Vko 32/2014: Liedosta kadonneeksi luultu rakennustyyppi löytyi inventoinneista

Onks tääl? –hankkeen alkaessa oli ulkorakennuksista tarkoitus inventoida muun muassa Liedosta parhaillaan katoamassa olevia latoja. Heti työn alussa huomattiin, että samaa rakennustyyppiä kutsutaan nykyään kolmella eri nimellä: lato, makasiini ja suuli. Vanhaan rakennuskirjallisuuteen tutustumalla ja iäkkäämpiä ulkorakennusten asiantuntijoita haastattelemalla saatiin selville, etteivät lato ja makasiini ole aikanaan olleet sama asia.

Vanha lietolainen jo kadonnut heinälato.

Ladon hirsisalvosta.

Rakennushistoriallisesti lato tai heinälato oli pyöreistä hirsistä harvaksi salvottu ja usein avonaisella oviaukolla

varustettu rakennus, johon eläinten rehu säilöttiin pelloilta. Ilmavassa rakennuksessa heinät jatkoivat kuivumistaan pelloilta keräämisen jälkeen ja pysyivät hyvälaatuisina, kunnes ne ehdittiin kuljettaa käytettäväksi. Kun navettoja suurennettiin ja heinävarastoja siirrettiin navetan vintille, alkoivat ladot kadota maisemasta. Heinien mahduttua säilöön muualle ei peltojen tilapäisiä varastorakennuksia enää tarvittu. Nykyisillä maatalouskoneilla on mahdollista säilöä heinä nopeasti ja tehokkaasti pyöröpaaleiksi, joita ympäröi suojamuovi, tai pienpaaleiksi, jotka voidaan nopeasti kuljettaa suojaan.

 Makasiinit, joita usein myös ladoiksi kutsutaan, ilmestyivät kulttuurimaisemaan, koska maatalouskoneet oli saatava suojaan sateelta. Makasiinit tehtiin lautarungon varaan ja niiden ulkovuoraus oli usein maalaamatonta ja peiterimoittamatonta lautaa. Rakennus oli helppo ja nopea tehdä, joten se voitiin uusia tarpeen mukaan. Päre- tai olkikatto antoi suojan muutamaksi vuosikymmeneksi, jonka jälkeen rakennusta vähän kerrallaan korjailtiin. Makasiineja näkyy edelleen lietolaisessa kulttuurimaisemassa, mutta suuri osa niistäkin on kadonnut.

Makasiini eli suuli eli lato Liedon Kurkelassa.

Suuli vaikuttaa sanana periytyvän kulttuurivaihdon kautta, sillä nimitys on peräisin Satakunnasta, jonne se on juurtunut ruotsinkielen lainasanana. Makasiinit eli suulit ovat vähitellen jäämässä pois käytöstä. Maatalouskoneisto on viime vuosikymmeninä suurentunut, uudet puimurit ja traktorit eivät enää mahdu vanhojen rakennusten ovista. Suurelle osalle makasiineja ei löydy enää riittävästi käyttöä, jotta niitä kannattaisi korjata ja pitää kunnossa.

Ladot ja makasiinit ovat aikanaan olleet tärkeitä Liedon maataloudelle. Hankkeen alkupuolella lietolaisten heinälatojen luultiin jo kokonaan kadonneen kulttuurimaisemasta. Museon valokuvakokoelmaankaan ei kuulunut tuolloin ainuttakaan otosta tästä rakennustyypistä. Hankkeen kestettyä jo yli vuoden rakennusinventoinnin kenttätyöt tuottivat mieluisan tuloksen: Liedossa on vielä olemassa ainakin yksi perinteiseen tyyliin rakennettu heinälato. Rakennus on yksityisessä omistuksessa ja sijaitsee Liedon Yliskulmalla. Myös kokoelmiin on nyt saatu joitakin vanhoja valokuvia ladoista. Tiedon säilyminen tuleville sukupolville on siis turvattu tästäkin aiheesta.

Heinälato Liedon Yliskumalla. Kuva otettu vuonna 2014.

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta. 

Vko 30/2014: Kulttuuriympäristön muutos näkyy valokuvissa

Valokuvat ovat erinomainen lähde kulttuuriympäristössä tapahtuvien muutoksien tutkimisessa. Menneiden vuosikymmenien ojien halkomat peltokaistaleet ovat muuttuneet yhtenäisiksi peltoaukeiksi piilossa olevine salaojineen, aiemmin hyvinkin avata maisema on täyttynyt puista ja metsänreunukset rakennuksista. Aikaisemmin tien varsilla olevilla laitumilla märehtivät lehmät olivat tuttu näky, nyt karjan vähentyminen näkyy maisemassa laidunniittyjen katoamisena ja pientareiden vesakoitumisena. Katsomalla vanhoja ja uusia valokuvia rinnakkain huomataan, että teitä on levennetty ja oikaistu, uusia asuinalueita sekä liikehuoneistoja rakennettu ja kouluja laajennettu. 

Hevosaikaan ei tarvittu leveitä moottoriteitä. (NKM/va/11400:90.)

Rakennuskanta on modernisoitunut. Vuosikymmenten takaisissa kuvissa näkyviä rakennuksia ei kaikkia ole enää olemassa, ainakaan sellaisenaan. Monet käyttötarkoitusta vaille jääneet ulkorakennukset on purettu tai niitä on remontoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Esimerkiksi makasiinien ovia on voitu suurentaa, jotta isokokoiset puimurit ja traktorit mahtuvat sisään. Muuttuvaa maisemaa ja sen rakennuksia dokumentoidaan valokuvaamalla, silloin tieto tämän päivän kulttuuriympäristöstä saadaan tallennettua myös tulevien sukupolvien käyttöön.

Näkymä Liedon kirkonseudulta vuonna 1915 (NKM/va/10139)

Rakennusinventoinnissa mittaamisen ja piirtämisen lisäksi otetaan valokuvia sekä rakennuksesta että maisemasta. Kertyvää kuva-aineistoa vertaillaan Nautelankosken museon kokoelmien vanhoihin valokuviin, jolloin pystytään tekemään maisema-analyysiä ja tutkimusta maiseman muutoksesta. Vanhoja valokuvia ei siis kannata heittää pois – ne kannattaa tuoda museoon! Nautelankosken museossa kuvat digitoidaan ja liitetään osaksi museon valokuvakokoelmaa. 

Näkymä Liedon keskustasta Kirkkotieltä vuonna 2014. (NKM/va/11243:10120.)

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo



Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 7/2014: Talvi on arkistoinnin aikaa

Kulttuurimaiseman ja vanhojen rakennusten inventoinnissa kaikilla töillä on oma aikansa. Kenttätöitä tehdään pääsääntöisesti keväästä syksyyn ja talvisaikaan keskitytään arkistointityöhön.

Rakennusten inventointikortteja.

Vuoden ensimmäisinä kuukausina digitoidaan ja luetteloidaan aineistoja sekä kirjoitetaan puhtaaksi dokumentoinnissa kertyneitä rakennustietoja.



Valokuvien ja arkistoaineiston avulla tutkitaan lietolaista maisemaa, rakennuskulttuuria ja niissä tapahtuvia muutoksia. Museon kokoelmiin tallennetut dokumentit antavat mahdollisuuden ymmärtää kulttuurin kerroksellisuutta tuomalla näkymätön historia näkyvän maiseman rinnalle. Inventoinnin yhteydessä kerätty muistitieto ja haastattelut asettavat ihmisen osaksi ympäristöään.

 Tähän mennessä dokumentointitöitä on tehty Liedon 62 kylästä 24 kylän alueella. Rakennuksia on inventoitu 410, esimerkiksi makasiineja, kanaloita, navettoja, sahoja ja saunoja. Museoon lahjoitettuja maiseman ja rakennusten historiasta kertovia valokuvia kertyi 611 kappaletta vuoden vaihteeseen mennessä.

Sikatalouskirjanpitokirja ja vanha valokuva kertovat kumpikin
käytöstä poistetun sikalarakennuksen toiminnasta. 

Nautelankosken museon Leader-rahoitteinen Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsin Hyvä ry. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki. 

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 52/2013: Vuoden vaihtuessa

NKM/va/4011

Jokainen joulu rakentuu 

aina edellisten joulujen muistoille. 

Rauhallista joulua 

ja 

onnea alkavaan vuoteen! 

NKM/va/3989

toivottaa
Nautelankosken museon väki

NKM/va/3991

Vko 51/2013: Museo on muuttuvan lietolaiskulttuurin tietopankki

Onks tääl tämmöstäki ollu? –hanke aloitettiin kesäkuussa 2013. Tähän mennessä on dokumentoitu hieman yli sata kiinteistöä, ja hankkeessa tehtävä dokumentointityö jatkuu vuoden 2014 loppuun.

Dokumentoinnissa rakennukset valokuvataan, mitataan ja tarvittaessa piirretään pohjapiirustus.
Rakennuksen omistajaa haastatellaan, jotta kaikki mahdollinen tieto rakennuksen käytöstä ja muutoksista saadaan talteen.

Samalla museon kokoelmiin kerätään vanhoja rakennus- ja pihakulttuuriin liittyviä valokuvia ja arkistoaineistoa,

joko alkuperäisinä tai niiden digitaalisina kopioina. Lahjoitettavat aineistot voidaan lainata museolle digitoitavaksi ja luetteloinnin jälkeen ne palautetaan takaisin omistajalleen.

Kiinteistön omistaja voi tarvittaessa pyytää dokumentoinnin yhteydessä kertyneeseen materiaaliin käyttörajoituksia. Esimerkiksi julkaisurajoitus varmistaa tiedon säilymisen silloinkin, kun lahjoittaja ei halua aineiston olevan heti avoimesti saatavilla. Museoon talletettu tieto on nyt ja sadan vuoden päästä korvaamatonta lähdemateriaalia esimerkiksi historioitsijoille ja sukututkijoille.

Rakennusinventointi ei vaikuta rakennusten käyttöön, mutta inventointitiedoista voi olla rakennuksen omistajalle apua esimerkiksi anottaessa kunnostusavustuksia.

Talvikaudella keskitytään kenttätöissä tehtyjen muistiinpanojen puhtaaksikirjoittamiseen sekä inventointitietojen, valokuvien ja arkistomateriaalin luetteloimiseen museon tietokantaan.

Kaikki tieto niin olemassa olevista kuin jo kadonneista vanhoista rakennuksista on tärkeää. Erityisesti hankkeen tutkija toivoo vinkkejä rakennuksista, jotka lähitulevaisuudessa aiotaan purkaa, jotta ne ehdittäisiin inventoida ennen rakennuksen katoamista.

Lumen painosta romahtamisvaarassa tai muuten tuhoutumassa olevia rakennuksia dokumentoidaan ympärivuotisesti. Dokumentointihankkeen tutkija ja vapaaehtoiset ovat tavoitettavissa ympäri vuoden.


 Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.  

Vko 48/2013: Tet-harjoittelussa Nautelankosken museossa

Olin Nautelankosken museossa tet-harjoittelijana viikolla 48. Olen Rieskalähteen koulun yhdeksännellä luokalla ja opetussuunnitelmaani kuuluu viikon mittainen työelämään tutustuminen. Hain museoon tet-jaksolle, koska ajattelin sen olevan vähän erilaisempaa kuin esimerkiksi kaupassa työskentely. Oletin tekeväni siivousta ja tylsähköjä paperihommia, mutta tet-viikkoni osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin olin kuvitellut. 

Maanantaina minun tehtävänäni oli tarkistaa ”ylänäyttelyn” esineiden kuntoa (rukkeja, pärepihtejä ja vyyhdinpuita) ja etsiä otsalampun avulla niistä luettelointinumeroita. Sen jälkeen esineiden luettelointitietoja tarvittaessa päivitettiin

museon luettelointitietokantaan.

Kaikki museoesineet täytyy puhdistaa, joten tiistaina imuroin esineitä. Museoesineitä imuroidessa täytyy olla varovainen. Kiinnitin myös esineisiin lappuja, joissa oli esineiden luettelointinumerot.

 Keskiviikkona esineet valokuvattiin. Ensin piti silittää taustakangas. Sen jälkeen esineet nostettiin yksi kerrallaan sen eteen ja valokuvattiin. Iltapäivällä leikkelin kotiseutupukukankaista peräisin olevia tilkkuja siistimmiksi.

Torstaina menimme inventoimaan Levauksen kylään vanhoja rakennuksia. Se oli tosi hauskaa ja kivaa

vaihtelua sisällä työskentelyyn. Iltapäivällä vaihdoin pakastimeen uudet tavarat. Esineet pakastetaan, jotta ötökät kuolisivat. Seuraavaksi minun piti selvittää luupin ja suurennuslasin avulla lasisen kupin pohjassa olevat kirjaimet. Tämän jälkeen etsin tietoa kupista ja sain internetin kautta selville, että se on saksalaisen lasitehtaan valmistama.

Minusta museossa oli tosi mielenkiintoista olla harjoittelussa ja opin paljon uusia asioita.

Tekstin kirjoitti: tet-harjoittelija

Nautelankosken museo

Vko 34/2013: Lieto-viikko

Se puu on suuri ja korkea
kuin taivaalla ukkosen lonka.
Sen puun sen totta sä tunnet myös -
se on mun murheeni honka.

Näillä Eino Leinon säkeillä aloitettiin Lieto-viikon hautausmaakierrokset.




Nautelankosken museo ja Liedon seurakunta järjestivät yhteistyönä Lieto-viikolla neljä opastettua
hautausmaakierrosta. Kaksi kierrosta pidettiin Liedon kirkon hautausmaalla ja kirkossa, kaksi kierrosta Viinamäen ja Keisvuoren hautausmailla. Kierroksille osallistui yhteensä noin 120 kuulijaa.

Konfliktiarkeologi, FM Riku Kauhanen esitteli museon hankkeen "Sota - veteraanien muistista museon muistiin"  tuloksia Liedon kunnantalolla.

Liedon Päivän juhla pidettiin Nautelankosken museon pihalla. Juhlassa esiintyi soitin- ja lauluyhtye Ikäpartio.

Liedon Päivän juhlapuheen piti Nautelankosken museon johtaja Leena Viskari.

Juhlan jälkeen museo oli avoinna ja kaikki museon näytttelyt olivat tutustuttavissa ilman pääsymaksua.
Lauri Nautelan museossa kerrottiin kesällä aloitetusta kulttuuriympäristön dokumentointihankkeesta.




Kahviossa Liedon Karjalaiset esittelivät perinteisiä karjalaisia käsitöitä ja opastivat halukkaita nyörinteon saloihin.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo