Vko 40: Turbiinien käynnistys

Nautelankosken mylly vaatii jatkuvaa huoltoa ja tarkkailua pysyäkseen kunnossa. Myllyn sähkögeneraattoriin kytkettyä turbiinia pidetään käynnissä vesitilanteen mukaan.

Veden kulkua ohjaillaan suluilla ja kesän kuivimman ajan virta ohjataan myllyn ohi. Myllyn turbiinisäiliö on ohijuoksutuksen aikana tyhjä. Silloin turbiineille tehdään vuosittaiset huollot.

Turbiinien huollosta kerrottiin heinäkuussa 2010:
Vko 28: Myllyn vesiturbiinin huolto



Turbiinien käyttöönotto vaati useita toimenpiteitä. Ensin suljetaan myllyyn menevän kanavan ohijuoksutussulku.

Seuraavaksi aukaistaan kanavan suulla olevat kaksi sulkua, jotta vesi virtaa myllyyn sisälle.

Sulut nostetaan erityisellä metallisella nostoavaimella. Sulkujen nostaminen on parityöskentelyä.

Märkä puu on hyvin painavaa, joten sulkujen nosto vaati paljon voimaa. Sulkuja nostetaan vähän kerrallaan ja sulku lukitaan paikalleen jokaisen noston välissä.

Nyt vesi pääsee virtaamaan kanavaa pitkin myllyyn ja sieltä turbiinisäiliöön.

Seuraavaksi käynnistetään sähkögeneraattoriin yhdistetty turbiini myllyn sisällä. Ensin säädetään turbiiniin tulevan veden määrä avaamalla väkipyörällä turbiinin siivekkeet.

Generaattorin kierroslukumittaria tarkkaillaan, kunnes kierroslukemat ovat kohdallaan

Heti, kun kierrosmittarin lukema on oikea, käynnistetään sähkökaapista virransyöttö museoon.

Sen jälkeen kiristetään väkipyörää hieman ja tarkkaillaan, että hihna pyörii hyvin ja vedenpinta turbiinisäiliössä on sopivalla korkeudella.




 
 

Lopuksi suljetaan vielä jokeen johtavat ohijuoksutussulut, jolloin kaikki jääpadon aukon kautta tuleva vesi ohjautuu myllyyn.












Tekstin kirjoitti: museon tutkija
 Nautelankosken museo

Vko 34: Myllytontun kierros

Liedon päivä ja Varsinais-Suomen museopäivä sunnuntaina 26.8. houkutteli Nautelankosken museoon runsaasti sekä isompia että pienempiä vieraita. Lieneekö syynä olleet Myllytontun kierrokset, joita päivän aikana järjestettiin kaksi.






Myllytonttu aloitti kierroksensa leikittämällä ja jumppaamalla vieraat vetreäksi.





Aikuisille kierros oli ilmainen, mutta lapset saivat onkia itselleen pääsylipun tontun korista.




Esittelykierroksella tonttu kertoi myllyn toiminnasta ja tarinoita myllyn tapahtumista yli 200 vuoden ajalta. Käyttipä tonttu vieraita myös myllärin tuvan puolella.

.

Tekstin kirjoitti: Tutkija
 Nautelankosken museo

Vko. 33 Kanavan pohjan valu

Myllyyn johtavan kanavan pohja alkoi lohkeilla muutama vuosi sitten. Tänä kesänä tilanne kehittyi niin pitkälle, että uuden pohjan valaminen tuli ajankohtaiseksi.

Lohkeillutta pohjaa.

Varsin sateinen kesä teki työn haasteelliseksi, sillä Aurajoen vesi on ollut korkealla ja kanavan sulut päästävät vettä läpi tarpeettoman paljon. Vuotoa pyrittiin tukkimaan hiekkasäkeillä ja pressuilla, mutta silti vettä pääsi virtaamaan kanavaan jonkin verran.

Hiekkasäkkien nostoköysiä.

Valu päätettiin kuitenkin suorittaa ja betonivalaja Pentti tuli suorittamaan työn. Paikalle tilattiin maanantaiaamuksi betoniruiskuauto kyydissään säänkestävää betonia ja valu pääsi käyntiin.

Valaja työkaluineen.

Betoniauto saapuu.

Miehet harjasivat ensin kanavan pohjan puhtaaksi irtoroskasta.






Sen jälkeen betonipumpun letku ohjattiin kanavaan.

                                                     



Valaja laskeutui tunneliin ja aloitti valamisen sulkujen edestä pyrkien tekemään sinne blokin, jotta vesi ei virtaisi valuun. Sen jälkeen hän ruiskutti betonia koko valettavalle alueelle.

Betonipumpun kauko-ohjain.

Ruiskubetonin valaminen.

                                                                           











Ruiskutuksen jälkeen kanavan pohja tasoitettiin ja muotoiltiin kouruksi. Tarkoitus oli ohjata virtaava vesi keskelle valua, jotta mahdollinen betonihukka saataisiin minimoitua.

Betonipumpun vartija.

Valun tasoitus ja muotoilu.

Valmis pohja.

Työvälineet talteen.

Kun työ tuli valmiiksi, edessä oli vielä työvälineiden pesu ja talkookahvit.

Tekstin kirjoitti: Museonhoitaja
Nautelankosken museo

Vko 28: Sähköä, generaattori ja myrsyn kommervenkit

Sähköä Nautelankoskella

  

Vaakaturbiini



Harva osaa ajatella, että Nautelankosken museon 205 vuotta vanha harmaakivinen vesimylly on yhä edelleen toiminnassa tuottaen modernin yhteiskunnan tärkeintä hyödykettä – sähköenergiaa. Myllyssä on nimittäin jauhinkiviä pyörittävän vaakaturbiinin lisäksi myös toinen energian tuottaja, pystyturbiiniin yhdistetty generaattori, joka muuntaa padon ohi virtaavan veden voiman museon sähkölaitteille sopivaksi energiaksi ja mahdollistaa muun muassa tämän blogin kirjoittamiseen. 



Pystyturbiini on yhdistetty
sähkögeneraattoriin.

Nautelankosken osittainen omavaraisuus sähkön suhteen on ollut arkipäivää jo 1990-luvun lopulta, jolloin myllyä entisöitäessä asennettiin nykyiset vesiturbiinit. Idea ei itsessään ole uusi, sillä mylly sai ensimmäiset vesiturbiininsa jo edellisen vuosisadan alussa, vanhojen vesirattaiden jäädessä jo ansaitsemalleen eläkkeelle, onhan niiden tekniikka ollut käytössä jo ennen ajanlaskumme alkua.



Kotiseutumuseo saattaa ensi kuulemalta vaikuttaa erikoiselta paikalta tuottaa sähköä. Onhan museo tietystä näkökulmasta katsottuna vain paikka vanhan kulttuurin kohtaamiseen, säilyttämiseen ja vaalimiseen. Toisaalta ajatusleikkiä jatkaessa saattaa huomata, että esimerkiksi Lauri Nautelan museo edustaa hyvin modernia arkkitehtuuria yhdistäen teräksen, puun ja kiven kätkien samalla sisäänsä osia historiastamme. Tällöin tuntuu jo lähes luonnolliselta, että vanhaa ja perinteistä kiviholvirakentamista edustava mylly taasen pitää sisällään jotain tulevaisuudesta: uusiutuvan lähienergianlähteen.

Sähkögeneraattori

Maailma, jossa energia tuotettaisiin lähellä eikä ydinvoimaa tai tuontienergiaa tarvittaisi, on hyvin utopistinen. Totuus on, että ne ovat monesti välttämättömiä. Totta on myös, että Aurajoen suurimmassa koskessa sijaitseva generaattori ei yksin pysty tuottamaan voimaa koko museon tarpeisiin. Noin puolet sähköstä ostetaan ulkopuolelta. Generaattori on myös hyvin haavoittuvainen;   heinäkuussa vedenpinta laskee kriittisen alas myös padon yläpuolella, eikä vesivoimaa ole käytettävissä. Toisaalta myös sähkökatkot saattavat keskeyttää oman sähköntuotannon ja näin pakottaa museon väen palauttamaan generaattorin verkkoon.

Myrskyn silmässä

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna taivas Liedon Aseman yläpuolella oli myrskyisä. Valtaisan voimakkaat sadekuurot haittasivat liikennettä moottoritiellä ja venyttivät ulkonaliikkujien kestokyvyn äärimmilleen. Samaan aikaan Nautelankosken museon kesäoppaat katselivat kahvion ikkunasta taivaanrannassa kajastavaa salamointia tietäen sen tarkoittavan lisää haasteita.

Salamanlyönnin aiheuttama sähkökatko saattaa riittää kadottamaan tietokoneella työstettävän dokumentin. Nautelankosken museossa sen voima riittää pudottamaan generaattorin pois verkosta. Putoaminen laukaisee museossa vaimennettua herätyskelloa muistuttavan generaattorihälytyksen, jonka kuuleminen merkitsee herkkien sähkölaitteiden sulkemista, pikaista avainten etsimistä ja myllyyn lähtemistä. Generaattorin palauttaminen sähkönjauhantaan on rutiininomainen toimi. Ensin lasketaan veden virtaamaa rajoittamalla kierrosnopeus oikeaksi ja käynnistetään voimantuotto. Tämän jälkeen virtaamaa jälleen hieman kasvatetaan ja palataan taas tavanomaisiin rutiineihin.

                                             Kaatunut koivu

Generaattorin käynnistäminen on siis oppikirjamaisen helppoa – siis ideaalitapauksissa. Saattaa olla, että ylikulkeva myrskynsilmä jättää jälkeensä yllätyksiä. Näin kävi muun muassa heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, kun Aurajokimelonta saapui puolenvälinkrouviinsa Nautelankoskelle. Vaikeuksia ei niinkään tuottanut sade jolta pääsi sisälle suojaan tai sähkökatko joka päättyi oppaiden toimittua, vaan padon reunalla ennen uhkeana seisseen koivun kaatuminen suoraan entiselle pääliikenneväylälle, Nautelankosken sillalle.

Ongelma olisi ollut vähäpätöinen, sillä korvaava liikenneväylä on ollut käytössä jo lähes neljäkymmentä vuotta, mutta kaatuessaan koivu tukki tien melojilta, joiden oli tarkoitus matkata läheiseen Pahkamäen kouluun lepäämään seuraavan päivän lähtöä varten. Paikalle hälytettiin museoamanuenssi. Pikaisen tilannearvion myötä kutsuttiin museon työmiehet ja tunnin työn jälkeen silta oli jälleen auki kulkijoille. Muistoksi tapahtumasta jäi paitsi moniin valokuviin tallennetun koivun katoaminen, niin myös sillan uhkean kaiteen murtuminen siitä kohdasta, josta puuvanhus polttopuiksi pilkottuna kannettiin pois.

Vuosihuolto

Vain noin viikon kuluttua näistä tapahtumista tapahtui se, mikä vääjäämättä odottaa joka vuosi. Virtaavaa vettä ei enää riitä turbiinin pyörittämiseen ja myllyssä pauhaava generaattori hiljenee. Edessä on jokavuotiseen tapaan vuosihuolto, lian ja roskien poisto sekä koneiston öljyäminen, jotta museo voisi jälleen läpi seuraavan vuoden toimia tiennäyttäjänä itse tuotetun energian hyödyntäjänä.

                            Tekstin kirjoitti: museon kesätyöntekijä

                            Nautelankosken museo

Vko 24: Ruotsalaiset tellingit

Varsinais-Suomen ammatillisesti hoidettuja museoita kokoontui taas tällä viikolla Nautelankoskelle työstämään yhteistä kokoelmapoliittista ohjelmaa. Tällä kertaa pureuduttiin museoiden ammatillistumiseen ja sen vaikutuksiin kokoelmien kehittymisessä ja hallinnassa. Lisäksi pohdittiin museoiden erilaisia perustamishistorioita sekä kunkin museon kokoelmien ja niiden luetteloinnin kehittymiseen vaikuttaneita seikkoja.

Samaan aikaan toisaalla eli museon alakerrassa kokoelmienhoitohuoneessa harjoitettiin käytännön kokoelmien hallintaa luetteloimalla Lauri Nautelan lahjoittamia mitä moninaisempia esineitä.


Keskiviikkona kokoelmapoliittisen kokoontumisen jälkeen Nautelankosken museo sai vieraita Loimaa-Seurasta. Loimaa-Seuran hoidossa ovat muun muassa Loimaan kotiseutumuseo ja Krekilän entinen vesimylly ja raamisaha. Niinpä Nautelankosken vesimylly olikin Loimaa-Seuran vierailun pääaiheena ja erityisenä mielenkiinnon kohteena. Toki vieraiden kanssa käytiin myös tutustumassa kosken partaalle viime kesänä siirrettyyn saunaan.



"Ruotsalaiset tellingit" herättivät sekä kysymyksiä että ihastusta.
Museon rakennuskonservaattori kertoo tellinkien käytöstä.





"Ruotsalaiset tellingit" eli itse rakennettavat ja helposti koottavat rakennustelineet ovat oivallinen keksintö. Museon rakennuskonservaattori toi tämän käytännöllisen systeemin tuliaisina opinnoistaan Göteborgin yliopistossa. Tellingit pystyy itse rakentamaan puusta. Ne ovat helpot ja kevyet siirrellä ja niitä voi rakentaa päällekkäin kuin duplo-palikoita. Tellingit siis kasvavat tarvittaessa rakennuksen mukana. Asiasta kiinnostuvat voivat kysellä lisätietoja museon rakennuskonservaattorilta.




Museon johtaja selostaa vesiturbiinin toimintaperiaatetta.







Vesimylly oli Loimaa-Seuran vierailun pääkohde.


Parin tunnin sähkökatko voi muuttaa alkuperäisiä työsuunnitelmia melkoisesti. Kun tietokoneet ovat sammuksissa täytyy keksiä niistä riippumattomia työtehtäviä. Sähkökatkon aikana ehtikin hoitaa monta puhelua ja tehdä kauppalistaa tulevien tilaisuuksien hankintoihin.





Perjantain sähkökatko antoi oivallisen tilaisuuden kasvimaan ja perennamaan kitkemiseen.





Oman kasvimaan sadosta tehtyä raparperimehua.





Viikonlopun sateet vaikuttivat koskeen . Aurajoki on niin pieni, että veden määrä koskessa voi vaihdella melkoisesti jo yhden vuorokauden aikana.







Juhannusruusut kukkivat sekä ulkona kotiseutumuseon seinustalla että sisällä - vessassa.


Tekstin kirjoitti: Museoamanuenssi
Nautelankosken museo