Vko 48/2014: Viinamäen muinaisjäännösalueen dokumentointi ja koekuopitus

Nautelankosken museo toteutti vuosina 2012 - 2013 arkeologisen kokonaisinventoinnin Liedon Viinamäen käytöstä poistetun hautausmaan alueella. Alueelta kirjattiin tuolloin muinaisjäännösrekisteriin kalusto- ja leikkaushuoneen raunio, kaksi 1800-luvun lopulle sijoittuvaa torpan paikkaa sekä joitakin rajakiviä.

Raunion itäpääty syksyllä 2012. (NKM/va/8598)

Raunion länsipääty syksyllä 2012. (NKM/va/8607)

Viinamäen hautausmaa otettiin alun perin käyttöön vuonna 1890, koska kirkkomaan hautapaikat olivat loppuneet eikä sen laajentamiseen saatu lupaa. Viinamäen käytöstä luovuttiin jo vuonna 1907, sillä sen maaperä oli liian kostea arkkuhautauksille.

Viinamäen hautausmaan muistomerkkejä vuonna 1981. (NKM/va/98:1)

Liedon seurakunta ja Nautelankosken museo päättivät toteuttaa syksyn 2014 aikana Viinamäen alueella kalusto- ja leikkaushuoneen raunioiden dokumentoinnin sekä torpanpaikkojen koekaivauksen. Tutkimustyöhön ryhdyttiin Liedon seurakunnassa vireillä olevan
Viinamäen hautausmaan uudelleenkäyttösuunnitelman johdosta. Viinamäen tutkimus oli osa Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuurimpäristön dokumentointihanketta.

Kalusto- ja leikkaushuoneen raunio nähtynä etelästä ennen
raivaustöiden alkua elokuussa 2014. (NKM/va/88:3)

Alueen dokumentoinnin kenttätyöt toteutettiin 8. – 13.9.2014. Raunio otettiin dokumentoinnin yhteydessä paremmin esille poistamalla alueelta risukkoa ja pintamaata.

Raunion itäpäätyä puhdistetaan. (NKM/va/88:133)

Raunion länsipäädyn kivijalassa on kaksi kivistä ladottua seinämää,
joiden välissä on eristeenä paksu maakerros. (NKM/va/88:158)

Torppien paikoille ja rauniolle kaivettiin kaikkiaan viisi koekuoppaa, joista otettiin yhteensä kolme maanäytettä. Näytteistä tehtiin makrofossiilianalyysi Helsingin yliopistossa. Kenttätöiden lisäksi tehtiin arkistotutkimusta.

Raunion koekupasta otetaan makrofossiilinäytettä. (NKM/va/88:53)

Suoritetun dokumentointityöviikon lopuksi kohteella järjestettiin yleisölle opastus Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä 13.9.2014. Kierroksella kerrottiin Viinamäen hautausmaan kulttuurihistoriallisista vaiheista ja alueella kuluneen viikon aikana käytetyistä arkeologisista kaivausmenetelmistä.

Opastuksen yhteydessä yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla kaivaustyötä
kalusto- ja leikkaushuoneen raunion koekuopalla. (NKM/va/88/181)

Toteutetun tutkimustyön tuloksena tiedot Viinamäen vanhasta hautausmaakohteesta täsmentyivät huomattavasti. Muinaisjäännöksen rajoja sekä alueella sijainneiden torppien paikkoja pystyttiin tarkentamaan.  Kalusto- ja leikkaushuoneen raunion rakenteesta sekä rakennuksen vaiheista saatiin arkisto- ja kenttätutkimuksin lisää tietoa.

Viinamäen dokumentoinnin ja koekuopituksen raportti valmistui marraskuussa ja on julkaistu tutkimusluvan myöntäneen Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä, josta löytyy tietoa monista muistakin Liedon muinaisjäännöksistä. Viinamäkeä koskevat raportit pääsee lukemaan alla olevista linkeistä.

Viinamäen dokumentointi ja koekuopitus -raportti vuodelta 2014
Viinamäen inventointiraportti vuodelta 2013

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 34/2013: Lieto-viikko

Se puu on suuri ja korkea
kuin taivaalla ukkosen lonka.
Sen puun sen totta sä tunnet myös -
se on mun murheeni honka.

Näillä Eino Leinon säkeillä aloitettiin Lieto-viikon hautausmaakierrokset.




Nautelankosken museo ja Liedon seurakunta järjestivät yhteistyönä Lieto-viikolla neljä opastettua
hautausmaakierrosta. Kaksi kierrosta pidettiin Liedon kirkon hautausmaalla ja kirkossa, kaksi kierrosta Viinamäen ja Keisvuoren hautausmailla. Kierroksille osallistui yhteensä noin 120 kuulijaa.

Konfliktiarkeologi, FM Riku Kauhanen esitteli museon hankkeen "Sota - veteraanien muistista museon muistiin"  tuloksia Liedon kunnantalolla.

Liedon Päivän juhla pidettiin Nautelankosken museon pihalla. Juhlassa esiintyi soitin- ja lauluyhtye Ikäpartio.

Liedon Päivän juhlapuheen piti Nautelankosken museon johtaja Leena Viskari.

Juhlan jälkeen museo oli avoinna ja kaikki museon näytttelyt olivat tutustuttavissa ilman pääsymaksua.
Lauri Nautelan museossa kerrottiin kesällä aloitetusta kulttuuriympäristön dokumentointihankkeesta.




Kahviossa Liedon Karjalaiset esittelivät perinteisiä karjalaisia käsitöitä ja opastivat halukkaita nyörinteon saloihin.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 42: Kuulumisia Muolaalta

Tiedusteluja Muolaata koskien

Museolle on tullut yhteydenottoja entisten muolaalaisten ja Muolaasta kiinnostuneiden taholta. Näiden tiedustelujen taustalla on Lauri Nautelan sotatien varusmies- ja talvisodan osuutta koskeva blogiteksti. 

Kirjoituksessa esiintynyt Liedon Nautelankosken kokoelmien kuva Muolaan kirkosta (alla) lienee viimeinen, jossa rakennus on pystyssä. Kirkko tuhottiin 12.12.1939, ettei sitä pystyisi käyttämään tähystyksessä ja majapaikkana. Kirkon tornissa lymyillyt panssarintorjuntatykki oli tätä ennen pysäyttänyt yhtenä harvoista suomalaisten raskaista aseista useita hyökkääviä panssareita kirkkomaan aidan tuntumaan.

Muolaan kirkko 1939.
Kuva: Nautelankosken museon kokoelmat. Kuvan on ottanut Oiva Ryökäs.

Museon kokoelmiin kuuluu muutamia muita Oiva Ryökäksen ottamia kuvia, jotka on otettu Muolaan kirkonkylän tai Muolaanjärven läheisyydessä. Kokoelmat ovat kuitenkin laajat, joten aineiston tarkempi tutkiminen voi tuoda esille lisää valokuvia, arkistoaineistoja tai kirjeenvaihtoa. Muolaan lähettyvillä kirjoitetusta kirjeestä käy ilmi, että Lauri Nautelakin kävi kirjeenvaihtoa kotiin. Kirjeiden paikantaminen toistaiseksi järjestämättömästä arkistosta on kuitenkin enemmän kuin haasteellista.

Pölläkkälään 20,2 km, Kellariin 8,5, Voimäelle 7,4 km, ja Kyyrölään  5,4 kilometriä. Kuva Muolaan kirkonkylästä.  Kuvan on ottanut Oiva Ryökäs. Kuva: Nautelankosken museon kokoelmat.

Oiva Ryökäs "siellä jossakin". 1. Prikaatin viestiosasto, johon Ryökäs ja Lauri Nautela kuuluivat, siirtyi 3.12.1939  Kangaspellosta Muolaanjärven pohjoispäähän Hotakkaan telttamajoitukseen metsään. Kuva: Nautelankosken museon kokoelmat.

Muolaa oli verinen paikka lietolaisille. Menehtyneiden tietokannan perusteella Muolaan taistelut vaativat kahdeksan lietolaisen hengen, ja näistä peräti kolme oli upseereja. Talvisodan aikana 31.11.1939-13.3.1940 kaatui 32 lietolaista, ja heti sodan jälkeen vammoihinsa kuolleiden mukaan ottaminen kasvattaa lukumäärää yhdellä. Siis joka neljäs talvisodassa kaatunut lietolainen menehtyi Muolaalla. Nämä palvelivat pääasiassa Jalkaväkirykmentti 14:ssä.

Muolaa nyt

Museomme sai Muolaalaisten seura ry:n johtokuntaan kuuluvalta Lauri Rämöltä kesällä 2012 otettuja valokuvia Muolaan talvisodan taistelupaikoilta. Hän piti aiheesta esitelmän Muolaan pitäjäseuralle ja antoi ystävällisesti esityksen rungon museomme käytettäväksi valokuvien ohella.

Valokuvista onkin kiinnostavaa nähdä, miltä lietolaistenkin rakentamat esteet ja asemat näyttävät 73:n vuoden jälkeen. Muolaalla puolustuslaitteet ulottuivat Vuoksesta Punnuksen ja Muolaan kirkon kautta edelleen Kyyrolään ja täältä Muolaanjärvelle.

Kesän 2012 Vainajien Muistojuhlaa ja kirkon valmistumisen 160-vuotisjuhlaa varten raivattiin esiin leikkuuhuoneelta kirkkomaan keskiosaan ulottuva osa vuoden 1939 juoksuhautaa. Raivaustyön ovat tehneet vapaaehtoiset talkoolaiset, joille kiitos lietolaistenkin puolesta.

Töissä saatiin esille juoksuhautaa, leikkuuhuoneen rauniot ja sen lähistöllä sijainnut korsu. Talvisodassa kirkolla ei ollut puolustamassa kuin noin 200 miestä, mutta nämä luopuivat paikasta vasta helmikuussa kun puolustus siirrettiin Mannerheimlinjalle. Voimalla ei kirkkomäkeä vallattu.

Ilmeisesti 20 hengen majoituskorsun jäänteet Muolaalla. Kuva: Lauri Rämö.

Mainittakoon, että monella lietolaisella oli ennenaikainen lähtö lähellä majoituskorsun rappujen viereen pudottua kahdeksan tuuman kranaatin. Onneksi kranaatti jäi suutariksi:

"Kapsäkki", kuten kuvaajan veli Unto kranaatteja luonnehtii, ei onneksi täyttänyt tehtäväänsä, Valokuvan on ottanut Oiva Ryökäs. Nautelankosken museon valokuvakokoelma.

Leikkuuhuoneen rauniot. Lähellä rantaa oli korsu juoksuhaudan yhteydessä. Kuva: Lauri Rämö.

Juoksuhautaa lähellä korsua. Kuva: Lauri Rämö.

Muistiinpanoissa mainitaan lietolaisten rakennelleen Muolaan kirkonkylässä panssariesteitä. Paikallisten kanssa synnytti konfliktia asemien ja esteiden rakentaminen hautausmaalle. ”Työhä tuhmii ootta, ko kaivatta juoksuhautoloi siunatul maal!”.

Rannan panssaries​teitä kirkkoport​aiden alapäässä korkean veden aikaan. Kuva: Lauri Rämö.

Muolaan pitäjäseura on pitänyt ja pitää alueesta huolta ja mm. hoitaa kirkkomaata talkootyönä. Sankarihautausmaa raivattiin esiin 1990-luvulla. Kirkon ja sen muistopatsaiden alue siistitään säännöllisesti ja hautausmaan tunnistetut polut pidetään avoinna. Samoin rantaan johtavat portaat pidetään avoinna kasvillisuudesta ja siistinä.

Töitä on aikomus jatkaa kesällä 2013 vapaaehtoisvoimin.

Muolaan tyypin linnoitustyökeramiikka? Esinetutkimuksellinen kysymys

Esinetutkimus nyt - akateeminen haaste

Arkeologilla ja esinetutkijalla on käyttöä viime sotien tutkimisessa, vaikka tämä on saanut eräänkin haastateltavan kurtistamaan kulmiaan. Hän mietti, onko aikaa kulunut niin paljon että sotatutkimus on jo aitoa muinaistutkijan hommaa. 

Esinetutkimus vaatii aivan omanlaisiaan ponnistuksia ja näkökulmia, mitä on alettu tajuta vasta viime aikoina. Esineet on hyvin pitkälti nähty mykkinä, ja niiden todistusvoimaa kulttuurientutkimuksessa on pitkään vähätelty. Kuten esinetutkimuksen perään kuuluttanut norjalainen arkeologi Bjørnar Olsen muistuttaa antropologi Fredrik Barthin kirjoittaneen 1961: "“It often seems that . . . even artifacts are treated analytically as if they were cultural elements.". Älyllisessä väittelyssä kulttuuri yhdistettiin pääasiassa kognitioon ja sosiologiaan. "It ought to be clear that patterns of behavior described as ‘customs’ or artifacts in a museum are not cultural elements. . . . Culture consists of ideas”. Esineet, ja nimenomaan museoesineet, eivät siis koskaan pystyisi Barthista olemaan kulttuurillisia elementtejä. Kulttuurin "näkymättömyyttä" korostettiin pitkään.

Hämmentävää sinänsä, mielestäni juuri 1900-luvun aineisto, ei niinkään esihistorialliset jäännökset, osoittaa, miten vahva vaikutus esineillä on ja miten vähän niistä todellisuudessa tiedetään. Juuri tästä syystä puhdetyöt ovat tärkeässä osassa Nautelankosken tutkimusta. Yhteen ainoaan puhdetyöhön tiivistyy suuri tarina, ihmissuhdeverkosto ja valitettavan usein tietoisuus siitä, että esine voisi kertoa paljon, mikäli sitä pystyttäisiin tulkitsemaan ja mikäli tekijää tai esineen tuojaa olisi haastateltu. Monesti esine on onneksi mahdollisuus saada "puhumaan".

Lietolaisaineistoissa riittää ihmeteltävää

Muolaan kysymyksiin liittyen nousi esille aivan uusi pohdittava asia. Esinetutkijan riemuksi kollega Satu Närhi kertoi, että museon kokoelmista löytyy sangen erikoinen sotamuisto: saviastia, johon on kirjoitettu MUOLAA 1939 LINNOITUSTYÖ.

MUOLAA 1939 LINNOITUSTYÖ. Kuva: Nautelankosken museo.

Päädyin ottamaan tuoreeltaan yhteyttä muolaalaiskontakteihin, ja näistä eräs kertoi hänen vapaaehtoisena linnoitustöissä kesällä 1939 Muolaalla olleen enonsa saaneen samanlaisen astian. Siinä tosin lukee ajan ja paikan sijaan kaukaa viisaasti "Parempi kaivaa kuin katua.".

Informantti arveli, että kyseessä on Muolaan Kyyrölän savipajoissa tehty astia. Kyyrölässä toimi peräti 70 savipajaa vuonna 1939. Kyyrölän saviastiat olivat hyvin kuuluisia ja niitä on kulkeutunut kauas syntysijoiltaan.

Perinne jatkuu edelleen: Uschanoffien keramiikkasuku valmistaa Hämeenlinnassa edelleen keramiikkaa perinteisin menetelmin. Keramiikkamestari Nikolai Uschanoff (74) on viimeinen Kyyrölässä syntynyt savenvalajamestari, joka valmistaa astioita perinteisellä dreijausmenetelmällä.

Kysyessäni lietolaisilta sotaveteraaneilta Liedon sotaveteraani ry:n kokouksessa astioista he muistelivat, että savikauppa oli pitkälti vaihtokauppaa. Etenkin sianharjaksia ja hevosenhäntäjouhia käytettiin kauppatavarana. Kyyrölä oli heidän tietojensa mukaan ainut paikka Suomessa, missä valmistettiin kukkopillejä. Näitä kiertelevät kauppiaat myivät Liedossakin ennen sotia.

Asiasta asiaan ja kysymyksiin sekä alustaviin tulkintoihin

Astia on herättänyt monia kysymyksiä. Kyseessä on ilmiselvästi tyystin tutkimaton esineryhmä, josta on toistaiseksi tietoa ainoastaan kahdesta astiasta. Tärkeää olisikin selvittää mahdollisimman pian, kuinka paljon astioita on valmistettu, kuinka paljon niitä on edelleen olemassa ja kuinka paljon niitä on ollut. Vaikka ruukkuja olisikin mennyt rikki, on tieto astian alkuperästä ja kuvailu siitä tärkeää tietoa.

Kahden esimerkin ja hajatietojen perusteella on vaikeaa tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tai analyysia. Alustavista tiedoista voi kuitenkin arvella, että joku tai jotkin savipajat ovat valmistaneet astioita linnoitustöissä oleville sotilaille ja vapaaehtoisille muistoesineiksi. Kirjoitukset astioissa vaihtelevat. Onko "Parempi kaivaa kuin katua" täysin ainutlaatuinen, vai valmistettiinko niitä useampia?

Toisaalta pari informanttia on huomauttanut, että astioiden valmistajat puhuivat ja osasivat pääasiassa venäjää, siis kirjoittivat kyrillisin kirjaimin. Näin ollen he tuskin ovat tehneet itse kirjoituksia saviastoihin, missä tapauksessa on mahdollista, että linnoitustyöläiset ovat itse ostaneet astiat ja raaputtaneet tekstin astiaan. Tässä tapauksessa astia on vahvasti tulkittavissa puhdetyöksi. Toisaalta on mahdollista, että astian pohja on ollut valmistumassa ja astian tilaaja on paperilla esittänyt, millaisen kirjoituksen haluaa valmiiseen tuotteeseen. Mahdollista on myös, että linnoittajat vapaa-ajallaan pääsivät tutustumaan savipajoihin ja kokeilivat itse dreijaamista.

Esineiden käyttötarkoitus on selvästi muistoesineen. Vanhempien Uschanoffien mukaan esineitä valmistettiin pääasiassa talouskäyttöön. Nämä keramiikka-astiat on kuitenkin hankittu ja valmistettu muistoksi ajasta, jona omistaja oli vapaaehtoisena ponnistelemassa isänmaansa puolesta. Esineessä on vahva paikkakuntalaisuuden leima: Kyyrölän savi oli aikansa "designia", ja tätä korostettiin. Se on nimenomaan muisto Muolaasta.

Summa summarum, seuraavat asiat tulisi tutkia:

- Miten paljon astioita tiedetään olevan yhä olemassa?

- Missä astiat valmistettiin? Nimenomainen paja tai valaja olisi hyödyllinen tieto.

- Mistä ajatus astioiden valmistamiseksi käynnistyi? 

- Millaisia erilaisia muistokirjoituksia astioihin tehtiin?

- Käytettiinkö esineitä myös arkiaskareissa? Onko astioita ostettu ilman kirjoituksia?

Astioihin liittyen pyydämme yhteydenottoja museolle. Sähköpostitse [rrikukauhanen[at]gmail.com] voi lähettää valokuvan tai valokuvia esineestä, mikäli museolle pääseminen on vaikeaa.

Museoon voi olla yhteydessä myös puhelimitse (02) 489 2400 tai suoraan museon omaan sähköpostiin museo(at)nautelankoski.net.

Teksti:

Riku Kauhanen

Lähteet:

Kyyrölän savi

http://www.kyyrolansavi.fi/

Lauri Rämön 2012 Muolaan pitäjäseuralle pitämä esitelmä.

Luovutetun Etelä-Karjalan pitäjät. Muolaa.

http://www.luovutetunetelakarjalanpitajat.fi/Pitajat/Muolaa/Perustietoa.iw3

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet

http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

Olsen, Bjørnar. 2010. In Defense of Things. Blue Ridge Summit, PA, USA: Rowman & Littlefield Publishing Group

Lauri Rämöltä sähköpostitse saadut tiedonannot.

Tapio Leinolta suullisesti ja sähköpostitse saadut tiedonannot.

Kyyrölän savelta puhelimitse ja sähköpostitse saadut tiedonannot.

http://www.nautelankoski.net/

Sota – veteraanien muistista museon muistiin hanke

Vko 21: Yhteistyötä seurakunnan kanssa

Nautelankosken museo on tehnyt usean vuoden ajan yhteistyötä Liedon seurakunnan kanssa. Yhteisten tapahtumien järjestäminen alkoi yli kymmenen vuotta sitten, kun kotiseutumuseon pihalla alettiin pitää erityisesti perheille suunnattu keväinen jumalanpalvelus. Joulukuun koskikirkkoon on hiljennytty jo kahdeksana talvena. Lisäksi Nautelankosken museo ja Liedon seurakunta ovat järjestäneet opastettuja hautausmaakierroksia vuodesta 2005 alkaen.

Pihakirkko

Toukokuun pihakirkkoa vietettiin kauniissa vaikkakin välillä tuulisessa säässä. Jumalanpalveluksen kirkkona oli kotiseutumuseon piha penkkeineen, alttari rakennettiin museon seinän viereen ja koristeltiin lasten piirustuksilla.

Pihakirkossa on mukana myös seurakunnan päiväkerholaisia ohjaajineen ja lasten esitykset kuuluvatkin aina jumalanpalveluksen ohjelmaan.


Tänä vuonna virsiä laulettiin pihakirkossa trumpetin säestyksellä.









Museo mukana toimintatorstaissa

Liedon seurakunta on aloittanut joka torstai pidettävän ohjelmallisen toimintatorstain. Toimintatorstai on kaikille lietolaisille avoin toimintapäivä, johon sisältyy aamupäivällä erilaisia "toimintakanavia", joissa esimerkiksi tehdään käsitöitä, jumpataan, tutustutaan vanhoihin valokuviin tai seurustellaan. Lounaan jälkeen on aina viikon vieras, joka tulee kertomaan jostain teemasta, laulattaa tai järjestää ohjelmaa.Torstaitoiminnan yhteydessä pyörii myös perhekerho, joten välillä mukana on kaiken ikäisiä vauvoista varttuneisiin.

Nautelankosken museo vastasi kahden viimeisen toimintatorstain iltapäivän ohjelmasta. Molemmilla kerroilla jalkauduttiin tutustumaan Liedon seurakunnan historiaan. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin Liedon kirkkoon ja toimintatorstait päättyivät tällä viikolla opastettuun kierrokseen Liedon kirkon hautausmaalla.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 34: Liedon Päivä ja Lieto-viikko

Pietarin avain Nautelankosken museon johtajalle

Kotiseutuyhdistys Lieto-Seura luovutti Liedon Päivänä 22.8.2010 Pietarin avaimen Nautelankosken museon johtajalle Leena Viskarille. Pietarin avain myönnettään perinteisesti kunnan nimikkopäivän pääjuhlassa kulttuuri- ja kotiseututyössä ansioituneelle lietolaiselle. Pietarin avain jaettiin tänä vuonna 28. kerran.

Avaimen luovuttanut Tenho Siljamäki kertoi Leena Viskarin valinnan perustuvan hänen monipuoliseen työhönsä Liedon paikallismuseossa. Viskarin johtama Nautelankosken museo tarjoaa kulttuuria kaikenikäisille.

Lauri Nautela sai Pietarin avaimen vuonna 1996 ja Nautelankoski-säätiön entinen puheenjohtaja Pertti Peltola vuonna 2006.

Ote Leena Viskarin kiitospuheesta:

Kun Tenho Siljamäki lähestyi minua tässä asiassa tuossa kevään korvalla niin minun piti oikein ruveta miettimään mitä tämä kotiseutu minulle merkitsee, mitä se on. Törmäsin sitten kesälukemistossani ruotsalaisen runoilijan ja kirjailijan Pär Lagerkvistin tekstiin:

Kerran kuulut niihin jotka elivät kauan sitten.
Maa muistaa sinut niin kuin se muistaa ruohon
ja metsät, maatuvat lehdet.
Niin kuin multa muistaa
ja niin kuin vuori muistaa tuulet.

Lagerkvist on tässä runossaan tavoittanut jotakin aivan oleellista. Menneiden - ja nykyisten - sukupolvien työ, tämä uurastus, näkyy meille ympäristössä, tottakai. Mutta myös kaikki ilot ja surut ja rakkaus ovat meille läsnä tässä fyysisessä maisemassa kuten myös meidän jokaisen omassa mentaalimaisemassamme. Ja se on sitten ehkä se kotiseutu.

Liedon Päivä Nautelankosken museossa

Liedon Päivää vietettiin Nautelankosken museossa monien aiempien vuosien tapaan avoimien ovien merkeissä. Päivän aikana oli vapaa pääsy Lauri Nautelan museon näyttelyihin Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Raha – kerätty ja kätketty sekä Elävä joki –dioraamaan. Myös kotiseutumusessa oli ovet avoinna. Tuvassa pääsi seuraamaan – ja halutessaan myös kokeilemaan – pienen Lieto-ryijyn valmistumista, kun museon kesätyöntekijä solmi nukkia kangaspuissa olevaan ryijyyn.

Kamjossa museon rakennuskonservaattori esitteli Piilukirves ja punamultaa –näyttelyä. Lähes kaikkien kävijöiden huomion kiinnitti puoliksi kunnostettu ikkuna ja siitä syntyikin monen kanssa keskustelua. Arkeologisilla kaivauksilla löydetty saunan tulisijan pohja sekä kaivauslöydöt ja –valokuvat aukesivat, kun niitä museovieraille tarkemmin selostettiin. Seinällä olevan vanhan myllärin saunan kuvan ja sen paikalle siirretyn saunan yhteys myös valkeni, kun kävijät vuoron perään kurkistivat kamjon ikkunasta ja näkivät vanhaa kuvaa muistuttavan nykytilanteen. Ahaa-elämys toistui päivän aikana monta kertaa.

 Hautausmaakierroksia Lieto-viikolla

Nautelankosken museon osuus Lieto-viikon ohjelmatarjonnassa on yhdessä Liedon seurakunnan kanssa järjestettävät hautausmaakierrokset. Kierroksia on kaksi erilaista ja kumpaakin järjestetään yksi aamupäivällä ja yksi illalla.

Liedon kirkon hautausmaalla pidettävässä Kulttuurihistoriaa kirkkomaalla –kierroksella tulevat tutuiksi kristillisten hautausmaiden yleinen kulttuurihistoria, Liedon hautausmaat (historia, sijainnit ja muistomerkit) sekä hautausmaiden hiljainen kieli. Hautausmaiden lisäksi opas kertoo Liedon kirkon rakentamisesta ja historiasta sekä kirkkorakennukseen liittyvästä symboliikasta. Kierroksen jälkeen halukkaat voivat osallistua kirkossa hartaushetkeen.

Muistolehdosta

Toisella hautausmaakierroksella on pitkä ja monimutkainen nimi: Viinamäestä Keisvuoreen – Pyhien paikkojen ulkoiset piirteet esihistoriasta nykypäivään eli kalmistoista evankelis-luterilaisiin hautausmaihin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kierroksella lähdetään liikkeelle esihistoriasta, kivikaudesta, ja tullaan eri aikakausien ja hautausmaiden kautta nykypäivään. Kantavana ajatuksena kierroksella on vainajasta huolehtiminen: miten se on vuosisatojen ja –tuhansien saatossa muuttunut ja miltä ovat näyttäneet ne alueet, joissa ihminen on viimeisen leposijansa saanut. Kierroksella tutustutaan nimensä mukaisesti sekä vanhaan Viinamäen hautausmaahan että nykyisin käytössä olevaan Keisvuoren hautausmaahan.

Opas kertoo Keisvuoren muistolehdon käytöstä.

Lieto-viikko loppuu tulevana viikonloppuna Lasten kulttuuripäiviin ja Varsinais-Suomen museopäivään. Lasten kulttuuripäivillä on lapsiperheille suunnattua maksutonta ohjelmaa eri puolilla Lietoa. Nautelankosken museo osallistuu päiviin koordinoimalla niitä ja kokoamalla ohjelman sekä tiedottamalla tapahtumasta. Sunnuntaina lapsille ja lapsenmielisille on museossa tarjolla Myllytontun kierroksia. Muuten Varsinais-Suomen museopäivää vietetään Liedon Päivän tavoin avoimin ovin. Ohjelmassa on lisäksi punamultamaalin keittoa.



Tekstin kirjoitti: museoamanuessi
Nautelankosken museo

Viikko 20: Museoviikko

Tällä viikolla vietettiin Museoviikkoa, mutta sitä ennen palataan vielä viime viikon sunnuntaihin. Silloin Liedon seurakunta piti sanajumalanpalveluksen – pihakirkon – Nautelankosken museon pihapiirissä. Murphyn lain mukaan museon kameran akut sanoivat itsensä irti juuri ennen jumalanpalvelusta, ja täydet akut olivat sellaisen oven takana, johon paikalla olleen työntekijän avaimella ei päässyt. Onneksi kirkosta oli tullut tekemään juttua paikallislehti Turun Tienoon toimittaja, joka ystävällisesti lupasi kuvia myös museon käyttöön.



Pihakirkkoa on vietetty Nautelankoskella jo vuosien ajan toukokuussa. Pihakirkon alttari rakennetaan kotiseutumuseon eteen ja kirkkosalina ovat museon pihanurmelle kannetut penkit. Oman lisänsä jumalanpalveluksen ohjelmaan tuovat seurakunnan päiväkerholaiset, jotka lastenohjaajien johdolla esittävät pari laululeikkiä – aina yhtä ihastuttavasti. Pihakirkossa oli seurakunnasta mukana tänä vuonna teologiharjoittelija Mikko Hintsala, kanttori Svetlana Jääskeläinen, lastenohjaajat Henny Mahlamäki ja Tiina Tyykilä sekä Ilmaristen ja Aseman päiväkerholaisia. Kirkkoväkeä oli yhteensä 70.



Pihakirkko-kuvat: Turun Tienoo.


Museoviikko

Museoviikkoa on vietetty vuodesta 1998 alkaen. Kansainvälisen museopäivän teemana tiistaina 18.5. oli Museums for social harmony.
Museoviikko tekee tunnetuksi museoita asiantuntijoina ja alueellisina vaikuttajina. Tämän vuotisella Museoviikolla korostettiin paikkakunnan identiteettiä, alueen omaleimaisuutta, erinomaisuutta ja merkittäviä tapahtumia. Alueen suurmiehet ja naiset nostettiin kunniaan ja valotettiin heidän kauttaan museotyötä.

Nautelankosken museo osallistui Museoviikkoon tarjoamalla Kansainvälisenä museopäivänä vapaan pääsyn Lauri Nautelan museon näyttelyihin. Kauden näyttelynä museossa on tällä hetkellä pääosin Lauri Nautelan kokoelmaan perustuva RAHA - kerätty ja kätketty. Näyttely esittelee rahan historiaa sekä esihistoriallisia aarrelöytöjä Suomessa. Tutustuttavissa olivat myös perusnäyttelyt Kivikauden pyyntimiehen jäljillä sekä Elävä joki -dioraama.

Museopäivän yleisöopastuksissa kerrottiin museon mesenaatista Lauri Nautelasta, hänen elämästään, keräilystään ja kokoelmistaan.


Tähän viikkoon osui myös opastettu kierros Liedon kirkon hautausmaalla. Nautelankosken museo sopi muutama vuosi sitten Liedon seurakunnan kanssa Liedon hautausmailla pidettävistä kierroksista. Hautausmaakierrokset ovat rauhallisia, opastettuja kävelykierroksia, joilla kummallakin on oma teemansa. Hautausmaakierroksista valmistui ensin Kulttuurihistoriaa kirkkomaalla –kierros, jossa tutustutaan hautausmaiden kulttuurihistoriaan, Liedon hautausmaiden historiaan sekä hautausmaiden symboliikkaa. Toisena kierroksena on hieman myöhemmin tehty Viinamäestä Keisvuoreen, jossa nimensä mukaisesti liikutaan Viinamäen ja Keisvuoren hautausmailla. Kierroksen aiheena on pyhien paikkojen – kalmistojen ja hautausmaiden - ulkoiset piirteet esihistoriasta nykypäivään. Hautausmaakierroksia voi tilata Nautelankosken museosta. Lisäksi Liedon seurakunta on yleensä tarjonnut hautausmaakierroksia Lieto-viikolla, jolloin museon oppaat pitävät sovitun määrän opastuksia, jotka kaikille kuulijoille avoimia.



Kulttuurihistoriaa kirkkomaalla -kierroksella opetellaan kuuntelemaan hautausmaiden hiljaista kieltä.


Kirkon sakasti ulkoapäin.


Kirkon länsiovelta lähtee pyhä tie - via sacra - kohti itää ja alttaria.




Lämmintä riitti tämänkin viikon koululaisille. Ensi viikolla tulee viimeinen luontopolku-ryhmä. Toivottavasti sää suosii silloinkin.
Hieman liiankin kuumaa alkoi olla jo ulkona perennamaan kimpussa työskenneillä, mutta he saivat kuin saivatkin perennamaan kunnostettua ja istutettua kukat uudelleen.



Alkuviikko oli keltavuokkojen aikaa. Perjantaina jäljellä oli enää muutamia


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo