Vko 25: Kotiseuturetki

Tiistaina aamulla 5.6.2012 käynnistyi Liedon kunnantalon pihalla pikkubussi, jonka kyydissä odotteli innostunut ryhmä matkustajia päivän kotiseuturetkeä. Nautelankosken museon järjestämä retki Liedon kunnan kulttuuriasiantuntijoille suuntautui tutustumaan Liedon itäisen alueen kyliin.



Retki alkoi tutustumisella Pettisiin, jonka jälkeen matka jatkui Saukonojan kautta Liedon graniittilouhokselle sekä Sf-caravan- alueelle. Sieltä palasimme Keppolaan ja Raukkalan kautta Hämeentielle ja Yliskulmalle. Pysähdyimme hetkiseksi jaloittelemaan Mahlion Tammilammelle ja kiipesimme Tornivuoren näkötorniin. Saimme kuulla paikan rakentamisesta itseltään Tammilammen isännältä.


Iltapäivä meni kierrellessä mielenkiintoisia hiekkateitä ja tutuiksi tulivat niin Paappalan seudut kuin Lapinkulma sekä Kaurinkoski. Matkalla näimme niin hevosia kuin lehmiäkin.

Päivän aikana pieni pala Liedon kuntaa ja historiaa tuli retkeläisille tututksi. Myöhemmäksi jää vielä tutustuttavaksi monta kylää niin Littoisten, Loukinaisten kuin Ilmaristenkin suunnalla.

Tekstin kirjoitti: Museoapulainen
Kuvat: Arttu Eteläpelto, Liedon kunta
 Nautelankosken museo

Viikko 23: Savijokilaakson rautakausi

Savijoki on noin 28 kilometriä pitkä Aurajoen sivujoki, joka alkaa Tarvasjoen Liedonperältä ja laskee Aurajokeen noin 200 metriä Vääntelänkosken alapuolella Liedossa. Joki on hyvin kapea ja mutkainen sekä savinen, ehkä jopa savisempi kuin Aurajoki. Muiden lounaisen savikkoalangon jokien tapaan se virtaa V-kirjaimen muotoisessa vakolaaksossa. Savijokilaakson maisema on rikkonaisempi kuin Aurajokilaakson, ja näkymät ovat vaihtelevia ja pienialaisia. Maisema jylhenee yläjuoksua kohti. Suurimmilta osin joki virtaa maalaismaisemassa, johon kuuluvat viljelykset, metsäsaarekkeet, niityt ja pienet kyläyhteisöt. Jokiäyräät ovat monin paikoin maisemallisesti näyttäviä, ja koko Savijokilaakso on arvokas maisemakokonaisuus. Savijoki oli muodostunut jo rautakauden alussa, jolloin merenlahti ulottui Turun tuomiokirkon seudulle. Rautakausi käsittää Lounais-Suomessa ajanjakson noin 500 eKr.–1300 jKr.

Savijokilaakson kyliä peruskartalle sijoitettuina. Savijokilaakso on rajattu katkoviivalla. Karttapohja: digitaaliset karttalehdet L3324L, L3324R, L3342L, L3413L, L3413R ja L3431L.

Selitys: Punainen: kylä josta löydetty rautakautisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, sininen: muu kylä josta löydetty rautakautta, ruskea: muu kylä. 1: Loukinainen, 2: Sillilä, 3: Vähä-Vankio/Ratu, 4: Ketola, 5: Kärpijoki, 6: Kahloja, 7: Taatila, 8: Viikka, 9: Karvala, 10: Pettinen, 11: Raukkala, 12: Ankka, 13: Pränikkälä, 14: Pokkola, 15: Mellilä. Musta risti: Liedon kirkko.

Savijokilaaksosta tunnetaan tällä hetkellä varmoja kiinteitä rautakautisia muinaisjäännöksiä Kärpijoen, Karvalan, Pettisten ja Raukkalan kylistä. Viikan linnavuoren ja Pokkolan Kärmeorvonmäen luonne on epäselvä, joten ne ovat mahdollisia rautakautisia linnavuoria. Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi Savijokilaaksosta on löydetty irto-, uhri- ja kätkölöytöjä. Vähä-Vankion/Ratun kylästä on löydetty hevosenkenkäsolki, Raukkalasta kolme rannerengasta, Pokkolasta rautainen keihäänkärki ja Mellilästä tuluskivi. Raukkalan rannerenkaat on todennäköisesti kätketty, ja Mellilän tuluskivi lienee uhrilöytö.

Asuinpaikat ja kalmistot ovat varmimpia rautakautisen asutuksen merkkejä. Karvalasta tunnetaan kaksi asuinpaikkaa ja yksi kalmisto, Pettisistä yksi asuinpaikka ja yksi kalmisto ja Raukkalasta yksi mahdollinen asuinpaikka, yksi mahdollinen kalmisto sekä yksi asuinpaikka ja/tai kalmisto. Rautakaudella on siis ollut varmasti asutusta Karvalassa, Pettisissä ja Raukkalassa. Karvalasta tunnetaan myös kuppikallio ja kaksi kallioon hakattua tuluskiven kuvaa, Pettisistä aselöytö ja Raukkalasta kaksi kuppikalliota. Kärpijoelta tunnetaan vain kaksi kuppikalliota eikä lainkaan asuinpaikkaa tai kalmistoa, vaikka muualla Savijokilaaksossa kuppikalliot sijaitsevat rautakautisen asutuksen lähellä. Kärpijoen kuppikallioiden läheisyydessä sijaitsee tosin Ristimäki-niminen paikka, missä paikannimen perusteella voisi sijaita muinainen kalmisto (ks. esim. tämä). Lisäksi historiallisen ajan kylätontit ja rautakautiset muinaisjäännökset sijaitsevat Savijokilaaksossa hyvin samoilla alueilla. Todennäköisesti asutus on Savijokilaaksossa jatkunut suunnilleen samoilla paikoilla rautakaudesta keskiaikaan ja myöhempään historialliseen aikaan, ja kylätonttien tutkimus voisi tuoda esiin lisää rautakautisia asuinpaikkoja.

Savijokilaaksossa on tehty kolme arkeologista inventointia eli selvitystä alueen muinaisjäännöksistä. Ensimmäisen teki Kustaa Killinen jo vuonna 1877 inventoidessaan Liedon pitäjän Maskun kihlakuntaan kuuluvana. Vuonna 1878 ilmestyneessä inventointikertomuksessa mainitaan ilmeisesti Pokkolan Kärmeorvonmäellä sijaitseva kivivalli nimellä ”Nunnain aitaa”. Seuraavaksi Savijokilaakson inventoi Matti Huurre vuonna 1954 osana Liedon pitäjän kiinteitten muinaisjäännösten inventointia. Viimeisimmän inventoinnin teki Kaisa Lehtonen vuonna 2000 inventoidessaan Savijokilaakson alajuoksulta Raukkalaan Hiiden ja Moision kylien ohella. Raukkalan yläpuolista Savijokilaaksoa ei siis ole inventoitu vuoden 1954 jälkeen, mistä voi johtua varmojen kiinteiden muinaisjäännösten ”puuttuminen” sieltä. Pokkolasta löydetty rautainen keihäänkärki ja Kärmeorvonmäen mahdollinen linnavuori viittaavat siihen, että uusi tutkimus voisi tuoda esiin rautakautisia asuinpaikkoja ja kalmistoja myös sieltä ja ehkä myös Pokkolan ja Raukkalan välissä sijaitsevista Pränikkälän ja Ankan kylistä. Sen sijaan Mellilästä löydetty tuluskivi ei todennäköisesti viittaa rautakautiseen asutukseen. Jukka Luoto kirjoittaa Liedon historia I  -kirjassa, että tuluskivet ovat Liedossa todennäköisesti uhrilöytöjä, jotka on uhrattu eräretkellä vetiseen paikkaan. Mellilän tuluskiven sijainti kaukana muista Savijokilaakson rautakautisista löydöistä voisi viitata juuri tähän.

Nautelankosken museo järjestää lauantaina 1.9.2012 kello 10 pyöräretken Savijokilaakson rautakautisille muinaisjäännöksille. Retki sopii kaikille esihistoriasta kiinnostuneille. Katso lisätiedot museon Tapahtumakalenterista tai Fillarikalenterista.

Tekstin kirjoitti museoavustaja
www.nautelankoski.net

Viikko 21: Näyttelyn rakentamista, kansainvälisyyttä ja jumalanpalvelus

Valtakunnallinen museoviikko

Tällä viikolla vietettiin valtakunnallista museoviikkoa eri puolilla Suomea. Liedossa Nautelankosken museossa oli mahdollisuus museoviikon aikana osallistua pihakirkkoon, kuunnella luento Budapestista, katsella näyttelyitä sekä tutustua uuden näyttelyn rakentamiseen.

Kansainvälinen museopäivä

Nautelankosken museo on useiden vuosien ajan osallistunut Kansainvälisen museopäivän viettoon. Museopäivänä on Lauri Nautelan museon näyttelyihin vapaa pääsy, lisäksi on joinain vuosina ollut päivän teemaan liittyviä opastuksia tai työnäytöksiä.

Tämän vuoden museoviikon teeman Uutta-Nytt! mukaisesti museovierailla oli päivän aikana mahdollisuus tutustua uuteen lasin kulttuurihistoriasta kertovaan näyttelyyn sen ollessa vielä rakennusvaiheessa ja kysellä museon työntekijöiltä näyttelyn syntymisestä. Samalla vastattiin museossa yleisesti esitettyyn kysymykseen "Mistä nämä näyttelyt tänne tulevat?".

Kävijät näkevät museossa yleensä vain tutkimustyön lopputuloksen eli valmiin näyttelyn. Näyttelyt eivät kuitenkaan tule mistään valmiina, vaan ne tehdään museossa museon omista kokoelmista. Näyttelyn rakentaminen vaatii paitsi konkreettisten näyttelyrakenteiden valmistamista ja esineiden paikalleen laittoa ennen kaikkea paljon tutkimustyötä; etsimistä, lukemista, vertailua, pohtimista ja kirjoittamista. Näyttelyn tekeminen on prosessi, joka elää samanaikaisesti näyttelyn muotoutumisen kanssa.

Budapest unkarilaisin silmin

Museopäivän ohjelmaan kuului myös luento Unkarin pääkaupungista Budapestista. Luennon pitäjä Mátyás Stoller opiskelee Budapestin yliopistossa suomen kieltä ja kulttuuria, joten luento oli suomenkielinen mutta näkökulma aitounkarilainen.

Stoller kävi luennolla lyhyesti läpi Budapestin historian merkittävimmät asiat ja kertoi muun muasssa Budapestin kulttuuritarjonnasta, ostosmahdollisuuksista, erilaisista festivaaleista ja juhlista sekä kauniista Tonavasta. Unkariin matkalle aikovat saivat myös vinkkejä joukkoliikenteestä, kylpylöistä, majoitusmahdollisuuksista sekä unkarilaisista tavoista.

Stoller työskentelee kolme kuukautta Liedon kunnassa. Lietoon hän tuli Eurooppalaisen Vapaaehtoisohjelman kautta (EVS/Youth in Action).

 

 Pihakirkko

Museoviikon päätöspäivänä Liedon seurakunta piti sanajumalanpalveluksen kotiseutumuseon pihalla. Ilma oli kauniin keväinen ja paikalle saapui 75 kuulijaa. Seurakunnan päiväkerholaiset esittivät jumalanpalveluksessa laulut "Ken on luonut kukkasen" ja "Aalloilla".










Pihakirkko-päivänä oli iltapäivällä  vapaa pääsy Lauri Nautelan museon näyttelyihin.

 

Kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Viikko 17: Evakkojen paluumuutto vuonna 1942

Kauhasen viimehetken tarkistukset.

 Viimeinen osa kevään 2012 Jatkosota-luentosarjasta pidettiin museolla 25.4.2012. Aiheena oli Evakkojen paluu Karjalaan vuonna 1942: Uudenkirkon, Kuolemajärven, Koiviston ja Johanneksen pitäjät. Näiden alueiden evakot sijoitettiin Varsinais-Suomen alueelle sodan päätyttyä.

 Menetetyn Karjalan asukkaiden kohtalo kiinnostaa monia, sillä museon luentosali oli ääriään myöten täynnä. Konfliktiarkeologi, FM Riku Kauhanen kertoi, kuinka paluumuuttoa hallinnoitiin ja kuinka se oli organisoitu, jotta muutto pysyisi hallinnassa ja kaikille saataisiin järjestettyä majoitus ja ruokaa. Karjalan alueen rakennukset olivat monin paikoin pahoin tuhoutuneet ja jälleenrakennus täytyi saada käyntiin. Vaikka kaikista rakennusmateriaaleista ja työkaluista oli kova puute, saatiin silti kaikille jonkinlainen asumus, edes väliaikainen, valmiiksi.

Yleisöä saapui runsaasti kuuntelemaan

Kauhanen tutustuu Uudenkirkon pitäjän karttaan

 Riku Kauhanen kertoi paluumuutosta sekä tilastojen valossa että yksityiskohtien kautta. Kuulijakunta kiitti erinomaista luentoa istumalla tarkkaavaisena koko kaksituntisen, jonka luento kesti. Sen jälkeen kahvi maistui ja keskusteltavaa riitti.
 

Luennon alkua odotellessa

Kahvijonossa

Seuraavan kerran Jatkosota-luentosarjaa voi tulla kuuntelemaan syksyllä, jolloin Nautelankosken museo ja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopisto jatkavat luentoja aiheina muunmuassa kaukopartiotoiminta ja puhdetyöt. Luennoitsijana on edelleen FM Riku Kauhanen. Tervetuloa.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen
Nautelankosken museo

Viikko 13: Suursaaren valtaus

Jatkosota -luento

Museonjohtaja Leena Viskarin tervehdys

Keskiviikkona 28.3. museolle kokoontui kiinnostuneiden kuulijoiden joukko perehtymään Suursaaren valloitukseen konfliktiarkeologi FM Riku Kauhasen johdolla. Meneillään on Nautelankosken museon ja Liedon-Tarvasjoen kansalaisopiston yhteinen luentosarja, jossa perehdytään valikoidusti jatkosodan tapahtumiin. Luennoilla käsitellään joitakin jatkosodan aikaisia tapahtumia sekä selvitetään lietolaisten osuutta tapahtumiin. Luennot pyritään pitämään mahdollisimman lähellä sitä ajankohtaa, milloin tapahtumat käytiin 70 vuotta sitten. Tapahtuma on maksuton ja samalla pääsee tutustumaan museon näyttelyihin.


Suursaari

Suuraaren valloitus al

Suomenlahdella sijaitsevan Suursaaren valtaus oli ainoa suomalaisten jatkosodassa asemasodan aikana tekemä hyökkäystoimi. Luennoitsija Riku Kauhanen kävi läpi Suursaaren merkitystä strategisesti tärkeänä paikkana sodan kannalta, jotta ymmärrettäisiin, miksi vaikeaan operaatioon täytyi ryhtyä. Ilmasto-olot olivat äärimmäisen haastavat kovan tuulen ja pakkasen vuoksi. Jääalueilla partioinnista ei ollut kokemusta ja eteneminen jäällä päiväsaikaan oli vaarallista.

Valmistautumista hyökkäykseen

Kauhanen kertoi, että tärkeäksi saaren valtausta ajatellen muodostuivat joukkojen koulutus vallitseviin oloihin, alueella partiointi ja tiedustelu, liikkuminen yöllä sekä erittäin tarkan hyökkäyssuunnitelman teko, jossa viestiliikenteen toiminnan turvaaminen oli ensisijaisen tärkeää.

Kuinka Suursaarella e

Kauhanen selvitti joukkojen valmisteluja, hyökkäyssuunnitelmaa sekä suunnitelman toteutumista käytännön toimien eri vaiheissa. Operaation johtoon määrättiin kenraalimajuri A. Pajari, joka vaati lisäjoukkoja Kannakselta. Operaatio oli erittäin salainen, millä pyrittiin turvaamaan hyökkäyksen onnistuminen. Hyökkäys käynnistettiin yöllä 27.3.1942 ja saari oli lähes kokonaan vallattu 28.3.1942.

Yleisön mielenkiinto ei herpaantunut

Jälkipuheet

Kahvilan hengetär

Luennon jälkeen Riku Kauhanen sai vielä vastata lukuisiin kysymyksiin sekä tutustua paikallaolijoiden tuomiin vanhoihin kuviin. Aiheesta jatkettiin keskustelua museon kahvilan puolella marjapiirakan äärellä.

Jatkosuunnitelmia

Luentosarja jatkuu 25.4.2012 klo 18 - 19.30, jolloin aiheena on Evakkojen paluu Karjalaan vuonna 1942: Uudenkirkon, Kuolemajärven, Koiviston ja Johanneksen pitäjät.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen
Nautelankosken museo

Viikko 8: Vuoden 2011 arkeologisten kenttätöiden esittelypäivät

Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin viime vuoden arkeologisia kenttätöitä 16.–17. helmikuuta. Kahteen päivään mahtui kuusi sessiota, joiden välissä pidettiin lounas- ja kahvitauot. Esityksiä kuultiin yhteensä seitsemäntoista kappaletta. Lisäksi esillä oli kaksi posteria: Mikko Helmisen (Turun yliopisto) ”1700-luvun houruinhuoneen kaivaukset Paraisten Seilin saarella” ja Metsähallituksen ”Valtion metsien kulttuuriperintöinventointi”. Viimeksi mainitusta kuultiin myös yhdessä esityksessä, ja Seilin saaren arkeologiaan voi tutustua tarkemmin siitä kertovassa blogissa.

Torstain teemoja olivat laserkeilauksen käyttö arkeologisten kenttätöiden dokumentoinnissa ja sen ongelmat, suurten metsäalueiden inventointi, sen ongelmat ja LiDAR-aineiston käyttö näiden alueiden inventoinnissa sekä historiallisten lähteiden ja karttojen syventynyt käyttö ja aiempaa kriittisempi tulkinta arkeologiassa. Laserkeilain on laite, joka seisoo jalustan varassa ja kuvaa ympäristönsä. Näin se luo ympäristöstään pistepilven, jota käsittelemällä voidaan kaivausalueesta luoda kolmiulotteinen malli. Maalaserkeilaus soveltuu parhaiten tunnettujen kohteiden dokumentointiin. LiDAR (Light Detection and Ranging) -aineisto taas syntyy ilmalaserkeilaimen avulla. Ilmalaserkeilaus sopii ennestään tuntemattomien kohteiden etsimiseen, koska LiDAR-aineistosta voi huomata sellaisia ihmisen jäljiltä olevia poikkeamia maastossa, joita ei ole aiemmin huomattu tai joita ei edes huomaisi maastossa kulkiessaan. Ilmalaserkeilaus sopii hyvin suurten metsäalueiden inventointiin, koska tällöin inventoijan ei tarvitse kulkea laajaa ja vaikeakulkuista aluetta kokonaan läpi. Hän voi keskittyä niihin alueisiin, jotka näyttävät LiDAR-aineistossa poikkeavilta. Historiallisten karttojen ja lähteiden syventynyt käyttö tuli esille erityisesti historiallisen ajan asutusta tutkittaessa. Tähän liittyvinä kohteina olivat Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kylätontti, Padisen luostari Virossa, Nokian Viikin keskiaikainen säterinpaikka ja Helsingin historialliset kylätontit.
 

Alustavia tuloksia Laatokan Karjalasta.

Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalta järvenpohjasta tehdyt löydöt.

Perjantain teemoja olivat aina ajankohtainen aihe, Suomen alueen varhainen asutus, sekä vedenalainen arkeologia. Suomen alueen varhaista asutusta käsiteltiin Laatokan Karjalan, Kilpisjärven, Iin ja Kangasalan uusimpien tutkimusten valossa. Vedenalainen arkeologia tuli esiin monelta eri kannalta: esitykset käsittelivät Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustan järvenpohjan kaivausta, Porin Kallolahden hylyn kaivausta osittain maa- ja osittain vesiolosuhteissa sekä merenpohjassa tehtyjä Wrouv Maria -hylyn vuoden 2011 kenttätutkimuksia. Lopuksi kuultiin vielä vedenalaisen arkeologian tulevaisuutta pohtiva esitys.

Porin Kallolahden "kuivan" maan hylkykaivaus.

Turkulainen arkeologian opiskelija palaamassa Kansallismuseon auditorioon lounastauolta.

Kenttätöiden esittelypäivien ohjelmaan (joka piti hyvin paikkansa sekä puhujien että aikataulun suhteen) voi tutustua täällä.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen

Nautelankosken museo

Viikko 6: Suomalainen talvipäivä -hanke

Nautelankosken museo osallistui vuosi sitten Suomalainen talvipäivä -hankkeeseen, jossa 11 museota dokumentoi erilaisten perheiden talvista arkipäivää. Keskiviikkona 2. helmikuuta 2011 museoiden tutkijat kulkivat perheiden mukana aamusta iltaan valokuvaten, videoiden ja havainnoiden päivän kulkua. Myöhemmin perheitä vielä haastateltiin. Lisäksi perheet ja museoiden tutkijat valitsivat yhdessä perheiden kanssa arjesta kertovia esineitä lahjoittavaksi museoiden kokoelmiin.

Talvipäivä-hankkeeseen osallistuivat Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Keski-Suomen museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Lahden historiallinen museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Nautelankosken museo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Satakunnan museo, Suomen kansallismuseo, Tampereen museot ja Turun museokeskus. Dokumentointi on osa kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelma- eli TAKO-yhteistyötä. Sen tärkeä osa ovat museoiden nykydokumentointihankkeet. Nykydokumentoinnissa tallennetaan tämän päivän elämää, sen ilmiöitä ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria joko konkreettisina esineinä tai niiden tallenteina. TAKO-yhteistyön nykydokumentointihankkeiden tuottama materiaali liitetään osaksi Suomi-kokoelmaa, josta muodostuu yhteinen kansallinen tallennekokoelma ja tietopankki.

Nautelankosken museo dokumentoi lietolaisen eläkeläispariskunnan elämää havainnoimalla ja valokuvaamalla perheen kotona sekä niissä paikoissa, joissa he asioivat päivän aikana. Myöhemmin perhettä vielä haastateltiin. Talvipäivä-dokumentoinnissa tallentui paljon eläkeläisperheen tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Museon kokoelmiin lahjoitettiin ravilehti, Fiskarsin vasenkätisen sakset ja lakritsipatukka.

Suomalainen talvipäivä -hankkeen dokumentoinnissa kertyneestä aineistosta on avattu verkkonäyttely, joka kuvaa esimerkkien avulla millaista on suomalaisten elämä keskellä talvea. "Suomalainen talvipäivä" tarjoaa näkökulmia arkiseen keskiviikkoon aamulypsystä iltasatuun sekä työntekoon, kouluun ja harrastuksiin. Verkkonäyttelyyn voi tutustua osoitteessa http://tako.nba.fi/suomalainentalvipaiva/ Lue myös vuosi sitten aiheesta kirjoitettu blogiteksti.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

Nautelankosken museo