Vko 36/2020: Monipuolinen museoharjoittelu Nautelankosken museossa

 

Leiriläisryhmää opastamassa.

Tein viime vuonna yhden kuukauden mittaisen museoharjoittelun Nautelankosken museossa ja keskityin tuolloin lähinnä Lauri Nautelan keräämien kiinalaisten kolikoiden luettelointiin. Tänä vuonna palasin harjoittelemaan Nautelankoskelle kolmeksi kuukaudeksi ja päädyin huomaamaan, kuinka monipuolista sekä vaihtelevaa museotyö voi ollakaan. Pääsin harjoitteluni aikana tekemään erilaisia työtehtäviä sekä oppimaan paljon uutta esimerkiksi museon kokoelmien ja museota ympäröivän yhteisön parissa työskentelystä. 

Usein uppouduin töihini niin suurella innolla, etten huomannut ajan kuluvan ja työpäivät valuivat ohi kuin hetkessä. Näin viimeisenä työpäivänä on hyvä muistella, mitä kaikkea on tullut harjoittelun aikana tehtyä.

Sodanaikaisia partateriä.

Harjoitteluni alkoi kesäkuussa esineiden luetteloinnilla. Ensimmäisenä työtehtävänäni oli kuvata ja luetteloida sodanaikaisia esineitä, joihin kuului esimerkiksi hygienia- sekä elintarvikepakkauksia. Kokonaisuus oli minulle hyvä tapa päästä sisälle esineluettelointiin, sillä en ollut viime vuonna luetteloinut kuin muutaman esineen. Kun olin tunnistanut, kuvannut, luetteloinut sekä numeroinut kokonaisuuden, pakkasimme ne oikeaoppisesti ja veimme säilytystiloihin.

Puhdetyönäyttelyn vitriinien sommittelua.

Esineiden luetteloinnin jälkeen pääsin työskentelemään rakenteilla olevan puhdetyönäyttelyn pariin. Näyttelytyöhön kuului esimerkiksi näyttelyn pohjapiirroksen piirtäminen, esinelistan kirjoittaminen, esineiden paikoilleen asettelu sekä esinetutkimuksen tekeminen. Näyttelyn rakentaminen oli kiivasta puuhaa, mutta sain mielestäni suoritettua minulle annetut tehtävät hyvin. Huomasin puhdetöistä tietoa etsiessäni myös oppivani paljon lisää sota-ajasta sekä puhdetöiden historiasta.

Puhdetöiden tutkiminen oli mielenkiintoista.

Kun puhdetyönäyttely oli pystyssä ja esinelista valmis, kirjoitin näyttelystä esittelyn museon verkkosivuille. Esittelyn lisäksi päivitin tiedot näyttelyistä sekä tulevista tapahtumista eri tapahtumakalentereihin sekä pidin museon sosiaalista mediaa ajan tasalla. Kiireisen kesäkuun lopuksi pääsin vielä tutustumaan esineiden pakastamiseen. Orgaanista ainetta (esim. puu, tekstiili) sisältävät esineet pakastetaan tuholaisten hävittämiseksi ennen kuin ne viedään museon säilytystiloihin.

Suistamon alueen karttoja tutkimassa.

Heinäkuussa ahkeroin suuren Karjalan evakkoihin liittyvän lahjoituskokonaisuuden parissa, johon kuului muun muassa valokuvia, lehtiä, arkistomateriaalia, karttoja sekä kirjoja. Kokonaisuudessa mielenkiintoisinta oli mielestäni valokuvien luettelointi, sillä niitä luetteloidessa pääsin hakemaan tietoa kuvissa olevista henkilöistä ja tekemään pienimuotoista sukututkimusta. Kartat olivat haastavia luetteloitavia, sillä niiden auki levittämiseen tarvittiin aina kaksi henkilöä. Kokonaisuuden lisäksi tein myös opastuksia, palvelin kahvioasiakkaita ja osallistuin museon tapahtumien järjestämiseen. 

Luetteloimaani kokonaisuuteen kuului myös visiittikortteja. Vanhoihin valokuviin oli tapana merkitä kuolleet henkilöt ristillä.

Elokuussa työnkuvaani kuului muun muassa näyttelytutkimuksen tekeminen ensivuodelle tulevaa näyttelyä varten. Tutkimusta tehdessäni hain esimerkiksi perustietoja, tilasin arkistomateriaaleja ja hain yhteyshenkilöitä näyttelyä varten. Tein myös oman versioni mahdollisesta pohjapiirustuksesta sekä listasin ylös ideoita, joita näyttelyssä voisi mahdollisesti hyödyntää. Voi olla, että jokin ideoistani päätyy ensi vuoden näyttelyyn asti.

Hien Tong keisarin aikainen (1740-1786) vietnamilainen kolikko. Kolikossa on muinaiskiinaksi Hien Tongin hallintokauden nimi sekä valuutan tunnus.

 

Sahan raunioiden rakennusinventointia.

Näyttelytön lisäksi pääsin vielä elokuun viimeisellä viikolla inventoimaan Nautelankoskella sijaitsevia sahan raunioita sekä luetteloimaan museon kätköistä löytyneitä kiinalaisia ja vietnamilaisia kolikoita. Kolikoissa ehdottomasti mielenkiintoisin löytö oli vietnamilainen kolikko, johon oli kirjattu muinaiskiinaksi hallitsijan hallintokausi sekä valuutan nimi. Kolikoiden luetteloinnin myötä harjoitteluni ympyrä ikään kuin sulkeutui: lopetin sillä, millä olin harjoittelun viime vuonna aloittanutkin. 

Nyt harjoittelun loppuessa vasta kunnolla käsitän, kuinka paljon olen oppinut ja tehnyt näiden menneiden kuukausien aikana.

Tekstin kirjoitti: museoharjoittelija 

Liedon museo

Vko 32/2014: Liedosta kadonneeksi luultu rakennustyyppi löytyi inventoinneista

Onks tääl? –hankkeen alkaessa oli ulkorakennuksista tarkoitus inventoida muun muassa Liedosta parhaillaan katoamassa olevia latoja. Heti työn alussa huomattiin, että samaa rakennustyyppiä kutsutaan nykyään kolmella eri nimellä: lato, makasiini ja suuli. Vanhaan rakennuskirjallisuuteen tutustumalla ja iäkkäämpiä ulkorakennusten asiantuntijoita haastattelemalla saatiin selville, etteivät lato ja makasiini ole aikanaan olleet sama asia.

Vanha lietolainen jo kadonnut heinälato.

Ladon hirsisalvosta.

Rakennushistoriallisesti lato tai heinälato oli pyöreistä hirsistä harvaksi salvottu ja usein avonaisella oviaukolla

varustettu rakennus, johon eläinten rehu säilöttiin pelloilta. Ilmavassa rakennuksessa heinät jatkoivat kuivumistaan pelloilta keräämisen jälkeen ja pysyivät hyvälaatuisina, kunnes ne ehdittiin kuljettaa käytettäväksi. Kun navettoja suurennettiin ja heinävarastoja siirrettiin navetan vintille, alkoivat ladot kadota maisemasta. Heinien mahduttua säilöön muualle ei peltojen tilapäisiä varastorakennuksia enää tarvittu. Nykyisillä maatalouskoneilla on mahdollista säilöä heinä nopeasti ja tehokkaasti pyöröpaaleiksi, joita ympäröi suojamuovi, tai pienpaaleiksi, jotka voidaan nopeasti kuljettaa suojaan.

 Makasiinit, joita usein myös ladoiksi kutsutaan, ilmestyivät kulttuurimaisemaan, koska maatalouskoneet oli saatava suojaan sateelta. Makasiinit tehtiin lautarungon varaan ja niiden ulkovuoraus oli usein maalaamatonta ja peiterimoittamatonta lautaa. Rakennus oli helppo ja nopea tehdä, joten se voitiin uusia tarpeen mukaan. Päre- tai olkikatto antoi suojan muutamaksi vuosikymmeneksi, jonka jälkeen rakennusta vähän kerrallaan korjailtiin. Makasiineja näkyy edelleen lietolaisessa kulttuurimaisemassa, mutta suuri osa niistäkin on kadonnut.

Makasiini eli suuli eli lato Liedon Kurkelassa.

Suuli vaikuttaa sanana periytyvän kulttuurivaihdon kautta, sillä nimitys on peräisin Satakunnasta, jonne se on juurtunut ruotsinkielen lainasanana. Makasiinit eli suulit ovat vähitellen jäämässä pois käytöstä. Maatalouskoneisto on viime vuosikymmeninä suurentunut, uudet puimurit ja traktorit eivät enää mahdu vanhojen rakennusten ovista. Suurelle osalle makasiineja ei löydy enää riittävästi käyttöä, jotta niitä kannattaisi korjata ja pitää kunnossa.

Ladot ja makasiinit ovat aikanaan olleet tärkeitä Liedon maataloudelle. Hankkeen alkupuolella lietolaisten heinälatojen luultiin jo kokonaan kadonneen kulttuurimaisemasta. Museon valokuvakokoelmaankaan ei kuulunut tuolloin ainuttakaan otosta tästä rakennustyypistä. Hankkeen kestettyä jo yli vuoden rakennusinventoinnin kenttätyöt tuottivat mieluisan tuloksen: Liedossa on vielä olemassa ainakin yksi perinteiseen tyyliin rakennettu heinälato. Rakennus on yksityisessä omistuksessa ja sijaitsee Liedon Yliskulmalla. Myös kokoelmiin on nyt saatu joitakin vanhoja valokuvia ladoista. Tiedon säilyminen tuleville sukupolville on siis turvattu tästäkin aiheesta.

Heinälato Liedon Yliskumalla. Kuva otettu vuonna 2014.

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta. 

Vko 7/2014: Talvi on arkistoinnin aikaa

Kulttuurimaiseman ja vanhojen rakennusten inventoinnissa kaikilla töillä on oma aikansa. Kenttätöitä tehdään pääsääntöisesti keväästä syksyyn ja talvisaikaan keskitytään arkistointityöhön.

Rakennusten inventointikortteja.

Vuoden ensimmäisinä kuukausina digitoidaan ja luetteloidaan aineistoja sekä kirjoitetaan puhtaaksi dokumentoinnissa kertyneitä rakennustietoja.



Valokuvien ja arkistoaineiston avulla tutkitaan lietolaista maisemaa, rakennuskulttuuria ja niissä tapahtuvia muutoksia. Museon kokoelmiin tallennetut dokumentit antavat mahdollisuuden ymmärtää kulttuurin kerroksellisuutta tuomalla näkymätön historia näkyvän maiseman rinnalle. Inventoinnin yhteydessä kerätty muistitieto ja haastattelut asettavat ihmisen osaksi ympäristöään.

 Tähän mennessä dokumentointitöitä on tehty Liedon 62 kylästä 24 kylän alueella. Rakennuksia on inventoitu 410, esimerkiksi makasiineja, kanaloita, navettoja, sahoja ja saunoja. Museoon lahjoitettuja maiseman ja rakennusten historiasta kertovia valokuvia kertyi 611 kappaletta vuoden vaihteeseen mennessä.

Sikatalouskirjanpitokirja ja vanha valokuva kertovat kumpikin
käytöstä poistetun sikalarakennuksen toiminnasta. 

Nautelankosken museon Leader-rahoitteinen Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsin Hyvä ry. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki. 

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 51/2013: Museo on muuttuvan lietolaiskulttuurin tietopankki

Onks tääl tämmöstäki ollu? –hanke aloitettiin kesäkuussa 2013. Tähän mennessä on dokumentoitu hieman yli sata kiinteistöä, ja hankkeessa tehtävä dokumentointityö jatkuu vuoden 2014 loppuun.

Dokumentoinnissa rakennukset valokuvataan, mitataan ja tarvittaessa piirretään pohjapiirustus.
Rakennuksen omistajaa haastatellaan, jotta kaikki mahdollinen tieto rakennuksen käytöstä ja muutoksista saadaan talteen.

Samalla museon kokoelmiin kerätään vanhoja rakennus- ja pihakulttuuriin liittyviä valokuvia ja arkistoaineistoa,

joko alkuperäisinä tai niiden digitaalisina kopioina. Lahjoitettavat aineistot voidaan lainata museolle digitoitavaksi ja luetteloinnin jälkeen ne palautetaan takaisin omistajalleen.

Kiinteistön omistaja voi tarvittaessa pyytää dokumentoinnin yhteydessä kertyneeseen materiaaliin käyttörajoituksia. Esimerkiksi julkaisurajoitus varmistaa tiedon säilymisen silloinkin, kun lahjoittaja ei halua aineiston olevan heti avoimesti saatavilla. Museoon talletettu tieto on nyt ja sadan vuoden päästä korvaamatonta lähdemateriaalia esimerkiksi historioitsijoille ja sukututkijoille.

Rakennusinventointi ei vaikuta rakennusten käyttöön, mutta inventointitiedoista voi olla rakennuksen omistajalle apua esimerkiksi anottaessa kunnostusavustuksia.

Talvikaudella keskitytään kenttätöissä tehtyjen muistiinpanojen puhtaaksikirjoittamiseen sekä inventointitietojen, valokuvien ja arkistomateriaalin luetteloimiseen museon tietokantaan.

Kaikki tieto niin olemassa olevista kuin jo kadonneista vanhoista rakennuksista on tärkeää. Erityisesti hankkeen tutkija toivoo vinkkejä rakennuksista, jotka lähitulevaisuudessa aiotaan purkaa, jotta ne ehdittäisiin inventoida ennen rakennuksen katoamista.

Lumen painosta romahtamisvaarassa tai muuten tuhoutumassa olevia rakennuksia dokumentoidaan ympärivuotisesti. Dokumentointihankkeen tutkija ja vapaaehtoiset ovat tavoitettavissa ympäri vuoden.


 Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.