Vko 27/2016: Punamultamaalia perinteiseen tyyliin

Nautelankosken museossa keitettiin kesäkuussa perinteistä punamultamaalia. Tuli sytytettiin muuripadan alle aamulla kello 10 ja tunnin kuluttua veteen lisättiin rautavihtrilli ja vehnäjauhot. Pataa hämmennettiin kolmisen tuntia. Samalla padan pesässä olevaa tulta seurattiin ja tarvittaessa sitä vähennettiin, ettei keitos päässyt kiehumaan yli. Keiton loppuvaiheessa lisättiin Falu-punamulta, jonka jälkeen maalia haudutettiin koko ajan hämmentäen. Maaliin lisättiin vielä pellaöljyä maalin vahvistamiseksi ja suolaa paremman säilyvyyden takaamiseksi. Maali valmistui iltapäivällä.

Keittomaali perustuu siihen, että pitkään keitettäessä jauhoissa olevasta kasvitärkkelyksestä muodostuu liisteriä. Liisteri toimii sideaineena, joka sekä sitoo väripigmentin että tarttuu puun pintaan. Tärkkelysliisteri muodostaa maalattavalle pinnalle kosteutta läpäisevän heikon kalvon, joka vanhenee hitaasti ja kauniisti eikä hilseile vaan kauhtuu vähitellen pois. Keittomaalin väriä antavana pigmenttinä on tavallisesti rautapitoinen maaväri, punamulta. Keittomaali on ulkomaaleista taloudellisin ja helpoimmin uusittava, todennäköisesti myös pitkäikäisin. Keittomaalin vanhoja nimityksiä ovat myös vesimaali, punaväri ja punamulta.

Punamullan käytöstä on Suomessa pitkät perinteet. Tervaan tai muihin aineisiin sekoitettuna punamultaa käytettiin jo 1500-luvulla tiilen ja puun ulkomaalaukseen. Tavoitteena oli tiiliseinän siistiminen ja puuseinän tai lautakaton saaminen tiiltä muistuttavaksi.






Keittomaali oli 1600-luvulla vain kirkkojen ja raatihuoneiden kaunistus, seuraavalla vuosisadalla alkoi käyttö kaupungeissa ja kartanoissa. Tällöin muodostui keittomaalin edelleenkin voimassa oleva perusresepti: ruisjauhoa, punamultaa, vihtrilliä ja vettä. Näiden aineiden joukkoon voitiin sekoittaa monenlaisia lisukkeita. Yleiseksi kansan maaliksi punamultamaali tuli vähitellen 1800-luvun kuluessa, jolloin arvokkaimmat puujulkisivut siveltiin jo öljyväreillä. Keittomaaliohjeita julkaistiin runsaasti 1900-luvun alussa ja maaseutua yllytettiin suuriin maalaustalkoisiin esimerkiksi vuoden 1940 olympialaisia odotettaessa. Sodan jälkeen teolliset maalit, kuten lateksit, lähes syrjäyttivät keittomaalin. Punamultamaali alkoi elää nousukautta jälleen 1970-luvulla.


Nautelankoskella punamultamaalia keitettiin arkkitehti ja talotohtori Panu Kailan reseptin mukaan:
50 l vettä
2 kg rautavihtrilliä
4 kg vehnä- tai ruisjauhoja
8 kg punamultaa
1,5 l pellavaöljyä
70 g suolaa



Punamultamaalilla kannattaa maalata mieluiten pienessä tihkusateessa, ei missään nimessä auringonpaisteessa.
Punamultamaalia voi tilata Liedon museosta. Maalia keitetään tilausten mukaan lähellä aiottua maalausajankohtaa.


Lisätietoja keittomaalista:
Museoviraston korjauskortisto: Keittomaali

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Liedon museo 

Vko 34: Liedon Päivä ja Lieto-viikko

Pietarin avain Nautelankosken museon johtajalle

Kotiseutuyhdistys Lieto-Seura luovutti Liedon Päivänä 22.8.2010 Pietarin avaimen Nautelankosken museon johtajalle Leena Viskarille. Pietarin avain myönnettään perinteisesti kunnan nimikkopäivän pääjuhlassa kulttuuri- ja kotiseututyössä ansioituneelle lietolaiselle. Pietarin avain jaettiin tänä vuonna 28. kerran.

Avaimen luovuttanut Tenho Siljamäki kertoi Leena Viskarin valinnan perustuvan hänen monipuoliseen työhönsä Liedon paikallismuseossa. Viskarin johtama Nautelankosken museo tarjoaa kulttuuria kaikenikäisille.

Lauri Nautela sai Pietarin avaimen vuonna 1996 ja Nautelankoski-säätiön entinen puheenjohtaja Pertti Peltola vuonna 2006.

Ote Leena Viskarin kiitospuheesta:

Kun Tenho Siljamäki lähestyi minua tässä asiassa tuossa kevään korvalla niin minun piti oikein ruveta miettimään mitä tämä kotiseutu minulle merkitsee, mitä se on. Törmäsin sitten kesälukemistossani ruotsalaisen runoilijan ja kirjailijan Pär Lagerkvistin tekstiin:

Kerran kuulut niihin jotka elivät kauan sitten.
Maa muistaa sinut niin kuin se muistaa ruohon
ja metsät, maatuvat lehdet.
Niin kuin multa muistaa
ja niin kuin vuori muistaa tuulet.

Lagerkvist on tässä runossaan tavoittanut jotakin aivan oleellista. Menneiden - ja nykyisten - sukupolvien työ, tämä uurastus, näkyy meille ympäristössä, tottakai. Mutta myös kaikki ilot ja surut ja rakkaus ovat meille läsnä tässä fyysisessä maisemassa kuten myös meidän jokaisen omassa mentaalimaisemassamme. Ja se on sitten ehkä se kotiseutu.

Liedon Päivä Nautelankosken museossa

Liedon Päivää vietettiin Nautelankosken museossa monien aiempien vuosien tapaan avoimien ovien merkeissä. Päivän aikana oli vapaa pääsy Lauri Nautelan museon näyttelyihin Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Raha – kerätty ja kätketty sekä Elävä joki –dioraamaan. Myös kotiseutumusessa oli ovet avoinna. Tuvassa pääsi seuraamaan – ja halutessaan myös kokeilemaan – pienen Lieto-ryijyn valmistumista, kun museon kesätyöntekijä solmi nukkia kangaspuissa olevaan ryijyyn.

Kamjossa museon rakennuskonservaattori esitteli Piilukirves ja punamultaa –näyttelyä. Lähes kaikkien kävijöiden huomion kiinnitti puoliksi kunnostettu ikkuna ja siitä syntyikin monen kanssa keskustelua. Arkeologisilla kaivauksilla löydetty saunan tulisijan pohja sekä kaivauslöydöt ja –valokuvat aukesivat, kun niitä museovieraille tarkemmin selostettiin. Seinällä olevan vanhan myllärin saunan kuvan ja sen paikalle siirretyn saunan yhteys myös valkeni, kun kävijät vuoron perään kurkistivat kamjon ikkunasta ja näkivät vanhaa kuvaa muistuttavan nykytilanteen. Ahaa-elämys toistui päivän aikana monta kertaa.

 Hautausmaakierroksia Lieto-viikolla

Nautelankosken museon osuus Lieto-viikon ohjelmatarjonnassa on yhdessä Liedon seurakunnan kanssa järjestettävät hautausmaakierrokset. Kierroksia on kaksi erilaista ja kumpaakin järjestetään yksi aamupäivällä ja yksi illalla.

Liedon kirkon hautausmaalla pidettävässä Kulttuurihistoriaa kirkkomaalla –kierroksella tulevat tutuiksi kristillisten hautausmaiden yleinen kulttuurihistoria, Liedon hautausmaat (historia, sijainnit ja muistomerkit) sekä hautausmaiden hiljainen kieli. Hautausmaiden lisäksi opas kertoo Liedon kirkon rakentamisesta ja historiasta sekä kirkkorakennukseen liittyvästä symboliikasta. Kierroksen jälkeen halukkaat voivat osallistua kirkossa hartaushetkeen.

Muistolehdosta

Toisella hautausmaakierroksella on pitkä ja monimutkainen nimi: Viinamäestä Keisvuoreen – Pyhien paikkojen ulkoiset piirteet esihistoriasta nykypäivään eli kalmistoista evankelis-luterilaisiin hautausmaihin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kierroksella lähdetään liikkeelle esihistoriasta, kivikaudesta, ja tullaan eri aikakausien ja hautausmaiden kautta nykypäivään. Kantavana ajatuksena kierroksella on vainajasta huolehtiminen: miten se on vuosisatojen ja –tuhansien saatossa muuttunut ja miltä ovat näyttäneet ne alueet, joissa ihminen on viimeisen leposijansa saanut. Kierroksella tutustutaan nimensä mukaisesti sekä vanhaan Viinamäen hautausmaahan että nykyisin käytössä olevaan Keisvuoren hautausmaahan.

Opas kertoo Keisvuoren muistolehdon käytöstä.

Lieto-viikko loppuu tulevana viikonloppuna Lasten kulttuuripäiviin ja Varsinais-Suomen museopäivään. Lasten kulttuuripäivillä on lapsiperheille suunnattua maksutonta ohjelmaa eri puolilla Lietoa. Nautelankosken museo osallistuu päiviin koordinoimalla niitä ja kokoamalla ohjelman sekä tiedottamalla tapahtumasta. Sunnuntaina lapsille ja lapsenmielisille on museossa tarjolla Myllytontun kierroksia. Muuten Varsinais-Suomen museopäivää vietetään Liedon Päivän tavoin avoimin ovin. Ohjelmassa on lisäksi punamultamaalin keittoa.



Tekstin kirjoitti: museoamanuessi
Nautelankosken museo