Vko 18/2020: Katsauksia Liedon historiaan 2: Liedon kulttuurimaiseman juuret

Menneisyyteen on aina monta tietä. Liedon museon artikkelisarja tarjoaa pieniä polkuja Liedon pitkään historiaan. Artikkelisarjan toisessa osassa pohditaan rautakauden asutusta ja linnavuorien merkitystä.

 

Aurajokilaaksossa asetutaan aloilleen

Rautakauden kuluessa asutus alkoi vakiintua jokilaaksoissa ja maisema muotoutua sellaiseksi, jona sen periaatteessa tänäkin päivänä näemme. Yksinäistalot tai muutaman talon muodostamat yhteisöt ja niiden yhteyteen perustetut kalmistot sijaitsivat peltojen keskellä pienillä kalliomäillä ja kumpareilla, viljelykseen kelpaamattomalla maalla. Asuinympäristöön kuuluivat lisäksi luonnonniityt, pienet peltotilkut ja metsäalueet.

 

Pohja nykyiselle kulttuurimaisemalle luotiin rautakaudella. Piirros: Kaisa Lehtonen

Rautakautinen asuinrakennus oli usein jaettu kahteen osaan, toinen pääty ihmisiä ja toinen pääty karjaa ja hevosia varten. Harjakattoinen talo rakennettiin pystypaalujen varaan, seinät tehtiin oksapunoksesta, hirrestä tai turpeesta. Kateaineena käytettiin olkea, tuohta tai turvetta. Asuinrakennuksia tärkeämpiä nykytietämyksen kannalta ovat kuitenkin rautakauden ajan hautapaikat. Vainajat poltettiin ja tuhka ripoteltiin maahan usein kivikkoiseen maastoon. Vainajan mukaan saatettiin laittaa hauta-antimia. Nämä polttokenttäkalmistot sijaitsivat talojen lähellä, ja asuinpaikat usein löydetäänkin juuri kalmistokaivausten yhteydessä. Vanhemmalla rautakaudella hautapaikat olivat käytössä melko lyhyitä aikoja, vain noin sadan vuoden ajan. Nuoremman rautakauden kalmistojen pitkäaikainen käyttö 800-luvulta alkaen kertoo siitä, että asutuskin oli jo pysyvää ja jatkuvaa.

Linnavuorten Lieto

Kaskalan, Vanhalinnan ja Viikan linnavuorten lisäksi Kahasvuorta, Keisvuorta, Kärmeorvonmäkeä ja Laakarmäkeä on saatettu rautakaudella käyttää puolustus- tai merkinantotarkoituksessa. Linnavuoret kuuluvat rautakauden kulttuuriin, mutta niiden käytöstä on esitetty erilaisia tulkintoja. Perinteisen puolustus- ja pakopaikan sijaan linnavuoret ovat voineet olla rituaalipaikkoja tai liittyä metsästykseen. Merkit tulenpidosta, poltetut ihmisluut sekä keramiikan palat Vanhalinnan kivimuurien yhteydessä ovat haastaneet perinteisen tulkinnan: puolustus- tai pakolinnaksi mielletty mäki on voinut olla myös kulttipaikka. Kärmeorvonmäen kivirakennelmat taas ovat voineet olla muinaisia pyyntilaitteita, joiden avulla saaliin kulkua ohjataan haluttuun suuntaan.

Yliskulman Kärmeorvonmäen kivilatomukset saattavat liittyä rautakauden ajan metsästykseen.

Kokeet merkkitulista linnavuorilla ovat olleet ristiriitaisia, eikä varmaa tietoa merkkituliketjuista ole. Rautakaudella asutuskeskittymät ovat olleet Aurajoen varrella linnavuorten läheisyydessä, ja vuorilta näkyvät niiden vaikutuspiirissä olevat talot, kalmistot, pellot, niityt ja metsät – hyvä tähystyspaikka siis. Jos katsoo kartalla Vanhalinnan, Viikan ja Kaskalan linnavuoria, herää ajatus, olisiko tulta polttamalla voitu tiedottaa vaarasta mäeltä toiselle sekä lähistön asukkaille. Oli vuoren käyttö sitten mikä tahansa, niin jollakin tavalla tällainen vaikuttava ja ympäristöstään erottuva mäki on palvellut yhteisöään.

Viikan linnavuorelta näkyy kauas yli Savijokilaakson.

Tekstin kirjoittiva: museonjohtaja ja museoamanuenssi
Liedon museo

Artikkeli julkaistiin Turun Tienoossa 30.4.2020.

Kärmeorvonmäen kivilatomuksia

Vko 40: Turbiinien käynnistys

Nautelankosken mylly vaatii jatkuvaa huoltoa ja tarkkailua pysyäkseen kunnossa. Myllyn sähkögeneraattoriin kytkettyä turbiinia pidetään käynnissä vesitilanteen mukaan.

Veden kulkua ohjaillaan suluilla ja kesän kuivimman ajan virta ohjataan myllyn ohi. Myllyn turbiinisäiliö on ohijuoksutuksen aikana tyhjä. Silloin turbiineille tehdään vuosittaiset huollot.

Turbiinien huollosta kerrottiin heinäkuussa 2010:
Vko 28: Myllyn vesiturbiinin huolto



Turbiinien käyttöönotto vaati useita toimenpiteitä. Ensin suljetaan myllyyn menevän kanavan ohijuoksutussulku.

Seuraavaksi aukaistaan kanavan suulla olevat kaksi sulkua, jotta vesi virtaa myllyyn sisälle.

Sulut nostetaan erityisellä metallisella nostoavaimella. Sulkujen nostaminen on parityöskentelyä.

Märkä puu on hyvin painavaa, joten sulkujen nosto vaati paljon voimaa. Sulkuja nostetaan vähän kerrallaan ja sulku lukitaan paikalleen jokaisen noston välissä.

Nyt vesi pääsee virtaamaan kanavaa pitkin myllyyn ja sieltä turbiinisäiliöön.

Seuraavaksi käynnistetään sähkögeneraattoriin yhdistetty turbiini myllyn sisällä. Ensin säädetään turbiiniin tulevan veden määrä avaamalla väkipyörällä turbiinin siivekkeet.

Generaattorin kierroslukumittaria tarkkaillaan, kunnes kierroslukemat ovat kohdallaan

Heti, kun kierrosmittarin lukema on oikea, käynnistetään sähkökaapista virransyöttö museoon.

Sen jälkeen kiristetään väkipyörää hieman ja tarkkaillaan, että hihna pyörii hyvin ja vedenpinta turbiinisäiliössä on sopivalla korkeudella.




 
 

Lopuksi suljetaan vielä jokeen johtavat ohijuoksutussulut, jolloin kaikki jääpadon aukon kautta tuleva vesi ohjautuu myllyyn.












Tekstin kirjoitti: museon tutkija
 Nautelankosken museo

Vko 17: Muistihuonetta suunnittelemassa

Osallistuin keväällä sivuaineeni kansatieteen kurssille nimeltä Kulttuurin tuote ja tuottaminen. Kurssi toteutettiin tänä vuonna siten, että opiskelijat suunnittelivat vuorovaikutteisen muistitietotyökalun, muistihuoneen, toteutuksen. Muistihuoneessa voi käydä tutustumassa Aurajoki-aiheiseen aineistoon ja kertomassa omia Aurajokeen liittyviä muistojaan. Muistihuone on osa Kerrottu ja koettu Turku -hankkeen Aurajoen kulttuuriympäristö -osuuden toteutusta. Kerrottu ja koettu Turku on yksi Turun yliopiston Turun kulttuuripääkaupunkivuoden hankkeista.

Muistihuoneen suunnittelu alkoi tutustumisella työmaakoppiin, jollainen muutettaisiin muistihuoneeksi. Kiinnitimme huomiota kopin ulkoasuun ja mittasuhteisiin, ja näitä tietoja hyödynsimme myöhemmin suunnitellessamme muistihuoneen ulkoasua kuten ulkoseinien ulkonäköä sekä kalusteita ja esineitä. Päädyimme siihen, että muistihuoneeseen tulisi kaksi tilaa: ”aineistotila”, jossa voi tutustua Aurajoki-aiheiseen aineistoon ja ”studio”, jossa muistoja kerätään haastattelemalla.

Muistihuonetta suunniteltiin pitkälti keskustelemalla. Pohdimme ulkoasun lisäksi myös esimerkiksi muistihuoneen toimimista käytännössä ja muistihuoneen houkuttelevuutta. Muistihuoneen käytännön toimimiseen liittyen suunnittelimme esimerkiksi sähköliitäntämahdollisuuksia, esteetöntä kulkua muistihuoneelle ja ”studion” äänieristystä. Houkuttelevuutta pyrimme lisäämään pohtimalla esimerkiksi muistihuoneen viihtyisyyttä, esteettisyyttä ja sen sijoittumista ympäristöönsä eri paikoissa. On hauska päästä kesällä näkemään, miltä suunnittelemamme kulttuurin tuote näyttää ja miten se on lopulta toteutettu.



Esimerkiksi Aurajokimelontaan liittyy
varmasti paljon muistoja.

Muistihuone kiertää kesän aikana Aurajoen ympäristön kunnissa ja pysähtyy kymmenessä eri paikassa. Kaksi näistä paikoista on Liedossa: Nautelankosken museon pihassa muistihuone on 20.7.–1.8.2011 ja Liedon kunnantalon pihassa 17.8.–22.8.2011. Muistihuoneeseen ovat tervetulleita kaikki, ja omia Aurajoki-muistojaan voivat kertoa kaikenikäiset ihmiset. Muistihuoneeseen voi myös tuoda Aurajokeen liittyviä esineitä, valokuvia ja asiakirjoja talletettavaksi hankkeen käyttöön. Kaikki muistot voivat olla miltä ajalta tahansa – jopa nykyajalta. Muistelijoiksi kelpaavat niin paikalliset kuin matkailijatkin, ja muistoja voi kertoa myös muilla kielillä kuin suomeksi.

Lisätietoa muistihuoneesta täällä.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

Nautelankosken museo