Vko 18/2020: Katsauksia Liedon historiaan 2: Liedon kulttuurimaiseman juuret

Menneisyyteen on aina monta tietä. Liedon museon artikkelisarja tarjoaa pieniä polkuja Liedon pitkään historiaan. Artikkelisarjan toisessa osassa pohditaan rautakauden asutusta ja linnavuorien merkitystä.

 

Aurajokilaaksossa asetutaan aloilleen

Rautakauden kuluessa asutus alkoi vakiintua jokilaaksoissa ja maisema muotoutua sellaiseksi, jona sen periaatteessa tänäkin päivänä näemme. Yksinäistalot tai muutaman talon muodostamat yhteisöt ja niiden yhteyteen perustetut kalmistot sijaitsivat peltojen keskellä pienillä kalliomäillä ja kumpareilla, viljelykseen kelpaamattomalla maalla. Asuinympäristöön kuuluivat lisäksi luonnonniityt, pienet peltotilkut ja metsäalueet.

 

Pohja nykyiselle kulttuurimaisemalle luotiin rautakaudella. Piirros: Kaisa Lehtonen

Rautakautinen asuinrakennus oli usein jaettu kahteen osaan, toinen pääty ihmisiä ja toinen pääty karjaa ja hevosia varten. Harjakattoinen talo rakennettiin pystypaalujen varaan, seinät tehtiin oksapunoksesta, hirrestä tai turpeesta. Kateaineena käytettiin olkea, tuohta tai turvetta. Asuinrakennuksia tärkeämpiä nykytietämyksen kannalta ovat kuitenkin rautakauden ajan hautapaikat. Vainajat poltettiin ja tuhka ripoteltiin maahan usein kivikkoiseen maastoon. Vainajan mukaan saatettiin laittaa hauta-antimia. Nämä polttokenttäkalmistot sijaitsivat talojen lähellä, ja asuinpaikat usein löydetäänkin juuri kalmistokaivausten yhteydessä. Vanhemmalla rautakaudella hautapaikat olivat käytössä melko lyhyitä aikoja, vain noin sadan vuoden ajan. Nuoremman rautakauden kalmistojen pitkäaikainen käyttö 800-luvulta alkaen kertoo siitä, että asutuskin oli jo pysyvää ja jatkuvaa.

Linnavuorten Lieto

Kaskalan, Vanhalinnan ja Viikan linnavuorten lisäksi Kahasvuorta, Keisvuorta, Kärmeorvonmäkeä ja Laakarmäkeä on saatettu rautakaudella käyttää puolustus- tai merkinantotarkoituksessa. Linnavuoret kuuluvat rautakauden kulttuuriin, mutta niiden käytöstä on esitetty erilaisia tulkintoja. Perinteisen puolustus- ja pakopaikan sijaan linnavuoret ovat voineet olla rituaalipaikkoja tai liittyä metsästykseen. Merkit tulenpidosta, poltetut ihmisluut sekä keramiikan palat Vanhalinnan kivimuurien yhteydessä ovat haastaneet perinteisen tulkinnan: puolustus- tai pakolinnaksi mielletty mäki on voinut olla myös kulttipaikka. Kärmeorvonmäen kivirakennelmat taas ovat voineet olla muinaisia pyyntilaitteita, joiden avulla saaliin kulkua ohjataan haluttuun suuntaan.

Yliskulman Kärmeorvonmäen kivilatomukset saattavat liittyä rautakauden ajan metsästykseen.

Kokeet merkkitulista linnavuorilla ovat olleet ristiriitaisia, eikä varmaa tietoa merkkituliketjuista ole. Rautakaudella asutuskeskittymät ovat olleet Aurajoen varrella linnavuorten läheisyydessä, ja vuorilta näkyvät niiden vaikutuspiirissä olevat talot, kalmistot, pellot, niityt ja metsät – hyvä tähystyspaikka siis. Jos katsoo kartalla Vanhalinnan, Viikan ja Kaskalan linnavuoria, herää ajatus, olisiko tulta polttamalla voitu tiedottaa vaarasta mäeltä toiselle sekä lähistön asukkaille. Oli vuoren käyttö sitten mikä tahansa, niin jollakin tavalla tällainen vaikuttava ja ympäristöstään erottuva mäki on palvellut yhteisöään.

Viikan linnavuorelta näkyy kauas yli Savijokilaakson.

Tekstin kirjoittiva: museonjohtaja ja museoamanuenssi
Liedon museo

Artikkeli julkaistiin Turun Tienoossa 30.4.2020.

Kärmeorvonmäen kivilatomuksia

Vko 40: Retki linnavuorelle

Viime viikolla olimme museoväen yhteisellä retkellä kohteenamme Kaskalan linnavuori. Linnavuoren paikantamisen apuna meillä oli kartta sekä Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä löytyvät koordinaatit. Ajomatkaa museolta Kaskalaan oli muutama kilometri. Kävelymatkaa ei ollut paljoa ja yllättävän nopeasti olimme linnavuoren laella. Kiipeämistä ei juurikaan ollut, koska saavuimme vuorelle sellaisesta suunnasta, että maasto oli jo automatkan aikana kohonnut jonkin verran ja nousimme vuoren laelle loivaa rinnettä pitkin.

Vuoren laella kerrattiin muinaisjäännösrekisterin
kertomat tiedot linnavuoresta.

 

Kaskalan linnavuori

Kaskalan linnavuori on kahteen mäkeen jakautuva esihistoriallinen muinaislinna. Retkemme kohteella, pohjoisemmalla kalliomäellä, on edelleen osittain jäljellä  mäen keskikohdan poikki  kulkeva kivivalli. Se on rakennettu suurista kivistä ja on parhaimmillaan parin metrin levyinen.

Kaskalan linnavuori on tunnettu jo kauan. Ensimmäisen kerran linnavuorta kävi tutkimassa Appelgren jo vuonna 1886. Muinaisjäännösrekisterissä Kaskalan linnavuori on lajiltaan kiinteä muinaisjäännös, tyypiltään puolustusvarustus, tarkemmin muinaislinna. Kallion etelän puoleisella penkereellä on paljon irtokiviä, joukossa melko isojakin lohkareita. Vuoren länsireuna putoaa jyrkästi alaspäin.

Vaikka linnavuori ei ole puhtaaksi perattu paljas linnavuori, oli näkymät puiden välistä alas viljavaan laaksoon ja kohti Aurajokea huikeat. Koska kivivallien jäänteet ja suuret irtokivet erottuivat selkeästi metsittyneestä vuorenrinteestä oli vuorella seistessä helppo luoda mielikuvaa aiemmista jykevistä vallituksista. Kaskalan linnavuori on arkeologisesti mielenkiintoinen ja melko helposti saavutettava tutustumisen arvoinen kohde.

Kauniita syyspäiviä!

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi