Vko 36/2020: Monipuolinen museoharjoittelu Nautelankosken museossa

 

Leiriläisryhmää opastamassa.

Tein viime vuonna yhden kuukauden mittaisen museoharjoittelun Nautelankosken museossa ja keskityin tuolloin lähinnä Lauri Nautelan keräämien kiinalaisten kolikoiden luettelointiin. Tänä vuonna palasin harjoittelemaan Nautelankoskelle kolmeksi kuukaudeksi ja päädyin huomaamaan, kuinka monipuolista sekä vaihtelevaa museotyö voi ollakaan. Pääsin harjoitteluni aikana tekemään erilaisia työtehtäviä sekä oppimaan paljon uutta esimerkiksi museon kokoelmien ja museota ympäröivän yhteisön parissa työskentelystä. 

Usein uppouduin töihini niin suurella innolla, etten huomannut ajan kuluvan ja työpäivät valuivat ohi kuin hetkessä. Näin viimeisenä työpäivänä on hyvä muistella, mitä kaikkea on tullut harjoittelun aikana tehtyä.

Sodanaikaisia partateriä.

Harjoitteluni alkoi kesäkuussa esineiden luetteloinnilla. Ensimmäisenä työtehtävänäni oli kuvata ja luetteloida sodanaikaisia esineitä, joihin kuului esimerkiksi hygienia- sekä elintarvikepakkauksia. Kokonaisuus oli minulle hyvä tapa päästä sisälle esineluettelointiin, sillä en ollut viime vuonna luetteloinut kuin muutaman esineen. Kun olin tunnistanut, kuvannut, luetteloinut sekä numeroinut kokonaisuuden, pakkasimme ne oikeaoppisesti ja veimme säilytystiloihin.

Puhdetyönäyttelyn vitriinien sommittelua.

Esineiden luetteloinnin jälkeen pääsin työskentelemään rakenteilla olevan puhdetyönäyttelyn pariin. Näyttelytyöhön kuului esimerkiksi näyttelyn pohjapiirroksen piirtäminen, esinelistan kirjoittaminen, esineiden paikoilleen asettelu sekä esinetutkimuksen tekeminen. Näyttelyn rakentaminen oli kiivasta puuhaa, mutta sain mielestäni suoritettua minulle annetut tehtävät hyvin. Huomasin puhdetöistä tietoa etsiessäni myös oppivani paljon lisää sota-ajasta sekä puhdetöiden historiasta.

Puhdetöiden tutkiminen oli mielenkiintoista.

Kun puhdetyönäyttely oli pystyssä ja esinelista valmis, kirjoitin näyttelystä esittelyn museon verkkosivuille. Esittelyn lisäksi päivitin tiedot näyttelyistä sekä tulevista tapahtumista eri tapahtumakalentereihin sekä pidin museon sosiaalista mediaa ajan tasalla. Kiireisen kesäkuun lopuksi pääsin vielä tutustumaan esineiden pakastamiseen. Orgaanista ainetta (esim. puu, tekstiili) sisältävät esineet pakastetaan tuholaisten hävittämiseksi ennen kuin ne viedään museon säilytystiloihin.

Suistamon alueen karttoja tutkimassa.

Heinäkuussa ahkeroin suuren Karjalan evakkoihin liittyvän lahjoituskokonaisuuden parissa, johon kuului muun muassa valokuvia, lehtiä, arkistomateriaalia, karttoja sekä kirjoja. Kokonaisuudessa mielenkiintoisinta oli mielestäni valokuvien luettelointi, sillä niitä luetteloidessa pääsin hakemaan tietoa kuvissa olevista henkilöistä ja tekemään pienimuotoista sukututkimusta. Kartat olivat haastavia luetteloitavia, sillä niiden auki levittämiseen tarvittiin aina kaksi henkilöä. Kokonaisuuden lisäksi tein myös opastuksia, palvelin kahvioasiakkaita ja osallistuin museon tapahtumien järjestämiseen. 

Luetteloimaani kokonaisuuteen kuului myös visiittikortteja. Vanhoihin valokuviin oli tapana merkitä kuolleet henkilöt ristillä.

Elokuussa työnkuvaani kuului muun muassa näyttelytutkimuksen tekeminen ensivuodelle tulevaa näyttelyä varten. Tutkimusta tehdessäni hain esimerkiksi perustietoja, tilasin arkistomateriaaleja ja hain yhteyshenkilöitä näyttelyä varten. Tein myös oman versioni mahdollisesta pohjapiirustuksesta sekä listasin ylös ideoita, joita näyttelyssä voisi mahdollisesti hyödyntää. Voi olla, että jokin ideoistani päätyy ensi vuoden näyttelyyn asti.

Hien Tong keisarin aikainen (1740-1786) vietnamilainen kolikko. Kolikossa on muinaiskiinaksi Hien Tongin hallintokauden nimi sekä valuutan tunnus.

 

Sahan raunioiden rakennusinventointia.

Näyttelytön lisäksi pääsin vielä elokuun viimeisellä viikolla inventoimaan Nautelankoskella sijaitsevia sahan raunioita sekä luetteloimaan museon kätköistä löytyneitä kiinalaisia ja vietnamilaisia kolikoita. Kolikoissa ehdottomasti mielenkiintoisin löytö oli vietnamilainen kolikko, johon oli kirjattu muinaiskiinaksi hallitsijan hallintokausi sekä valuutan nimi. Kolikoiden luetteloinnin myötä harjoitteluni ympyrä ikään kuin sulkeutui: lopetin sillä, millä olin harjoittelun viime vuonna aloittanutkin. 

Nyt harjoittelun loppuessa vasta kunnolla käsitän, kuinka paljon olen oppinut ja tehnyt näiden menneiden kuukausien aikana.

Tekstin kirjoitti: museoharjoittelija 

Liedon museo

Vko 48/2013: Tet-harjoittelussa Nautelankosken museossa

Olin Nautelankosken museossa tet-harjoittelijana viikolla 48. Olen Rieskalähteen koulun yhdeksännellä luokalla ja opetussuunnitelmaani kuuluu viikon mittainen työelämään tutustuminen. Hain museoon tet-jaksolle, koska ajattelin sen olevan vähän erilaisempaa kuin esimerkiksi kaupassa työskentely. Oletin tekeväni siivousta ja tylsähköjä paperihommia, mutta tet-viikkoni osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin olin kuvitellut. 

Maanantaina minun tehtävänäni oli tarkistaa ”ylänäyttelyn” esineiden kuntoa (rukkeja, pärepihtejä ja vyyhdinpuita) ja etsiä otsalampun avulla niistä luettelointinumeroita. Sen jälkeen esineiden luettelointitietoja tarvittaessa päivitettiin

museon luettelointitietokantaan.

Kaikki museoesineet täytyy puhdistaa, joten tiistaina imuroin esineitä. Museoesineitä imuroidessa täytyy olla varovainen. Kiinnitin myös esineisiin lappuja, joissa oli esineiden luettelointinumerot.

 Keskiviikkona esineet valokuvattiin. Ensin piti silittää taustakangas. Sen jälkeen esineet nostettiin yksi kerrallaan sen eteen ja valokuvattiin. Iltapäivällä leikkelin kotiseutupukukankaista peräisin olevia tilkkuja siistimmiksi.

Torstaina menimme inventoimaan Levauksen kylään vanhoja rakennuksia. Se oli tosi hauskaa ja kivaa

vaihtelua sisällä työskentelyyn. Iltapäivällä vaihdoin pakastimeen uudet tavarat. Esineet pakastetaan, jotta ötökät kuolisivat. Seuraavaksi minun piti selvittää luupin ja suurennuslasin avulla lasisen kupin pohjassa olevat kirjaimet. Tämän jälkeen etsin tietoa kupista ja sain internetin kautta selville, että se on saksalaisen lasitehtaan valmistama.

Minusta museossa oli tosi mielenkiintoista olla harjoittelussa ja opin paljon uusia asioita.

Tekstin kirjoitti: tet-harjoittelija

Nautelankosken museo

Vko 15: Työelämään tutustumista museossa

Me olimme Nautelankosken museossa tet-harjoittelussa viikolla 15 huhtikuun puolivälissä. Tet tarkoittaa työelämään tutustumista joka määrätään 8. ja 9. luokkalaisille yhdeksi viikoksi lukuvuodesta.

Me käymme Ilmaristen koulun kahdeksatta luokkaa. Päätimme hakea museoon tettiin koska se oli lähellä ja siinä olisi vaihtelua, sillä suurimmassa osassa tet-paikoista olisi vain siivousta tai tavaroiden nostelua. Aluksi kun haimme paikkaa, luulimme että meille ei olisi mitään mielenkiintoisia töitä, mutta olimme väärässä.

Työharjoittelussa pääsimme luetteloimaan erilaisia museoesineitä tietokantaan, kuten Lauri Nautelan työkalukaapin sisältöä. Kaapissa oli kaikenlaista vanhaa tavaraa, vanhoista korkeista erilaisiin mainoskolikoihin.


Keskiviikkona pääsimme myös ottamaan kuvia museoesineistä. Kuvien ottamisen jälkeen pääsimme photoshoppaamaan kuvia, vaikka photoshopilla, eli kuvanmuokkausohjelmalla, vain rajattiin kuvia ja muutettiin niiden kokoa. Rajaamisen jälkeen kuvat piti siirtää tietokantaan oikeisiin kansioihin. Luettelointi oli tarkkaa ja vaativaa puuhaa. Piti miettiä, mikä esine oli ja mihin sitä käytettiin ja mistä materiaalista se oli tehty.

Vanhan kirnun rautavannetta puhdistetaan.

 

Me myös putsasimme museoesineitä hanskat kädessä ja erilaisilla puhdistusvälineillä kuten rautaharjalla, mutta vaikka se olikin hankalaa, se oli ihan hauskaa ja siinä kului aika silti suht leppoisasti.

Pääsimme myös vuorotellen litteroimaan eli kuuntelemaan äänitettyä haastattelua, joka piti kirjoittaa sanasta sanaan ylös. Sanat piti kirjoittaa täsmälleen samalla lailla niin kuin ne haastattelussa sanottiin. Haastattelussa, jota pääsimme litteroimaan, lietolainen sotaveteraani tunnisti kuvia kuudenkymmenenkuuden vuoden takaa. Litteroiminen oli välillä hankalaa ja hidasta, kun välillä oli vaikea saada selvää äänitteestä ja piti toistaa samaa pätkää koko ajan uudelleen. Litterointi oli kuitenkin mukavaa ja sen kanssa aika kului nopeasti.

Torstaina kävimme pienellä happihyppelyllä katsomassa upeaa koskea. Koski kuohui harvinaisen paljon, koska jäät olivat juuri sulaneet. Se virkisti mieltä ja sen jälkeen palasimme jälleen takaisin töihin.

Koskea ihailemassa.

Meillä oli kaksi kahvitaukoa ja yksi ruokatauko päivässä. Ensimmäinen kahvitauko oli noin kymmenen aikoihin, ruokatauko oli noin kahdentoista aikaan ja toinen kahvitauko oli yleensä kahden maissa. Kahvitauolla oli mukava jutella muiden työntekijöiden kanssa maailman menoista. Työntekijät myös kertoivat meille tavaroiden ja Nautelankosken historiasta paljon jänniä juttuja

Loppujen lopuksi, Nautelankoskella oli ihan mukavaa ja viikko vierähti todella nopeasti.

Tekstin kirjoittivat: Museoharjoittelussa olleet kaksi 8. luokkalaista
Nautelankosken museo