 päivätyssä, kirjoittaja Unto Ryökäksen kirjoittaman otsikon mukaan "Teltan lämmöstä" lähetetyssä kirjeessä Lauri kertoo terveisensä pienellä sivun laitaan kirjoitetussa lisäyksessä. JR oli tässä vaiheessa ollut kiinni ankarissa taisteluissa Nelgomjärven suunnassa, ja seuraavaksi alkoivat taistelut Kenjakin motista.

Tiedonmurusia

Aineisto Lauri Nautelasta on hyvin sirpaleista. Aiemmin mainitsemani Einar Nurmen mukaan agronomiopintoja suorittanut Nautela siirrettiin radioryhmästä JR 35:n rehumestariksi. Hän siis huolehti hevosten ruokkimisesta.

Oiva Ryökäksen 12.7.1942 kirjoittaman päiväkirjamerkinnän mukaan Lauri Nautela oli tuolloin JR 35:n rykmentin postimestari. Hän oli seurannut virassa vuoden alussa kotiutettua Arvo Korsimoa.

Ennen tätä nimitystä on vielä yksi mielenkiintoinen maininta: Lauri Nautela kävi Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) juhlassa Äänislinnassa helmikuussa 1942. Hän palasi juhlasta 25.2. Karhumäen rautatieasemalle yhdessä lomalta palaavan Aaro Tähtisen kanssa. Nautela jäi muutamiksi tunneiksi Viestipataljoona 33:n majoitustiloihin.

Taistelumerkintöihin tulee luonnollisesti hyökkäysvaiheen jälkeen pitkä tauko. Seuraava merkintä kantakortissa on yhdestä pahimmista paikoista Suomen sodissa: Tali-Ihantalasta. Täällä Nautela on ollut kivääriryhmän johtajana kaksi päivää 24-25.8.1944. Merkintää siirrosta ei löydy 6. komppanian sotapäiväkirjasta. Nautelan vaiheet tästä eteenpäin eivät ole käyneet ilmi käsittelemästäni aineistosta.

Johtopäätökset

5.5.1938 palvelukseen astuneita Porin rykmentin varusmiehiä; kokelaita ja alikersantteja 16.5.1939 Heikkilän kasarmeilla. Kuvassa edestä taakse kokelaat Niemelä ja Mattila, sekä alikersantit Asikainen, Saarinen, Honkanen, Tauno Lehti, Olavi Lehti, Tammi, Lauri Nautela, K. Virtanen, A. Virtanen ja M. Suomalainen. Kuva: Oiva Ryökäs.

Museon tiedoissa sitkeästi elänyt tieto, jonka mukaan Lauri Nautela palveli ilmatorjunnassa, on osoittautunut vääräksi. Museon ilmatorjuntatykkejä esittävissä kuvissa esiintyy pääasiassa loimaalaisia. 

Uusia valokuvia Lauri Nautelasta on tullut museolle lähinnä hänen varusmiespalveluksensa ajalta. Joihinkin lietolaisia esittäviin ryhmäkuviin hänet on merkitty kuvan taakse poissa olevaksi.

Museon tiedoissa on edelleen aukkoja Laurin vaiheista jatkosodan lähes kaikissa vaiheissa. Aukkoja on paikattava haastatteluin ja arkistotutkimuksin. Etenkin hänen vaiheensa Tali-Ihantalassa olisivat mielenkiintoista tutkittavaa.

Oiva Ryökäksen talvisodan ajan kirjeessä mainitaan, että hän aloitti omien kirjeidensä numeroinnin kopioituaan idean Nautelalta. Numerojärjestyksessä saapuvat kirjeet kertoivat vastaanottajalle, että kaikki kirjeet ovat tulleet perille eikä sensuuri ole napannut välistä lähetystä. Jossakin Nautelan valtavan kokoelman kätkössä lienee siis hänen sota-ajan kirjeenvaihtonsakin. Lauri Nautelan sotatien kolmas osa voisi siis olla vahvasti Laurin omaa käsialaa.

Kirjoittaja: Riku Kauhanen

http://www.nautelankoski.net/
Sota – veteraanien muistista museon muistiin hanke