Vko 25/2023: Annantupa ja Kyöstilän kellarivaja

 

Annantupa ja Kyöstilän kellarivaja

Liedon keskustassa kirkkotien varrella sijaitseva punainen Annantupa eli Mattila kiehtoo kaupunkilaisten ja ohikulkijoiden mieltä. Tupa on vanhin maallinen rakennus kaupungin keskusta-alueella. Perimätiedon mukaan Otto Mattila rakensi Mattilan torpan Junnilan tilalta vuokratulle maalle Hyvättylän kylään vuonna 1874. Hyvättylän kylä muodostaa periaatteessa yhdessä Pappilan kylän kanssa Liedon keskustan.

Otto Mattilan kasvattitytär Anna Heinonen asui koko elämänsä Mattilassa, jonka mukaan häntä alettiin kutsua Mattilan Annaksi. Anna Heinonen kuoli vuonna 1966. Hänen viimeisen tahtonsa mukaan Mattila siirtyi hänen serkkunsa tyttärelle Onervalle ja tämän aviopuolisolle Eino Kuismalle. Heidän toiveensa mukaisesti Annantupa tuli Liedon museon omistukseen 2017. Samalla myös muut alueen rakennukset ja rauniot tulivat Liedon museon omistukseen. Maapohja on Liedon kaupungin omistuksessa. Puutarhaa ja muita ulkoalueita hoidetaan Liedon museon, kaupungin teknisten palveluiden puutarhaosaston ja Härkätien ympäristönsuojeluyhdistyksen yhteistyönä.

Eino Kuisma kahvittelemassa Annantuvan pihalla kesällä 2019. (Kuva: Anna Vienonen)

Korjaustöitä ei aloitettu Eino Kuisman elinaikana, vaan Annantupa säilytettiin hänelle tutussa asussa. Kuisma vieraili Annantuvalla vielä viimeisenä kesänään. Annantupaan liittyi Kuismalle muistoja jo nuoruusajalta, jolloin hän toimi 4H-neuvojana Liedossa.

Annantupa ja sen pihapiiri sekä Kyöstilän pää- ja talousrakennusten rauniot sijaitsevat muinaismuistolain rauhoittaman Hyvättylä-nimisen kiinteän muinaisjäännöksen alueella. Kyseessä on historiallisen ajan kylätontti, joka löytyi vuonna 2021 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen inventoinnissa. Inventointi oli osa Turun yliopiston ja Turun museokeskuksen hanketta Turun keskiaikaiset kylät, jossa selvitettiin keskiaikaisen ja uuden ajan alun maaseutuasutuksen rakennetta ja suhdetta kaupunkiin.

Rakennuksille tehtiin perusteellinen kuntokartoitus ja korjaussuunnitelma vuosina 2021–2022. Varsinais-Suomen alueelliselta vastuumuseolta pyydettiin lausunto Annantuvan alueesta ja rakennusten kunnostamisesta. Lausunnossa todetaan, että rakennuksilla on sekä kulttuurihistoriallista että maisemallista arvoa. Alkuperäisellä paikallaan sijaitseva Annantupa on tunnistettu suojelun arvoiseksi jo vuonna 1991 vahvistetussa asemakaavassa ja se tulee säilyttää nykyisellä paikallaan. Korjaustyöt on syytä suorittaa mahdollisimman paljon vanhoja rakennusosia säilyttäen, käyttäen korjauksissa perinteisiä materiaaleja ja rakennusteknisiä ratkaisuja.

Rakennuskonservaattori Piritta Ernvall tutkimassa Annantuvan vaurioita vuonna 2021. (Kuva: Liedon museo)

Maaseudun yritys- ja hanketukien haut käynnistyivät kesäkuun lopussa. Liedon museo haki Leader Varsin Hyvän kautta rahoitusta yleishyödylliselle investointihankkeelle ja hankkeen rahoitushakemus on jätetty Hyrrä-asiointipalveluun. Hakemuksen käsittelee ensin Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n hallitus, jonka seuraava kokous on lokakuussa. Tämän jälkeen hakemus menee Varsinais-Suomen Ely-keskukselle, joka tekee lopullisen rahoituspäätöksen.  Rakennukset ovat huonokuntoisia, mutta kunnostettavissa. Ennen kuin toimintaa alueella ja rakennuksissa voidaan kehittää, pitää rakennukset kunnostaa niin, että ne säilyttävät kulttuurihistoriallisen arvonsa, ovat turvallisia ja monipuolisesti käytettävissä museo- ja kulttuuritoimintaan. Pienimuotoisia toimenpiteitä voidaan aloittaa omalla riskillä jo ennen rahoituspäätöstä, mutta suuremmat korjaustyöt tehdään vasta rahoituksen varmistuttua. 

Jos Vanhassa vara parempi -hanke saa myönteisen rahoituspäätöksen, hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella Liedossa vuosina 2023–2025. Hankkeen toteuttaa Liedon museo.

Kyöstilän kellarivajan katto on pahasti notkahtanut ja koko rakennus on vinossa. (Kuva: Liedon museo)

Annantuvan historiasta voit lukea lisää tästä linkistä: https://www.liedonmuseo.fi/annantupa

Blogitekstin kirjoitti: museon tutkija 

Viikko 8: Vuoden 2011 arkeologisten kenttätöiden esittelypäivät

Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin viime vuoden arkeologisia kenttätöitä 16.–17. helmikuuta. Kahteen päivään mahtui kuusi sessiota, joiden välissä pidettiin lounas- ja kahvitauot. Esityksiä kuultiin yhteensä seitsemäntoista kappaletta. Lisäksi esillä oli kaksi posteria: Mikko Helmisen (Turun yliopisto) ”1700-luvun houruinhuoneen kaivaukset Paraisten Seilin saarella” ja Metsähallituksen ”Valtion metsien kulttuuriperintöinventointi”. Viimeksi mainitusta kuultiin myös yhdessä esityksessä, ja Seilin saaren arkeologiaan voi tutustua tarkemmin siitä kertovassa blogissa.

Torstain teemoja olivat laserkeilauksen käyttö arkeologisten kenttätöiden dokumentoinnissa ja sen ongelmat, suurten metsäalueiden inventointi, sen ongelmat ja LiDAR-aineiston käyttö näiden alueiden inventoinnissa sekä historiallisten lähteiden ja karttojen syventynyt käyttö ja aiempaa kriittisempi tulkinta arkeologiassa. Laserkeilain on laite, joka seisoo jalustan varassa ja kuvaa ympäristönsä. Näin se luo ympäristöstään pistepilven, jota käsittelemällä voidaan kaivausalueesta luoda kolmiulotteinen malli. Maalaserkeilaus soveltuu parhaiten tunnettujen kohteiden dokumentointiin. LiDAR (Light Detection and Ranging) -aineisto taas syntyy ilmalaserkeilaimen avulla. Ilmalaserkeilaus sopii ennestään tuntemattomien kohteiden etsimiseen, koska LiDAR-aineistosta voi huomata sellaisia ihmisen jäljiltä olevia poikkeamia maastossa, joita ei ole aiemmin huomattu tai joita ei edes huomaisi maastossa kulkiessaan. Ilmalaserkeilaus sopii hyvin suurten metsäalueiden inventointiin, koska tällöin inventoijan ei tarvitse kulkea laajaa ja vaikeakulkuista aluetta kokonaan läpi. Hän voi keskittyä niihin alueisiin, jotka näyttävät LiDAR-aineistossa poikkeavilta. Historiallisten karttojen ja lähteiden syventynyt käyttö tuli esille erityisesti historiallisen ajan asutusta tutkittaessa. Tähän liittyvinä kohteina olivat Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kylätontti, Padisen luostari Virossa, Nokian Viikin keskiaikainen säterinpaikka ja Helsingin historialliset kylätontit.
 

Alustavia tuloksia Laatokan Karjalasta.

Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalta järvenpohjasta tehdyt löydöt.

Perjantain teemoja olivat aina ajankohtainen aihe, Suomen alueen varhainen asutus, sekä vedenalainen arkeologia. Suomen alueen varhaista asutusta käsiteltiin Laatokan Karjalan, Kilpisjärven, Iin ja Kangasalan uusimpien tutkimusten valossa. Vedenalainen arkeologia tuli esiin monelta eri kannalta: esitykset käsittelivät Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustan järvenpohjan kaivausta, Porin Kallolahden hylyn kaivausta osittain maa- ja osittain vesiolosuhteissa sekä merenpohjassa tehtyjä Wrouv Maria -hylyn vuoden 2011 kenttätutkimuksia. Lopuksi kuultiin vielä vedenalaisen arkeologian tulevaisuutta pohtiva esitys.

Porin Kallolahden "kuivan" maan hylkykaivaus.

Turkulainen arkeologian opiskelija palaamassa Kansallismuseon auditorioon lounastauolta.

Kenttätöiden esittelypäivien ohjelmaan (joka piti hyvin paikkansa sekä puhujien että aikataulun suhteen) voi tutustua täällä.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen

Nautelankosken museo