Vko 48/2014: Viinamäen muinaisjäännösalueen dokumentointi ja koekuopitus

Nautelankosken museo toteutti vuosina 2012 - 2013 arkeologisen kokonaisinventoinnin Liedon Viinamäen käytöstä poistetun hautausmaan alueella. Alueelta kirjattiin tuolloin muinaisjäännösrekisteriin kalusto- ja leikkaushuoneen raunio, kaksi 1800-luvun lopulle sijoittuvaa torpan paikkaa sekä joitakin rajakiviä.

Raunion itäpääty syksyllä 2012. (NKM/va/8598)

Raunion länsipääty syksyllä 2012. (NKM/va/8607)

Viinamäen hautausmaa otettiin alun perin käyttöön vuonna 1890, koska kirkkomaan hautapaikat olivat loppuneet eikä sen laajentamiseen saatu lupaa. Viinamäen käytöstä luovuttiin jo vuonna 1907, sillä sen maaperä oli liian kostea arkkuhautauksille.

Viinamäen hautausmaan muistomerkkejä vuonna 1981. (NKM/va/98:1)

Liedon seurakunta ja Nautelankosken museo päättivät toteuttaa syksyn 2014 aikana Viinamäen alueella kalusto- ja leikkaushuoneen raunioiden dokumentoinnin sekä torpanpaikkojen koekaivauksen. Tutkimustyöhön ryhdyttiin Liedon seurakunnassa vireillä olevan
Viinamäen hautausmaan uudelleenkäyttösuunnitelman johdosta. Viinamäen tutkimus oli osa Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuurimpäristön dokumentointihanketta.

Kalusto- ja leikkaushuoneen raunio nähtynä etelästä ennen
raivaustöiden alkua elokuussa 2014. (NKM/va/88:3)

Alueen dokumentoinnin kenttätyöt toteutettiin 8. – 13.9.2014. Raunio otettiin dokumentoinnin yhteydessä paremmin esille poistamalla alueelta risukkoa ja pintamaata.

Raunion itäpäätyä puhdistetaan. (NKM/va/88:133)

Raunion länsipäädyn kivijalassa on kaksi kivistä ladottua seinämää,
joiden välissä on eristeenä paksu maakerros. (NKM/va/88:158)

Torppien paikoille ja rauniolle kaivettiin kaikkiaan viisi koekuoppaa, joista otettiin yhteensä kolme maanäytettä. Näytteistä tehtiin makrofossiilianalyysi Helsingin yliopistossa. Kenttätöiden lisäksi tehtiin arkistotutkimusta.

Raunion koekupasta otetaan makrofossiilinäytettä. (NKM/va/88:53)

Suoritetun dokumentointityöviikon lopuksi kohteella järjestettiin yleisölle opastus Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä 13.9.2014. Kierroksella kerrottiin Viinamäen hautausmaan kulttuurihistoriallisista vaiheista ja alueella kuluneen viikon aikana käytetyistä arkeologisista kaivausmenetelmistä.

Opastuksen yhteydessä yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla kaivaustyötä
kalusto- ja leikkaushuoneen raunion koekuopalla. (NKM/va/88/181)

Toteutetun tutkimustyön tuloksena tiedot Viinamäen vanhasta hautausmaakohteesta täsmentyivät huomattavasti. Muinaisjäännöksen rajoja sekä alueella sijainneiden torppien paikkoja pystyttiin tarkentamaan.  Kalusto- ja leikkaushuoneen raunion rakenteesta sekä rakennuksen vaiheista saatiin arkisto- ja kenttätutkimuksin lisää tietoa.

Viinamäen dokumentoinnin ja koekuopituksen raportti valmistui marraskuussa ja on julkaistu tutkimusluvan myöntäneen Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä, josta löytyy tietoa monista muistakin Liedon muinaisjäännöksistä. Viinamäkeä koskevat raportit pääsee lukemaan alla olevista linkeistä.

Viinamäen dokumentointi ja koekuopitus -raportti vuodelta 2014
Viinamäen inventointiraportti vuodelta 2013

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Viikko 30: Työt kuopalla päättyivät

Sateiden jälkeen - paluu kenttätöihin

Puolisentoista viikkoa sitten aloitettu kuoppa saatiin viimeinkin kaivettua arkeologisia tieteenvaatimuksia tyydyttävään kuntoon. Kaivelua haittasi arkistoreissu 18.-20.7. sekä toistuvat sateet. Tänään sää oli armollinen, joten tutkijamme saattoi palata sateiden pieksämälle kuopalle.

Perillä totesin kuopan selviytyneen tauosta mukavasti, ja muutamalla pintaruopaisulla multamaan alta tuli mielenkiintoni herättänyt keltainen maa.

Kuoppa selvisi viikon sadeputkesta hyvin: ei romahtaneita profiileja, kuoppaan valuneita maamassoja, hukkuneita hyönteisiä tai piennisäkkäitä eikä mutakerrosta.

Traktorin jäljillä

Pihan emäntä kertoi minulle, että naapurin saunanrakentuminen edistyi poissaollessani. Huomasin pihamaan halki kulkevat traktorin renkaiden syvät jäljet, jotka houkuttivat välittömästi pintapoimimaan.

Näky, joka vietteli arkeologin kulkemaan kumarassa silmä tarkkana mudassa.

Pintapoiminta tuotti muutamassa minuutissa oivallisen tuloksen: sangen sievän keramiikkapalan.

Kivikautista keramiikkaa, tästä ensimmäisenä löytyneestä palasta päätellen astian pinta on ollut sangen hieno, vaikkei koristeita tähän palaan ole osunutkaan.

Jatkoin traktorinjälkien penkomista ja löysin muutaman palan lisää keramiikkaa. Sekoite oli suhteellisen karkeaa, kuten alla olevista kuvista käy ilmi:

Keramiikanpaloja.

Astianpalat tulivat kuitenkin sekoittuneesta maasta joten ne, kuten aiemmin löydetty kvartsi-iskos, ovat todennäköisesti peräisin muualta tulleesta maasta. Tähän viittasi runsas nuorempi jäte maan seassa.

Traktorinjäljistä löydetty fajanssiastian pala, jossa kullanväristä koristetta.

Aikani jälkiä tarkkailtuani muistin - yhä löydöistä lumoutuneena - pääasiallisen tehtäväni, palasin kuopalle ja aloitin kaivamisen. Ensimmäiseksi tehtäväksi tuli profiilin ja kuopan pohjan siistiminen, jonka jälkeen otin kuvat dokumentiksi.

Kuoppa vauhdilla loppuun - löydöttömyys kenttätöitä nopeuttavana tekijänä

Taso valmis.

Kuopan siistiminen muutti käsitykseni mullanalaisesta maailmasta: keltainen, savinen maa olikin enemmistö, jonka seassa punaruskea maa oli anomalia eikä päinvastoin. Kuvien jälkeen päätin kaivaa puolet kuopasta 50 senttimetriin ja jättää toisen puolen kaivamatta. Mikäli syvemmäksi kaivettu puoli antaisi aihetta, kaivaisin toisenkin puolen kuopasta samaan tasoon.

Punaruskea maa vasemmalla kuvassa mitattuna. Noin 22 cm syvyydessä, ja pian sekin katosi. Anomalian synnytti todennäköisesti maatunut juuri.

Profiili: turvetta, multaa ja sen alta keltaista savensekaista hiekkaa.

Keltaista maata, jonka seassa oli pieniä kiviä riitti puoleen metriin asti. Seasta ei tullut löytöjä, joten tämän täytyi olla pohjamaa. Kulttuurimaata, palamiskerrosta tms. ei löytynyt. Tein hieman sivummalle keskelle kivilatomusta vielä pienen koepiston, jolloin kiviä siirrellessä koki pieni ja sisukas muurahaisyhteiskunta toista kertaa alta kahden viikon apokalyptisia ja joutui tekemään heti perään diasporan. Vikkelät liikkeet pelastivat minut pisteliäältä ja purevalta kostolta.

Tästä pistosta tuli vain nuorta tiilimurskaa. Samalla totesin kiveyksen tässä kohtaa ylettyvän n. 15 senttimetriin, eli se on todennäköisesti reunoilta ohuempi kuin keskeltä. Kyseessä lienee yksinkertaisesti pihaa perattaessa yhteen paikkaan pinottu kivitasanne, kivien koko vaihteli peukalonpään kokoisista jalkapallon kokoiseen.

Arkeologi jätti montun auki

Keskustelin pihan omistajien kanssa kuopan kohtalosta, ja nämä pohtivat mahdollisuutta istuttaa jotakin kuoppaan. Tästä syystä sovittiin, että tällä kertaa kuoppaa ei täytettäisi. 

Jätin kuopan syvemmän puoliskon halki kulkemaan aikaisemmin löytyneen rautatangon merkiksi tuleville arkeologipolville siitä, miten syvälle nautelankoskelainen tutkija aikoinaan vajosi.

Hupaisa kätkö myöhempien arkeologipolvien riemuksi.

Oli aika kiitoskahvien ja palata museolle ihmettelemään löytöpussien sisältöä.

Teksti: Riku Kauhanen
Kuvat: Riku Kauhanen

Vko 28: Kuopan kuopimista

Perjantain kaivausonni näytti huonolta sään ripeksiessä varusteineen kuopan äärelle raahautuvan arkeologin päälle. Onneksi sade loppui pian ja ainoaksi kiusaksi jäivät kaivausaluetta tiuhaan kansoittavat muurahaisheimot, joiden pesäpaikkoja tuntui löytyvän jokaisen kaivauksella sijaitsevan kiven alta.

Salaperäinen kiveys avaustaan odottamassa.

Alueelle avattiin perinteinen metri kertaa metri kuoppa, jonka dokumentoinnissa tyydyttiin säännöllisin väliajoin otettaviin valokuviin. Pintaturpeen poiston yhteydessä törmättiin noin metrin mittaiseen pitkään, ohueeseen rautatankoon, joka lienee hyvin nuorta ylijäämätavaraa rakennustyömaalta. Pintaturpeen poiston yhteydessä ei löytynyt merkkejä iskoksista, edes kiveyksen puolelle menevä osa kuopasta ei suonut kaivajalle yllätyksiä.

Pintaturve lähes poistettu niin, että irronneet turvepaakut voi istuttaa uudelleen paikalle.

Tarkempi tutkimus tuotti lähinnä resenttiä eli lähiaikoina n. 1-50 vuotta sitten maahan päätynyttä jätettä. Kiveyksen alta paljastui mahdollisen muovipressun jäänteitä, eikä kiveys jatkunut kovinkaan syvälle. Mitään viitteitä esihistoriallisista jäännöksistä ei paljastunut.

Tutkimus etenee lastalla kaivamalla.

Esinelöydöt olivat niukkoja ja viimeaikaisia, mutta mielenkiintoisena ilmiönä multakerroksen alta paljastui selvä ero kiveyksen ja ympäristön välillä: kivien alta tuli keltaista hiekkamaata, kun taas muualta lähettyviltä tuli esille punertavanruskeaa maata.

Kiveyksen alta paljastui kellertävää maata.

Ilmiö kaipaa lisää tutkimista, mutta uudelleen uhkaavat sadepilvet keskeyttivät työt perjantailta sillä erää. Tutkimukset jatkuvat maanantaina, jolloin taso siivotaan loppuun ja päästään käsiksi salaperäiseen keltaiseen hiekkaan. Alla muutamia kaivaukselta talteenotettuja löytöjä.

Kaivausten hienoin löytö lienee tämä pieni pala koristeltua posliiniastiaa. Fajanssi- ja posliiniastioiden palat olivat yleisiä.

Vasemmalla kiveyksen alta löytynyttä pressua, oikealla yllä sulanutta alumiinia ja oikealla alla lasinsirpale.

Tällä hetkellä tulkinta on, että kyseessä on maalla ja kivillä verrattain äsken täytetty kuoppa, jollaisen pihan omistava pariskunta puhui jossain näillä main olleen. Edellisellä viikolla löydetty iskos vaikuttaa päätyneen paikalle muualta kärrätyn täytemaan mukana.

Maanantai näyttää, pitääkö kuoppaa laajentaa enemmän kiveyksen suuntaan selvyyden saamiseksi.

Kirjoittaja: Riku Kauhanen, tutkija
Kuvat: Riku Kauhanen

Vko 27: Pensasta perattaessa

Museon liepeillä asuvalta pariskunnalta tuli mielenkiintoinen tiedonanto: rouvan siivotessa kukkapenkkiään paljastui sen alta tasainen kivilatomus. Lähettyvillä on tunnettuja esihistoriallisia kohteita runsaasti, ja olipa paikka muutamia tuhansia vuosia sitten tavoiteltu merenrantatonttikin. Arvuuteltiin museolla sitten sanallisen kuvailun perusteella voisiko kyseessä olla viikinkihauta, jollaisen kirjoittaja on nähnyt Kuorsalon saaressa?*

Kävin tutustumassa merkillisiin kiviin viikko sitten keskiviikkona ja totesin, että ne ovat ihmisten asettelemia eivätkä luonnon leikkien seurausta.  Kohteen ajoitus tosin sai jäädä toistaiseksi arvailujen varaan, sillä kivetys oli aika pientä rautakautiseksi kalmistoksi. Kukkapenkin omistaja muisteli paikalla asuneen räätälin, ja kiveys saattaa liittyä taloon jotenkin, tai se voi olla tasaiseksi paranneltu alusta esimerkiksi tynnyreille.

Salaperäinen kiveys. Kuva: Riku Kauhanen

Kivien joukossa oli tiilenpalasia, mikä viittaisi hyvinkin nuoreen ikään. Tarkempi pinnan tarkastelu tosin tuotti jymy-yllätyksen: kiveyksen pinnalta löytyi varma viite kivikauteen, kvartsi-iskos. Iskos tuli hyvin pinnasta, joten se on voinut kulkeutua kukkapenkkiin muualta parannukseksi tuodun maan mukana.

Kiveyksen pinnalta löytynyt kvartsi-iskos. Kuva: Riku Kauhanen

Kohde kaipasi tarkempaa tutkimusta. Tästä syystä sovimme tulevani viikon päästä torstaina kaivamaan latomusta, aikomuksenani noin metrin kokoisella koekuopalla tutkia paikkaa mahdollisten kulttuurikerrosten ja löytöjen varalta. Sovittu päivä tosin lykkääntyi tältä torstailta huomiselle perjantaille 13.7., sillä sää osoittautui sovittuna päivänä epävakaaksi. 

Kaivausten sujumisesta on tulossa päivitys blogiin, jolloin saamme tietää enemmän salaperäisestä kiveyksestä. Toivottakaa hyvää säätä ja kaivausonnea!

* http://kalmistopiiri.wordpress.com/2010/01/26/kuorsalon-viikinkihauta/

Teksti: Riku Kauhanen, tutkija
Sota - veteraanien muistista museon muistiin -projekti
Nautelankosken museo

Viikko 8: Vuoden 2011 arkeologisten kenttätöiden esittelypäivät

Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin viime vuoden arkeologisia kenttätöitä 16.–17. helmikuuta. Kahteen päivään mahtui kuusi sessiota, joiden välissä pidettiin lounas- ja kahvitauot. Esityksiä kuultiin yhteensä seitsemäntoista kappaletta. Lisäksi esillä oli kaksi posteria: Mikko Helmisen (Turun yliopisto) ”1700-luvun houruinhuoneen kaivaukset Paraisten Seilin saarella” ja Metsähallituksen ”Valtion metsien kulttuuriperintöinventointi”. Viimeksi mainitusta kuultiin myös yhdessä esityksessä, ja Seilin saaren arkeologiaan voi tutustua tarkemmin siitä kertovassa blogissa.

Torstain teemoja olivat laserkeilauksen käyttö arkeologisten kenttätöiden dokumentoinnissa ja sen ongelmat, suurten metsäalueiden inventointi, sen ongelmat ja LiDAR-aineiston käyttö näiden alueiden inventoinnissa sekä historiallisten lähteiden ja karttojen syventynyt käyttö ja aiempaa kriittisempi tulkinta arkeologiassa. Laserkeilain on laite, joka seisoo jalustan varassa ja kuvaa ympäristönsä. Näin se luo ympäristöstään pistepilven, jota käsittelemällä voidaan kaivausalueesta luoda kolmiulotteinen malli. Maalaserkeilaus soveltuu parhaiten tunnettujen kohteiden dokumentointiin. LiDAR (Light Detection and Ranging) -aineisto taas syntyy ilmalaserkeilaimen avulla. Ilmalaserkeilaus sopii ennestään tuntemattomien kohteiden etsimiseen, koska LiDAR-aineistosta voi huomata sellaisia ihmisen jäljiltä olevia poikkeamia maastossa, joita ei ole aiemmin huomattu tai joita ei edes huomaisi maastossa kulkiessaan. Ilmalaserkeilaus sopii hyvin suurten metsäalueiden inventointiin, koska tällöin inventoijan ei tarvitse kulkea laajaa ja vaikeakulkuista aluetta kokonaan läpi. Hän voi keskittyä niihin alueisiin, jotka näyttävät LiDAR-aineistossa poikkeavilta. Historiallisten karttojen ja lähteiden syventynyt käyttö tuli esille erityisesti historiallisen ajan asutusta tutkittaessa. Tähän liittyvinä kohteina olivat Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kylätontti, Padisen luostari Virossa, Nokian Viikin keskiaikainen säterinpaikka ja Helsingin historialliset kylätontit.
 

Alustavia tuloksia Laatokan Karjalasta.

Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalta järvenpohjasta tehdyt löydöt.

Perjantain teemoja olivat aina ajankohtainen aihe, Suomen alueen varhainen asutus, sekä vedenalainen arkeologia. Suomen alueen varhaista asutusta käsiteltiin Laatokan Karjalan, Kilpisjärven, Iin ja Kangasalan uusimpien tutkimusten valossa. Vedenalainen arkeologia tuli esiin monelta eri kannalta: esitykset käsittelivät Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustan järvenpohjan kaivausta, Porin Kallolahden hylyn kaivausta osittain maa- ja osittain vesiolosuhteissa sekä merenpohjassa tehtyjä Wrouv Maria -hylyn vuoden 2011 kenttätutkimuksia. Lopuksi kuultiin vielä vedenalaisen arkeologian tulevaisuutta pohtiva esitys.

Porin Kallolahden "kuivan" maan hylkykaivaus.

Turkulainen arkeologian opiskelija palaamassa Kansallismuseon auditorioon lounastauolta.

Kenttätöiden esittelypäivien ohjelmaan (joka piti hyvin paikkansa sekä puhujien että aikataulun suhteen) voi tutustua täällä.

Tekstin kirjoitti: museoapulainen

Nautelankosken museo