Viikko 6: Suomalainen talvipäivä -hanke

Nautelankosken museo osallistui vuosi sitten Suomalainen talvipäivä -hankkeeseen, jossa 11 museota dokumentoi erilaisten perheiden talvista arkipäivää. Keskiviikkona 2. helmikuuta 2011 museoiden tutkijat kulkivat perheiden mukana aamusta iltaan valokuvaten, videoiden ja havainnoiden päivän kulkua. Myöhemmin perheitä vielä haastateltiin. Lisäksi perheet ja museoiden tutkijat valitsivat yhdessä perheiden kanssa arjesta kertovia esineitä lahjoittavaksi museoiden kokoelmiin.

Talvipäivä-hankkeeseen osallistuivat Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Keski-Suomen museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Lahden historiallinen museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Nautelankosken museo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Satakunnan museo, Suomen kansallismuseo, Tampereen museot ja Turun museokeskus. Dokumentointi on osa kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelma- eli TAKO-yhteistyötä. Sen tärkeä osa ovat museoiden nykydokumentointihankkeet. Nykydokumentoinnissa tallennetaan tämän päivän elämää, sen ilmiöitä ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria joko konkreettisina esineinä tai niiden tallenteina. TAKO-yhteistyön nykydokumentointihankkeiden tuottama materiaali liitetään osaksi Suomi-kokoelmaa, josta muodostuu yhteinen kansallinen tallennekokoelma ja tietopankki.

Nautelankosken museo dokumentoi lietolaisen eläkeläispariskunnan elämää havainnoimalla ja valokuvaamalla perheen kotona sekä niissä paikoissa, joissa he asioivat päivän aikana. Myöhemmin perhettä vielä haastateltiin. Talvipäivä-dokumentoinnissa tallentui paljon eläkeläisperheen tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Museon kokoelmiin lahjoitettiin ravilehti, Fiskarsin vasenkätisen sakset ja lakritsipatukka.

Suomalainen talvipäivä -hankkeen dokumentoinnissa kertyneestä aineistosta on avattu verkkonäyttely, joka kuvaa esimerkkien avulla millaista on suomalaisten elämä keskellä talvea. "Suomalainen talvipäivä" tarjoaa näkökulmia arkiseen keskiviikkoon aamulypsystä iltasatuun sekä työntekoon, kouluun ja harrastuksiin. Verkkonäyttelyyn voi tutustua osoitteessa http://tako.nba.fi/suomalainentalvipaiva/ Lue myös vuosi sitten aiheesta kirjoitettu blogiteksti.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

Nautelankosken museo

Vko 22: Leipä Pohjolassa

"Reikäleipä"

Nautelankosken museo on mukana Norsamin yhteispohjoismaisessa  Leipä Pohjolassa - Bröd i Norden -tutkimushankkeessa. Hankkeessa on kartoitettu leivän käyttöä Pohjoismaissa ennen ja nyt. Jokaisella hankkeessa mukana olevalla museolla on oma leipä-teemansa, josta on kerätty aineistoa ja josta tuotetaan oma tutkimus. Leipä Pohjolassa -hankkeesta on kerrottu museon blogissa aiemmin viikoilla 17/2010 ja 41/2010.

Nautelankosken museon tavoitteena oli dokumentoida mitä nykypäivän kuusivuotiaat lapset ajattelevat leivästä, mitä se heille merkitsee ja millainen osa leivällä on heidän elämässään.
 

- Mistä teille kotiin leipä tulee?
- Kaupasta.
- Mistä se sinne kauppaan tulee?
- Tehtaalta.

"Siihen (leivän leipomiseen) tarvitaan ehkä
viljaa, jauhoi ja vettä."

Eskareitten leipä

Nautelankosken museon lähellä on Pahkamäen koulu, jossa oli tänä vuonna 21 oppilaan esikouluryhmä. Kuusivuotiaat eskarilaiset vierailivat museossa syksyllä 2010. Vanhassa vesimyllyssä he oppivat miten aiemmin on vesivoimaa käyttäen jauhettu myllynkivillä jyvistä jauhoa. Myllärin tuvaksi sisustetussa kotiseutumuseossa lapset näkivät perinteisen leivinuunin, jollaisessa paistettiin leipää silloin kun taloissa ei vielä ollut sähköjä.

"Kuvassa on keltainen aurinko ja sininen kuu ja iso leipä
keskellä vettä. Leivän luo menee silta. Alhaalla on mylly."

Museovierailun jälkeen jokaisen lapsen tehtävänä oli piirtää leipään liittyvä kuva. He eivät saaneet piirtämiseen erityisiä ohjeita ja tästä syystä kuvat ovat hyvin erilaisia: toiset ovat piirtäneet pelkästään leivän, toiset lisänneet itsensä tai perheensä pöydän ympärille. Jotkut ovat piirtäneet myllyn tai erilaisia kasveja kasvavan pellon sekä traktorin. Piirtämisen lisäksi lasten leipään liittyviä ajatuksia äänitettiin.

- Olek sä joskus leiponu itse leipää jonkun kanssa?
- Äitin kanssa.
- Mimmosta leipää teitte?
- Semmost vähän pullan tapasta.
- Mimmosta?
- Semmost, vähä semmost littanaa.
- Olik se vaaleet leipää vai tummaa?
- Vaaleet.
- Kummasta leivästä sä itse tykkäät enemmän, vaaleasta vai tummasta?
- Vaaleesta.
- Mitä sä laitat siihen leivän päälle kun sä syöt sitä?
- No mä syön yleensä paahtoleipää, ni sit mä laitan siihen pelkkää juustoo ja sit se menee mikroon.

"Traktori kerää viljaa."

 Lasten piirustukset ja haastattelut on talletettu Nautelankosken museon arkistoon. Syksyllä 2011 niiden pohjalta tehdään digitaalinen tarina.

"Kuvassa olen minä ja portaat, paljon leipää
ja se millä jauhetaan ne jauhot."

Tekstin kirjoittivat: museonjohtaja ja museoamanuenssi

Vko 5: TAKO:n Suomalainen talvipäivä -dokumentointi

Nautelankosken museo osallistui tällä viikolla Suomalainen talvipäivä –hankkeeseen, jossa 11 museota eri puolilla Suomea dokumentoi erilaisten perheiden talvista arkipäivää 2.2.2011. Nautelankosken museo dokumentoi lietolaisen eläkeläispariskunnan elämää havainnoimalla ja valokuvaamalla. Myöhemmin perhettä vielä haastatellaan.

Talvipäivä-hankkeessa ovat mukana Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo, Keski-Suomen museo, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo, Lahden historiallinen museo, Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo, Nautelankosken museo, Pohjois-Pohjanmaan museo, Satakunnan museo, Suomen kansallismuseo, Tampereen museot ja Turun museokeskus.

  

Dokumentointi on osa TAKO-yhteistyötä

Suomalainen talvipäivä -dokumentointi on ensimmäinen yhteistyöprojekti, joka on syntynyt vuonna 2009 käynnistyneessä TAKO-yhteistyössä eli kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyön kehittämishankkeessa. Hankkeessa on mukana yli 60 suomalaista museota ja sen tarkoituksena on kokoelmanhallinnan kehittäminen selventämällä museoiden välistä työnjakoa ennen kaikkea ohjaamalla museoiden tulevaa tallennustoimintaa. Näin vähennetään museoiden tekemää päällekkäistä työtä ja samalla varmistetaan, ettei aineellisen kulttuurin ja sen ilmiöiden tallennuksessa synny sisällöllisiä aukkoja.

Olennainen osa TAKO-yhteistyötä ovat museoiden nykydokumentointihankkeet, joissa tallennetaan tämän päivän elämää, sen ilmiöitä ja niihin liittyvää aineellista kulttuuria joko konkreettisina esineinä tai niiden tallenteina.

 Talvipäivän aikana kertynyt materiaali talletetaan museon kokoelmiin

Suomalainen talvipäivä –dokumentoinnissa tallentuu monipuolinen otos eri puolilla asuvien eri-ikäisten ja eri elämäntilanteissa olevien ihmisten elämästä yhtenä arkisena keskiviikkona. Materiaali talletetaan perhettä dokumentoineen museon kokoelmiin, mutta tulevaisuudessa se tulee olemaan muidenkin museoiden käytettävissä.  TAKO-yhteistyön nykydokumentointihankkeiden tuottama materiaali liitetään osaksi Suomi-kokoelmaa, josta muodostuu yhteinen kansallinen tallennekokoelma ja tietopankki.

 

Mitä talvisesta keskiviikosta tallentui?

Talvipäivä-dokumentoinnissa tallentui paljon eläkeläisperheen tavalliseen arkeen liittyviä asioita.

Valokuvia ja havainnointia tehtiin perheen kotona sekä paikoissa joissa päivän aikana asioitiin. Päivään mahtui muun muassa reseptin hakeminen terveyskeskuksesta, vesimittarin lukeman palauttaminen kunnantalolle, asiointeja kioskeissa, sekä paikallisessa että lähikaupungin ravitsemusliikkeissä sekä kodintavaroita myyvässä liikkeessä.
 

Päivän aikana tehtiin arkisia askareita: laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä, täytettiin lintulauta ja haettiin polttopuita, luettiin sanomalehteä, vastattiin sähköpostiin ja tutkittiin kaupan tarjouksia.

Perheen harrastukset näkyivät päivän kulussa. Pariskunnan vaimo osallistui aamulla kansalaisopiston "varttuneemmille naisille" suunnattuun liikuntaryhmään  ja myöhemmin teki kotona englannin läksyjä seuraavaa päivää varten. 

Keskiviikko oli ravipäivä, joten perheen mies tutki kotona ravilehteä, täytti raviristikkoa ja kävi illemmalla R-kioskissa palauttamassa veikkauskupongin.

 

 Myös perheen 21-vuotias kissa tuli kuvatuksi useampaan otteeseen, niin sisällä kuin ulkonakin.

 

Ja samaan aikaan toisaalla

Esineiden säilytystiloissa järjestely ja hyllyjen täsmääminen esineiden koon mukaan jatkuu. Paikoilleen on päässy maatalouteen liittyviä työkaluja: kylvökone, tarkkuuskylvökone ja aura. Niiden yläpuolella on silppuhepo, joka alhaaltapäin katsottuna todella muistuttaa hepoa.

Myös sängyt ovat löytäneet oman hyllyvälinsä.Vierekkäin mahtuivat päästä vedettävä sänky ja patenttisänky.






Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 44: Nykydokumentointikoulutusta

 Suomen museoliitto järjesti kuluvan viikon maanantaina Nykydokumentoinnin koulutuspäivän museoalan ammattilaisille Suomen kansallismuseossa. Nykydokumentoinnista on puhuttu museoissa ja museoiden kesken enenevässä määrin TAKO-yhteistyön alettua vuoden 2009 alussa. TAKO-yhteistyöllä tarkoitetaan kulttuurihistoriallisten museoiden tallennus- ja kokoelmayhteistyötä. Sen lähtökohtana on "ammatillisten museoiden kokoelmahallinnan kehittäminen selventämällä ja koordinoimalla niiden välistä työnjakoa."

TAKO-yhteistyöllä ennen kaikkea ohjataan museoiden tulevaa tallennustoimintaa tallennusvastuutyönjaon sekä nykydokumentointihankkeiden avulla. TAKO-yhteistyöstä voi lukea enemmän Museoviraston sivuilla olevasta ehdotuksesta tallennus- ja kokoelmayhteistyön organisoimiseksi.

Nykydokumentointi: teoriaa ja käytäntöä

Tutkija Antti Metsänkylä Suomen kansallismuseosta piti päivän ensimmäisen esityksen otsikolla Nykydokumentointi: mitä ja miksi. Metsänkylä kävi läpi nykydokumentoinnin historiaa museoissa sekä museoiden tekemän nykydokumentoinnin luonnetta. Museoiden nykydokulle ominaista on, että tietoa meidän omasta ajastamme otetaan talteen tieteellisin menetelmin. Tallennettu aineisto talletetaan museoiden kokoelmiin, jotta sitä voidaan käyttää luotaessa kuvaa omasta ajastamme. Tämän kuvan luomisen keinoja ovat näyttelyt ja erilaiset julkaisut. Vaikka nykydokumentointi on ilmiökeskeistä, on esineillä – ja museoilla niiden tallettajana - siinä oma roolinsa. Esineet ovat aina osa omaa aikaansa ja edustavat sen ilmiöitä. Esineet ovat nykydokumentoinnissa ja museoiden kokoelmissa tärkeitä niin konkreettisina esineinä kuin niiden tallenteina.

Esimerkkejä toteutetuista nykydokumentoinneista kuultiin kun amanuenssi Anne Ala-Pöllänen Helsingin yliopistosta esitteli merihistorian ja museologian oppiaineiden toteuttamia dokumentointiprojekteja. Dokumentoinnin kohteena ovat muun muassa olleet M/S Silja Serenade, Aker Yards sekä Helsingin veneilykulttuuri. Metodeina dokumentointiprojekteissa käytettiin paljon havainnointia ja haastatteluja, valo- ja videokuvausta sekä (kohteesta riippuen) esimerkiksi äänimaiseman tallentamista ja esinekeruuta. Esinekeruuta toteutettiin konkreettisten esineiden vastaanoton lisäksi dokumentoimalla esineitä käyttötilanteessa valokuvaamalla tai videoimalla.

Tietosuojakysymykset ja kolme esimerkkiä dokumentoinneista

Työväenmuseo Werstaan vs. museonjohtaja Teemu Ahola kertoi tiivistetysti nykydokumentointiin liittyvistä tietosuojakysymyksistä. Nykydokumentoinnissa ihmiset ja heidän toimensa ovat keskiössä. Silloin myös kertyvä materiaali sisältää henkilötiedoiksi luokiteltavaa tietoa ja mahdollisesti myös arkaluonteista tietoa, joiden keräämistä ja käyttämistä säädellään henkilötietolaissa. Dokumentointi tuleekin suunnitella tarkkaan, jotta dokumentoinnin kohteita osataan informoida riittävästi. Lähtökohtana on dokumentoitavan yksiselitteisesti antama suostumus. Tutkimuksessa mukana olevien tulee myös saada tieto siitä missä ja miten kertynyt materiaali säilytetään, mihin sitä käytetään, kenellä siihen on käyttöoikeus ja minkälainen on aineisto jatkokäyttö tutkimuksen jälkeen. Dokumentoitavien tulee myös voida halutessaan asettaa aineistolle käyttörajoituksia.

Päivän lopuksi kuultiin kolme erilaista esimerkkiä tämänhetkisestä nykydokumentoinnista. Tutkija Sanna Kupila Turun museokeskuksesta puhui otsikolla Tutkijoita tehtaalla! sekä pelastusdokumentoinneista että suunnitelluista nykydokuista. Tampereen museoiden museoamanuenssi Riitta Kela esitteli Solmua eli Tampereen museoiden sosiaalisen median palvelua verkossa. Ja viimeisenä intendentti Arja Hartikainen Saamelaismuseo Siidasta kertoi pohjoismaisten saamelaismuseoiden yhteishankkeesta, jonka aikana Suomessa dokumentoitiin saamelaisen nuorison elämää.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi