Vko 18/2020: Katsauksia Liedon historiaan 2: Liedon kulttuurimaiseman juuret

Menneisyyteen on aina monta tietä. Liedon museon artikkelisarja tarjoaa pieniä polkuja Liedon pitkään historiaan. Artikkelisarjan toisessa osassa pohditaan rautakauden asutusta ja linnavuorien merkitystä.

 

Aurajokilaaksossa asetutaan aloilleen

Rautakauden kuluessa asutus alkoi vakiintua jokilaaksoissa ja maisema muotoutua sellaiseksi, jona sen periaatteessa tänäkin päivänä näemme. Yksinäistalot tai muutaman talon muodostamat yhteisöt ja niiden yhteyteen perustetut kalmistot sijaitsivat peltojen keskellä pienillä kalliomäillä ja kumpareilla, viljelykseen kelpaamattomalla maalla. Asuinympäristöön kuuluivat lisäksi luonnonniityt, pienet peltotilkut ja metsäalueet.

 

Pohja nykyiselle kulttuurimaisemalle luotiin rautakaudella. Piirros: Kaisa Lehtonen

Rautakautinen asuinrakennus oli usein jaettu kahteen osaan, toinen pääty ihmisiä ja toinen pääty karjaa ja hevosia varten. Harjakattoinen talo rakennettiin pystypaalujen varaan, seinät tehtiin oksapunoksesta, hirrestä tai turpeesta. Kateaineena käytettiin olkea, tuohta tai turvetta. Asuinrakennuksia tärkeämpiä nykytietämyksen kannalta ovat kuitenkin rautakauden ajan hautapaikat. Vainajat poltettiin ja tuhka ripoteltiin maahan usein kivikkoiseen maastoon. Vainajan mukaan saatettiin laittaa hauta-antimia. Nämä polttokenttäkalmistot sijaitsivat talojen lähellä, ja asuinpaikat usein löydetäänkin juuri kalmistokaivausten yhteydessä. Vanhemmalla rautakaudella hautapaikat olivat käytössä melko lyhyitä aikoja, vain noin sadan vuoden ajan. Nuoremman rautakauden kalmistojen pitkäaikainen käyttö 800-luvulta alkaen kertoo siitä, että asutuskin oli jo pysyvää ja jatkuvaa.

Linnavuorten Lieto

Kaskalan, Vanhalinnan ja Viikan linnavuorten lisäksi Kahasvuorta, Keisvuorta, Kärmeorvonmäkeä ja Laakarmäkeä on saatettu rautakaudella käyttää puolustus- tai merkinantotarkoituksessa. Linnavuoret kuuluvat rautakauden kulttuuriin, mutta niiden käytöstä on esitetty erilaisia tulkintoja. Perinteisen puolustus- ja pakopaikan sijaan linnavuoret ovat voineet olla rituaalipaikkoja tai liittyä metsästykseen. Merkit tulenpidosta, poltetut ihmisluut sekä keramiikan palat Vanhalinnan kivimuurien yhteydessä ovat haastaneet perinteisen tulkinnan: puolustus- tai pakolinnaksi mielletty mäki on voinut olla myös kulttipaikka. Kärmeorvonmäen kivirakennelmat taas ovat voineet olla muinaisia pyyntilaitteita, joiden avulla saaliin kulkua ohjataan haluttuun suuntaan.

Yliskulman Kärmeorvonmäen kivilatomukset saattavat liittyä rautakauden ajan metsästykseen.

Kokeet merkkitulista linnavuorilla ovat olleet ristiriitaisia, eikä varmaa tietoa merkkituliketjuista ole. Rautakaudella asutuskeskittymät ovat olleet Aurajoen varrella linnavuorten läheisyydessä, ja vuorilta näkyvät niiden vaikutuspiirissä olevat talot, kalmistot, pellot, niityt ja metsät – hyvä tähystyspaikka siis. Jos katsoo kartalla Vanhalinnan, Viikan ja Kaskalan linnavuoria, herää ajatus, olisiko tulta polttamalla voitu tiedottaa vaarasta mäeltä toiselle sekä lähistön asukkaille. Oli vuoren käyttö sitten mikä tahansa, niin jollakin tavalla tällainen vaikuttava ja ympäristöstään erottuva mäki on palvellut yhteisöään.

Viikan linnavuorelta näkyy kauas yli Savijokilaakson.

Tekstin kirjoittiva: museonjohtaja ja museoamanuenssi
Liedon museo

Artikkeli julkaistiin Turun Tienoossa 30.4.2020.

Kärmeorvonmäen kivilatomuksia

vko 28/2013: Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke

Nautelankosken museo aloitti kesäkuussa 2013 puolitoista vuotta kestävän Leader-rahoitteisen Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeen ”Onks tääl tämmöstäki ollu?”. Kuluneella viikolla pidettiin Nautelankosken museossa kaikille avoin hankkeen tiedotus- ja keskustelutilaisuus.

Hanke päivittää ja täydentää Liedon vanhan rakennuskannan inventointiin perustuvaa tietokantaa. Hanke on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsin Hyvä ry. Hankkeen omarahoitusosuudesta vastaa Nautelankoski-säätiö. Käytännön dokumentointi- ja tutkimustyötä tekemään on Nautelankosken museoon palkattu hanketyöntekijä Helga Lähdemäki.

Liedossa on tehty vanhoihin asuinrakennuksiin keskittynyttä rakennuskannan inventointia kunnan, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ja maakuntamuseon yhteistyönä jo 1980-luvun alusta. Nautelankosken museo on osallistunut työhön perustamisestaan lähtien. Inventointien pohjalta on vuonna 2010 julkaistu lietolaisia asuinrakennuksia ja maisemia esittelevä teos ”Liedon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta”.

Vuosien 2013 ja 2014 aikana suoritettava dokumentointi täydentää jo olemassa olevaa tietokantaa erityisesti katoamassa olevien talousrakennusten osalta. Aikaisemman inventoinnin keskityttyä pääasiassa asuinrakennuksiin ovat pihapiirien navetat, vajat ja ulkohuoneet usein jääneet kokonaan dokumentoimatta. Vanhan rakennuskannan lisäksi hanke ottaa tarpeen mukaan huomioon myös 1950-lukua nuorempia tuhoutumisvaarassa olevia rakennuksia sekä jatkuvasti muuttuvia keskustan liikehuoneistoja. Hankkeen aikana tallennetaan myös rakennuskulttuuriin ja kulttuurimaisemiin liittyviä valokuvia ja asiakirjoja sekä kulttuurimaisemaa ja rakennuksia koskevaa muistitietoa.

Osa hankkeen omarahoitusosuudesta muodostuus vastikkeetta tehtävistä talkootöistä. Museo toivottaakin kaikki hankkeesta kiinnostuneet ottamaan yhteyttä hankkeen tutkijaan, jos haluavat mukaan mielenkiintoiseen kulttuuriympäristön dokumentointiin.


Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Turun museokeskus, Liedon kunta, Liedon-Tarvasjoen kansalaisopisto, Aurajokisäätiö sekä Turun yliopiston arkeologian oppiaine.

Hankkeen tutkijan yhteystiedot:
Helga Lähdemäki
puh. 045 1573 680
sp. helga.lahdemaki(at)nautelankoski.net


Tekstin kirjoittivat: hankkeen tutkija ja museoamanuenssi
Nautelankosken museo