Vko 32/2015: Koululaissivusto Sotaveteraanihankkeesta

Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2014 julkaistu verkkosivusto Lietolaiset sodassa on saanut seurakseen yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun "koululaispaketin". Sivuston avulla esitellään toisen maailmansodan vaiheita Suomessa Lapin sotaa (1944-45) lukuun ottamatta. 

Painopiste ei ole sodissa käydyissä taisteluissa, sotaa johtaneissa kenraaleissa tai käytetyissä aseissa ja taktiikoissa. Tavoitteena on esitellä sotaa sellaisena kuin tavallinen ihminen sen koki. Koululaissivuston esimerkit ovat pääasiassa lietolaisia ja lietolaisten kertomia.

Kuvakaappaus Koululaissivuston etusivusta osoitteessa http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/

Sivuston tarkoitus on myös antaa oppilaalle näkökulmia ja välineitä omaan tutkimukseen sekä tehtyjen tutkimusten arvioimiseen.

Koululaissivuston osiot

Sivuston osiot aloittaa peruspaketti, jossa esitellään lyhyesti perustiedot talvisodasta ja jatkosodasta lukuina: sotien kestot, tappiot ja seuraukset. Lyhyiden perustietojen jälkeen lukuja selitetään tarkemmin ja lukujen taustalle annetaan yksilöllisiä tarinoita. miksi jatkosota kesti yli kolme vuotta? Mikä oli kadonneiden kohtalo?

Esimerkkinä sota-aikana kadonneista käytetään lietolaisen Lauri Lepistön kohtaloa. Lepistö katosi Laatokan pohjoispuolella kesällä 1944. Kuva: Kansallisarkisto, digi.narc.fi

Sivuston pisin osuus on sodan arki, joka kertoo jokapäiväisestä elämästä etulinjassa ja kotirintamalla: mitä ajateltiin, mitä syötiin, millaisissa oloissa elettiin, miten elämästä ylipäätään yritettiin tehdä siedettävämpää. Taustaa osiolle on antanut lietolaisten kertomusten lisäksi Aake Jermon teos Kun kansa eli kortilla. Sivulla käsitellään myös muun muassa sota-ajan tupakointia, sillä sen merkitys on ollut pula-aikana ja silloisessa Suomessa valtava.

Tupakan merkityksestä kertoo jo sen ympärille kehittynyt puhdetyökulttuuri: tuhkakupit, imukkeet, piiput ja esimerkiksi tässä kuvassa nähtävä savukeannostelija. Kuva: Nautelankosken museo,

Kirjoittajan arkeologian koulutus näkyy vahvimmiten esineistö-sivulla, jossa esitellään sotilaan arkipäiväistä esineistöä, sotasaalista sekä puhdetöitä. Yli 70 vuoden takaisen esinemaailman ymmärtäminen ei ole helppoa, alkaen vaatetuksesta ja siitä, mitä ihmiset osasivat itse valmistaa.

Lietolaisia puhdetyöntekijöitä "pärekoritehtaassa". Kuva: Nautelankosken museo.

Naiset ja lapset -osuus luo katsauksen siviilien sota-aikaan. Sivulla esitellään naisten aseman muuttumista miesten ollessa rintamalla ja Lotta Svärdin toimintaa. Samalla käsitellään lyhyesti lasten vaiheita sodan alla.

Lietolaisia sotilaspoikia Suojeluskunnan harjoituksissa. Kuva: Nautelankosken museo.

Toiseksi viimeisenä osiona luodaan katsaus sotahistorian tutkimukseen. Sivulla luodaan katsaus sotahistorian kirjoituksen trendeihin sekä erilaisiin tutkimustapoihin. Sivun tarkoitus on auttaa lukijaa ymmärtämään, miten sotahistoriallista tutkimusta voidaan tehdä ja on tehty.

Lopuksi sivulle on koottu kirjasuosituksia niille, jotka haluavat perehtyä syvällisemmin johonkin tekstissä esiintyneeseen sotahistorian aihealueeseen.

Etusivulle pääsee tästä linkistä:

http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/index.html

Teknisiä tietoja lyhyesti

Sivujen oikeassa palkissa on linkit eri osioihin ja alaosassa olevista kuvakkeista pääsee Nautelankosken museon blogiin Pikkumuseon haasteet, museon Facebook-sivuille tai kotisivuille.

Sivujen kuvituksena on käytetty Nautelankosken museon veteraanihankkeen aikana keräämiä valokuvia, esineitä, asiakirjoja ja kirjeitä. Kuvitusta on täydennetty myös SA-kuvilla. Lukemisen helpottamiseksi lähdeviitteet ja -luettelo on jätetty pois. Käytännössä on käytetty samoja lähteitä kuin Lietolaiset sodassa -sivustossa.

Sivut on taitettu käyttäen Kompozer-ohjelmaa. Sivuille on asetettu Statcounterin kävijälaskuri. Mahdollisista virheistä, sivuilla esiintyvistä teknillisistä virheistä yms. voi kääntyä museon puoleen. Ongelmat pyritään ratkomaan mahdollisimman pian.

Riku Kauhanen
Filosofian maisteri
Museon tutkija

Vko 15: Työelämään tutustumista museossa

Me olimme Nautelankosken museossa tet-harjoittelussa viikolla 15 huhtikuun puolivälissä. Tet tarkoittaa työelämään tutustumista joka määrätään 8. ja 9. luokkalaisille yhdeksi viikoksi lukuvuodesta.

Me käymme Ilmaristen koulun kahdeksatta luokkaa. Päätimme hakea museoon tettiin koska se oli lähellä ja siinä olisi vaihtelua, sillä suurimmassa osassa tet-paikoista olisi vain siivousta tai tavaroiden nostelua. Aluksi kun haimme paikkaa, luulimme että meille ei olisi mitään mielenkiintoisia töitä, mutta olimme väärässä.

Työharjoittelussa pääsimme luetteloimaan erilaisia museoesineitä tietokantaan, kuten Lauri Nautelan työkalukaapin sisältöä. Kaapissa oli kaikenlaista vanhaa tavaraa, vanhoista korkeista erilaisiin mainoskolikoihin.


Keskiviikkona pääsimme myös ottamaan kuvia museoesineistä. Kuvien ottamisen jälkeen pääsimme photoshoppaamaan kuvia, vaikka photoshopilla, eli kuvanmuokkausohjelmalla, vain rajattiin kuvia ja muutettiin niiden kokoa. Rajaamisen jälkeen kuvat piti siirtää tietokantaan oikeisiin kansioihin. Luettelointi oli tarkkaa ja vaativaa puuhaa. Piti miettiä, mikä esine oli ja mihin sitä käytettiin ja mistä materiaalista se oli tehty.

Vanhan kirnun rautavannetta puhdistetaan.

 

Me myös putsasimme museoesineitä hanskat kädessä ja erilaisilla puhdistusvälineillä kuten rautaharjalla, mutta vaikka se olikin hankalaa, se oli ihan hauskaa ja siinä kului aika silti suht leppoisasti.

Pääsimme myös vuorotellen litteroimaan eli kuuntelemaan äänitettyä haastattelua, joka piti kirjoittaa sanasta sanaan ylös. Sanat piti kirjoittaa täsmälleen samalla lailla niin kuin ne haastattelussa sanottiin. Haastattelussa, jota pääsimme litteroimaan, lietolainen sotaveteraani tunnisti kuvia kuudenkymmenenkuuden vuoden takaa. Litteroiminen oli välillä hankalaa ja hidasta, kun välillä oli vaikea saada selvää äänitteestä ja piti toistaa samaa pätkää koko ajan uudelleen. Litterointi oli kuitenkin mukavaa ja sen kanssa aika kului nopeasti.

Torstaina kävimme pienellä happihyppelyllä katsomassa upeaa koskea. Koski kuohui harvinaisen paljon, koska jäät olivat juuri sulaneet. Se virkisti mieltä ja sen jälkeen palasimme jälleen takaisin töihin.

Koskea ihailemassa.

Meillä oli kaksi kahvitaukoa ja yksi ruokatauko päivässä. Ensimmäinen kahvitauko oli noin kymmenen aikoihin, ruokatauko oli noin kahdentoista aikaan ja toinen kahvitauko oli yleensä kahden maissa. Kahvitauolla oli mukava jutella muiden työntekijöiden kanssa maailman menoista. Työntekijät myös kertoivat meille tavaroiden ja Nautelankosken historiasta paljon jänniä juttuja

Loppujen lopuksi, Nautelankoskella oli ihan mukavaa ja viikko vierähti todella nopeasti.

Tekstin kirjoittivat: Museoharjoittelussa olleet kaksi 8. luokkalaista
Nautelankosken museo

Vko 42: Oppimassa haastatteluista ja Liedon kirkon historiasta

Nautelankosken museon henkilökuntaa oli viime viikolla saamassa oppia muistitiedon keruusta ja tallentamisesta sekä Liedon kirkon historiasta.

Muistan vielä?

Turun museokeskus järjesti Muistan vielä? – Muistitiedon keruu ja tallentaminen –koulutuksen Turun linnassa. 

Koulutustilaisuudessa käsiteltiin kuuden esityksen avulla muistitiedon ominaislaatua, haastattelujen käytäntöjä ja käytännön esimerkkejä muistitiedon tallentamisesta ja käytöstä.

Päivän aluksi folkloristi, FT Anne Heimo Turun yliopistosta  kertoi muistitietotutkimuksesta, muistitiedosta ja muistelemisesta, muistitietoaineistolle tyypillisistä piirteistä sekä kokemuksen muokkautumisesta kertomukseksi ja kerronnan fuktioista. Esityksen lopussa Heimo käsitteli vielä tutkimusetiikkaa.

 

Tutkija Eeva Mikola Varsinais-Suomen maakuntamuseosta esitteli Paikallismuseoiden muistitietokeruuta, jossa haastatellaan museoiden omaa henkilökuntaa ja aktiiveja. Amanuenssi Susanna Hujala Turun museokeskuksesta kertoi taiteilijahaastatteluista ja myöskin museokeskuksessa työskentelevä tutkija Anneli Sorvoja Turun museokeskuksen työntekijöiden haastattelukäytännöistä. Loimaalaisista ahkerina kertojina –esityksessään FK Raija Kouri Loimaa-Seurasta valotti käytännön esimerkein muistitiedon keruuta ja hyödyntämistä oman mittavan haastattelijakokemuksensa perusteella.

 Liedon kirkon historia

FT, dosentti Markus Hiekkanen luennoi Liedon kirkossa aiheesta
Liedon kivikirkko – keskiaikainen temppeli ja sen vaiheita. 
Tilaisuus oli avoin yleisöluento.

Hiekkanen aloitti luentonsa rautakauden lopun tilanteesta Varsinais-Suomessa ja Liedossa. Hiekkasen mukaan seurakuntia alettiin perustaa jo 1200-luvun alkupuolella ja Liedon seurakunnan perustaminen kuuluu tähän organisoitumisen ensimmäiseen vaiheeseen. Seurakunta tarvitsi toimiakseen kokoontumispaikan, joten kirkot kuuluvat jo seurakuntien historian alkuvaiheisiin. 

Liedon seurakunnasta ensimmäiset varmat tiedot ovat vuodelta 1331, mutta Hiekkanen arvelee, että seurakuntatoimintaa oli jo sata vuotta aikaisemmin. Koska Liedon kirkko ei todistettavasti ole rakennettu 1300-luvulla, Hiekkanen uskoo, että kivikirkkoa on edeltänyt useampi puukirkko.

Väitöskirjassaan Suomen keskiaikaisista kivikirkoista (1994) Markus Hiekkanen tulkitsi, että Liedon kirkko olisi rakennettu noin vuoden 1500 tienoilla. Väitöskirjan julkaisemisen jälkeen pystyttiin teettämään dendrokronologinen ajoitus kirkosta otetuista hirsinäytteistä. Niiden perusteella Hiekkanen olettaa Liedon kirkon kuuluvan vuosien 1470–1480 aikana rakennettuihin kivikirkkoihin. Varmaa on, että kirkon rakentaminen on aikoinaan jäänyt kesken. Asehuoneessa on edelleen näkyvissä jäljet, joiden perusteella voidaan päätellä, että asehuone on aiottu holvata tiiliholvilla. Keskeneräisyydestä kertovat myös kirkon vaatimaton maalauskoristelu. Koristeellisimmat maalaukset holviruoteissa ja kuorin pilareissa edustavat barokkia ja ne on maalattu luultavasti 1660-luvulla.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi