Vko 15: Työelämään tutustumista museossa

Me olimme Nautelankosken museossa tet-harjoittelussa viikolla 15 huhtikuun puolivälissä. Tet tarkoittaa työelämään tutustumista joka määrätään 8. ja 9. luokkalaisille yhdeksi viikoksi lukuvuodesta.

Me käymme Ilmaristen koulun kahdeksatta luokkaa. Päätimme hakea museoon tettiin koska se oli lähellä ja siinä olisi vaihtelua, sillä suurimmassa osassa tet-paikoista olisi vain siivousta tai tavaroiden nostelua. Aluksi kun haimme paikkaa, luulimme että meille ei olisi mitään mielenkiintoisia töitä, mutta olimme väärässä.

Työharjoittelussa pääsimme luetteloimaan erilaisia museoesineitä tietokantaan, kuten Lauri Nautelan työkalukaapin sisältöä. Kaapissa oli kaikenlaista vanhaa tavaraa, vanhoista korkeista erilaisiin mainoskolikoihin.


Keskiviikkona pääsimme myös ottamaan kuvia museoesineistä. Kuvien ottamisen jälkeen pääsimme photoshoppaamaan kuvia, vaikka photoshopilla, eli kuvanmuokkausohjelmalla, vain rajattiin kuvia ja muutettiin niiden kokoa. Rajaamisen jälkeen kuvat piti siirtää tietokantaan oikeisiin kansioihin. Luettelointi oli tarkkaa ja vaativaa puuhaa. Piti miettiä, mikä esine oli ja mihin sitä käytettiin ja mistä materiaalista se oli tehty.

Vanhan kirnun rautavannetta puhdistetaan.

 

Me myös putsasimme museoesineitä hanskat kädessä ja erilaisilla puhdistusvälineillä kuten rautaharjalla, mutta vaikka se olikin hankalaa, se oli ihan hauskaa ja siinä kului aika silti suht leppoisasti.

Pääsimme myös vuorotellen litteroimaan eli kuuntelemaan äänitettyä haastattelua, joka piti kirjoittaa sanasta sanaan ylös. Sanat piti kirjoittaa täsmälleen samalla lailla niin kuin ne haastattelussa sanottiin. Haastattelussa, jota pääsimme litteroimaan, lietolainen sotaveteraani tunnisti kuvia kuudenkymmenenkuuden vuoden takaa. Litteroiminen oli välillä hankalaa ja hidasta, kun välillä oli vaikea saada selvää äänitteestä ja piti toistaa samaa pätkää koko ajan uudelleen. Litterointi oli kuitenkin mukavaa ja sen kanssa aika kului nopeasti.

Torstaina kävimme pienellä happihyppelyllä katsomassa upeaa koskea. Koski kuohui harvinaisen paljon, koska jäät olivat juuri sulaneet. Se virkisti mieltä ja sen jälkeen palasimme jälleen takaisin töihin.

Koskea ihailemassa.

Meillä oli kaksi kahvitaukoa ja yksi ruokatauko päivässä. Ensimmäinen kahvitauko oli noin kymmenen aikoihin, ruokatauko oli noin kahdentoista aikaan ja toinen kahvitauko oli yleensä kahden maissa. Kahvitauolla oli mukava jutella muiden työntekijöiden kanssa maailman menoista. Työntekijät myös kertoivat meille tavaroiden ja Nautelankosken historiasta paljon jänniä juttuja

Loppujen lopuksi, Nautelankoskella oli ihan mukavaa ja viikko vierähti todella nopeasti.

Tekstin kirjoittivat: Museoharjoittelussa olleet kaksi 8. luokkalaista
Nautelankosken museo

Vko 39: Työelämään tutustumista museossa

Tulin Nautelankosken museoon viikoksi harjoittelemaan syyskuun lopussa, ja nyt kun harjoittelu on loppupuolella niin olisi varmaan jo aika kertoa siitä.

Käyn Liedon Keskuskoulun yhdeksättä luokkaa, ja olen valinnut vapaaehtoisiksi valinnaisaineiksi saksan kielen sekä ATK-ajokortin. Kaksi yhden viikon kestävää työelämään tutustumisjaksoa kuuluu pakollisena oppilaanohjaukseen osana sen kurssia. Tarkoituksena on siis tietysti tutustua työelämään ja, niin kuin sanotaan, ”sen haasteisiin”.

Hain harjoitteluun juuri Nautelankosken museoon koska halusin päästä kokeilemaan jotain erikoisempaa. Hyvin suuri osa yrityksistä, joista voi hakea tet-paikkaa, ovat jollakin tavalla kauppoja. Muunlaisissa työpaikoissa usein työtehtävät ovat liian vaarallisia tet-harjoittelijalle. Joten ajattelin, että jos menisin esimerkiksi ensin museoon ja sitten kauppaan, oppisin siinä enemmän kuin menemällä vaikka molemmilla kerroilla kauppaan. 

Tällä tavalla sitä saa selville, miten paljon harjoittelupaikkani eroavat toisistaan enkä tarkoita tällä vain siten mitä näissä paikoissa tehdään työksi, vaan myös niitä arkisia asioita kuten työaikoja, yhteisiä sääntöjä, työn vakavuutta ja muita vastaavia asioita, jotka vaihtelevat.

Kun tulin hakemaan tet-paikkaa Nautelankosken museosta, ajattelin, että täällä tehdään aika lailla yksipuolisesti töitä ja että pääsisin ehkä ainoastaan siivoamaan. Mutta yllätyin positiivisesti, kun pääsin tekemään muun muassa erilaisia ATK-hommia, joita en uskonut täällä ollenkaan tarvitsevan. Pääsin litteroimaan eli kuuntelemaan näyttelyä varten tehtyä haastattelua kirjoittamalla tietokoneelle kaiken, mitä haastattelussa puhuttiin. Litterointi oli melko hidasta puuhaa, koska asiat piti kirjoittaa juuri niin kuin ne sanottiin. 

Litterointia

Pääsin lisäksi tutustumaan luettelointiin eli siirtämään tietoja pääkirjasta tietokantaan sekä päivittämään museon nettisivua koodaamalla. Sisälläkään ei tarvinnut joka päivä kököttää, kun jo heti ensimmäisenäkin päivänä lähdin museoväen kanssa retkelle Kaskalan linnavuorelle, vaikkakin linnavuoren juurelle piti autolla ajaa. Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi, loppuviikosta pääsin myös ulos valokuvaamaan museoaluetta. Sisällä sain myös digitoida museoesineitä, eli valokuvata niitä ja tallentaa kuvat museon luettelointitietokantaan.

Museoesineitä käsitellään
hanskat kädessä.

Lisäksi voisi kertoa, että sain olla myös mukana siinä, missä itse olin viimeksi noin neljä vuotta sitten, eli seurasin kuinka muinaistekniikan koululaispäivillä 5.-luokkalaiset kiersivät museota. Ulkona olin mukana tarkkailemassa heidän nuotionsytytystaitoja, kalliomaalausta sekä jousiammuntaa. Sain myös itsekin kokeilla jousiammuntaa pitkästä aikaa.

 

Kaiken kaikkiaan viikko Nautelankosken museossa on mennyt erittäin mukavasti ja nyt tiedän, että museossa, jos ei suuressa niin ainakin pienessä, onkin todella monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Tekstin kirjoitti: Museossa harjoittelussa ollut 9-luokkalainen