Vko 35/2020: Nautelankosken sahan raunioiden rakennusinventointi

 

Vanha saha purettiin vuonna 1922.

Aloitin kuukauden kestävän museologian harjoitteluni elokuussa. Opin käytännön kautta erilaisia museoammattilaisen työtapoja ja yhtenä työtehtäväni oli tehdä rakennusinventointi sahan raunioista. Saha on toiminut 1890-luvulta 1950-luvulle saakka.

Sahan rauniot sijaitsevat kuvan tummansinisen pisteen kohdalla. Raunioiden kohdalta alkaa luontopolku.

Uusi saha rakennettiin vuonna 1922.

Tein rakennusinventoinnin toisen harjoittelijan ja museoavustajan kanssa. Aloitimme rakennusinventoinnin tekemällä selvitystyön sahan historiasta. Selvitystyöhön kuului sahan raunioiden sijainnin paikantaminen kartoista sekä jo tehdyn dokumentointityön selvittäminen. Seuraavaksi menimme paikan päälle tekemään kenttätyötä. Otimme mukaan kameran taltiointia varten, kynän ja paperia pohjapiirrosta sekä mittojen merkitsemistä varten ja tietysti kelamitan, jotta saimme välimatkat mitattua. Myös pitkävartisille kumisaappaille oli käyttöä, sillä paikalle oli kasvanut pitkää kasvillisuutta. Onneksi paikka oli tuttu ja sijaitsi aivan Nautelankosken vieressä, joten meidän ei tarvinnut matkata kovin kauas. Aluksi kenttätyö vaikutti melko haastavalta, koska kokonaisuutta ei hahmottanut heti, sillä rauniot olivat peittyneet kasvuston alle. 

Sahan reunakiviä ja kenttätyöläinen.

Sahasta oli jäänyt näkyville reunakiviä, jotka muodostivat alueen, jossa kaksikerroksinen saharakennus oli sijannut. Jäljelle oli jäänyt myös betonirakennelmia, joista isompi sijaitsi reunakivien keskellä. Siinä oli sijainnut saha ja toisessa betonirakennelmassa oli ollut voimasiirtopyörä. 

Sahan betonirakennelmia.

Yksin kenttätyötä oli mahdotonta tehdä, mutta onneksi meitä oli kolme. Yksi meistä otti kuvia niin työnteosta kuin jäljelle jääneistä sahan rauniosta. Mittaustyö täytyi tehdä kaksin, sillä välimatkaa reunakivillä oli monta metriä. Myös maasto oli toden totta haastava, sillä aina ei nähnyt mihin jalalla astuu. Tovin pähkäilimme mikä väli pitää mitata, sillä näkyvyys kentällä oli paikoin heikko, eivätkä kaikki reunakivet erottuneet heti. Paikoin piti olla kädessä sekä kelamitta että kynä ja paperi mittojen merkitsemistä tai luonnoksen tekemistä varten. Aikamme ulkona työskenneltyämme, nälkä yllätti meidät, ja olikin aika siirtyä sisälle kokoamaan tietoja ylös.

Raunioiden mittaaminen oli tarkkaa puuhaa.

Sahan raunioiden pohjapiirustus.

Ensin piirsin sahan rauniot puhtaaksi käsin, sillä kentällä käden jälki ei ole kovin vakaa. Mitään kamalan taiteellista piirustusta ei onneksi vaadittu, vaan suoritukseksi riitti lähinnä piirtää pieniä ympyröitä reunakiviksi ja etäisyydet sai kätevästi viivottimella suoraksi piirrettyä. Seuraavaksi täydensin rakennusinventointilomakkeen, johon täytyi etsiä tietoa sekä sahan rakennuksesta että sen historiasta. Löysin tietoa aikani etsittyäni kirjallisuudesta, arkistosta ja Liedon museon omilta nettisivuilta. Lopuksi liitin vielä sahan raunioiden piirroksen ja muutaman valokuvan lomakkeeseen, ja näin sain sen arkistoitua ja rakennusinventoinnin tehtyä.

Tekstin kirjoitti: museoharjoittelija

Liedon museo 

Vko 48/2013: Tet-harjoittelussa Nautelankosken museossa

Olin Nautelankosken museossa tet-harjoittelijana viikolla 48. Olen Rieskalähteen koulun yhdeksännellä luokalla ja opetussuunnitelmaani kuuluu viikon mittainen työelämään tutustuminen. Hain museoon tet-jaksolle, koska ajattelin sen olevan vähän erilaisempaa kuin esimerkiksi kaupassa työskentely. Oletin tekeväni siivousta ja tylsähköjä paperihommia, mutta tet-viikkoni osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin olin kuvitellut. 

Maanantaina minun tehtävänäni oli tarkistaa ”ylänäyttelyn” esineiden kuntoa (rukkeja, pärepihtejä ja vyyhdinpuita) ja etsiä otsalampun avulla niistä luettelointinumeroita. Sen jälkeen esineiden luettelointitietoja tarvittaessa päivitettiin

museon luettelointitietokantaan.

Kaikki museoesineet täytyy puhdistaa, joten tiistaina imuroin esineitä. Museoesineitä imuroidessa täytyy olla varovainen. Kiinnitin myös esineisiin lappuja, joissa oli esineiden luettelointinumerot.

 Keskiviikkona esineet valokuvattiin. Ensin piti silittää taustakangas. Sen jälkeen esineet nostettiin yksi kerrallaan sen eteen ja valokuvattiin. Iltapäivällä leikkelin kotiseutupukukankaista peräisin olevia tilkkuja siistimmiksi.

Torstaina menimme inventoimaan Levauksen kylään vanhoja rakennuksia. Se oli tosi hauskaa ja kivaa

vaihtelua sisällä työskentelyyn. Iltapäivällä vaihdoin pakastimeen uudet tavarat. Esineet pakastetaan, jotta ötökät kuolisivat. Seuraavaksi minun piti selvittää luupin ja suurennuslasin avulla lasisen kupin pohjassa olevat kirjaimet. Tämän jälkeen etsin tietoa kupista ja sain internetin kautta selville, että se on saksalaisen lasitehtaan valmistama.

Minusta museossa oli tosi mielenkiintoista olla harjoittelussa ja opin paljon uusia asioita.

Tekstin kirjoitti: tet-harjoittelija

Nautelankosken museo

Vko 39: Työelämään tutustumista museossa

Tulin Nautelankosken museoon viikoksi harjoittelemaan syyskuun lopussa, ja nyt kun harjoittelu on loppupuolella niin olisi varmaan jo aika kertoa siitä.

Käyn Liedon Keskuskoulun yhdeksättä luokkaa, ja olen valinnut vapaaehtoisiksi valinnaisaineiksi saksan kielen sekä ATK-ajokortin. Kaksi yhden viikon kestävää työelämään tutustumisjaksoa kuuluu pakollisena oppilaanohjaukseen osana sen kurssia. Tarkoituksena on siis tietysti tutustua työelämään ja, niin kuin sanotaan, ”sen haasteisiin”.

Hain harjoitteluun juuri Nautelankosken museoon koska halusin päästä kokeilemaan jotain erikoisempaa. Hyvin suuri osa yrityksistä, joista voi hakea tet-paikkaa, ovat jollakin tavalla kauppoja. Muunlaisissa työpaikoissa usein työtehtävät ovat liian vaarallisia tet-harjoittelijalle. Joten ajattelin, että jos menisin esimerkiksi ensin museoon ja sitten kauppaan, oppisin siinä enemmän kuin menemällä vaikka molemmilla kerroilla kauppaan. 

Tällä tavalla sitä saa selville, miten paljon harjoittelupaikkani eroavat toisistaan enkä tarkoita tällä vain siten mitä näissä paikoissa tehdään työksi, vaan myös niitä arkisia asioita kuten työaikoja, yhteisiä sääntöjä, työn vakavuutta ja muita vastaavia asioita, jotka vaihtelevat.

Kun tulin hakemaan tet-paikkaa Nautelankosken museosta, ajattelin, että täällä tehdään aika lailla yksipuolisesti töitä ja että pääsisin ehkä ainoastaan siivoamaan. Mutta yllätyin positiivisesti, kun pääsin tekemään muun muassa erilaisia ATK-hommia, joita en uskonut täällä ollenkaan tarvitsevan. Pääsin litteroimaan eli kuuntelemaan näyttelyä varten tehtyä haastattelua kirjoittamalla tietokoneelle kaiken, mitä haastattelussa puhuttiin. Litterointi oli melko hidasta puuhaa, koska asiat piti kirjoittaa juuri niin kuin ne sanottiin. 

Litterointia

Pääsin lisäksi tutustumaan luettelointiin eli siirtämään tietoja pääkirjasta tietokantaan sekä päivittämään museon nettisivua koodaamalla. Sisälläkään ei tarvinnut joka päivä kököttää, kun jo heti ensimmäisenäkin päivänä lähdin museoväen kanssa retkelle Kaskalan linnavuorelle, vaikkakin linnavuoren juurelle piti autolla ajaa. Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi, loppuviikosta pääsin myös ulos valokuvaamaan museoaluetta. Sisällä sain myös digitoida museoesineitä, eli valokuvata niitä ja tallentaa kuvat museon luettelointitietokantaan.

Museoesineitä käsitellään
hanskat kädessä.

Lisäksi voisi kertoa, että sain olla myös mukana siinä, missä itse olin viimeksi noin neljä vuotta sitten, eli seurasin kuinka muinaistekniikan koululaispäivillä 5.-luokkalaiset kiersivät museota. Ulkona olin mukana tarkkailemassa heidän nuotionsytytystaitoja, kalliomaalausta sekä jousiammuntaa. Sain myös itsekin kokeilla jousiammuntaa pitkästä aikaa.

 

Kaiken kaikkiaan viikko Nautelankosken museossa on mennyt erittäin mukavasti ja nyt tiedän, että museossa, jos ei suuressa niin ainakin pienessä, onkin todella monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Tekstin kirjoitti: Museossa harjoittelussa ollut 9-luokkalainen