lauantai 16. heinäkuuta 2011

Vko 28: Sähköä, generaattori ja myrsyn kommervenkit

Sähköä Nautelankoskella
  
Vaakaturbiini

Harva osaa ajatella, että Nautelankosken museon 205 vuotta vanha harmaakivinen vesimylly on yhä edelleen toiminnassa tuottaen modernin yhteiskunnan tärkeintä hyödykettä – sähköenergiaa. Myllyssä on nimittäin jauhinkiviä pyörittävän vaakaturbiinin lisäksi myös toinen energian tuottaja, pystyturbiiniin yhdistetty generaattori, joka muuntaa padon ohi virtaavan veden voiman museon sähkölaitteille sopivaksi energiaksi ja mahdollistaa muun muassa tämän blogin kirjoittamiseen. 


Pystyturbiini on yhdistetty
sähkögeneraattoriin.
Nautelankosken osittainen omavaraisuus sähkön suhteen on ollut arkipäivää jo 1990-luvun lopulta, jolloin myllyä entisöitäessä asennettiin nykyiset vesiturbiinit. Idea ei itsessään ole uusi, sillä mylly sai ensimmäiset vesiturbiininsa jo edellisen vuosisadan alussa, vanhojen vesirattaiden jäädessä jo ansaitsemalleen eläkkeelle, onhan niiden tekniikka ollut käytössä jo ennen ajanlaskumme alkua.

Kotiseutumuseo saattaa ensi kuulemalta vaikuttaa erikoiselta paikalta tuottaa sähköä. Onhan museo tietystä näkökulmasta katsottuna vain paikka vanhan kulttuurin kohtaamiseen, säilyttämiseen ja vaalimiseen. Toisaalta ajatusleikkiä jatkaessa saattaa huomata, että esimerkiksi Lauri Nautelan museo edustaa hyvin modernia arkkitehtuuria yhdistäen teräksen, puun ja kiven kätkien samalla sisäänsä osia historiastamme. Tällöin tuntuu jo lähes luonnolliselta, että vanhaa ja perinteistä kiviholvirakentamista edustava mylly taasen pitää sisällään jotain tulevaisuudesta: uusiutuvan lähienergianlähteen.

Sähkögeneraattori
Maailma, jossa energia tuotettaisiin lähellä eikä ydinvoimaa tai tuontienergiaa tarvittaisi, on hyvin utopistinen. Totuus on, että ne ovat monesti välttämättömiä. Totta on myös, että Aurajoen suurimmassa koskessa sijaitseva generaattori ei yksin pysty tuottamaan voimaa koko museon tarpeisiin. Noin puolet sähköstä ostetaan ulkopuolelta. Generaattori on myös hyvin haavoittuvainen;   heinäkuussa vedenpinta laskee kriittisen alas myös padon yläpuolella, eikä vesivoimaa ole käytettävissä. Toisaalta myös sähkökatkot saattavat keskeyttää oman sähköntuotannon ja näin pakottaa museon väen palauttamaan generaattorin verkkoon.

Myrskyn silmässä
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna taivas Liedon Aseman yläpuolella oli myrskyisä. Valtaisan voimakkaat sadekuurot haittasivat liikennettä moottoritiellä ja venyttivät ulkonaliikkujien kestokyvyn äärimmilleen. Samaan aikaan Nautelankosken museon kesäoppaat katselivat kahvion ikkunasta taivaanrannassa kajastavaa salamointia tietäen sen tarkoittavan lisää haasteita.

Salamanlyönnin aiheuttama sähkökatko saattaa riittää kadottamaan tietokoneella työstettävän dokumentin. Nautelankosken museossa sen voima riittää pudottamaan generaattorin pois verkosta. Putoaminen laukaisee museossa vaimennettua herätyskelloa muistuttavan generaattorihälytyksen, jonka kuuleminen merkitsee herkkien sähkölaitteiden sulkemista, pikaista avainten etsimistä ja myllyyn lähtemistä. Generaattorin palauttaminen sähkönjauhantaan on rutiininomainen toimi. Ensin lasketaan veden virtaamaa rajoittamalla kierrosnopeus oikeaksi ja käynnistetään voimantuotto. Tämän jälkeen virtaamaa jälleen hieman kasvatetaan ja palataan taas tavanomaisiin rutiineihin.

                                             Kaatunut koivu
Generaattorin käynnistäminen on siis oppikirjamaisen helppoa – siis ideaalitapauksissa. Saattaa olla, että ylikulkeva myrskynsilmä jättää jälkeensä yllätyksiä. Näin kävi muun muassa heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, kun Aurajokimelonta saapui puolenvälinkrouviinsa Nautelankoskelle. Vaikeuksia ei niinkään tuottanut sade jolta pääsi sisälle suojaan tai sähkökatko joka päättyi oppaiden toimittua, vaan padon reunalla ennen uhkeana seisseen koivun kaatuminen suoraan entiselle pääliikenneväylälle, Nautelankosken sillalle.
Ongelma olisi ollut vähäpätöinen, sillä korvaava liikenneväylä on ollut käytössä jo lähes neljäkymmentä vuotta, mutta kaatuessaan koivu tukki tien melojilta, joiden oli tarkoitus matkata läheiseen Pahkamäen kouluun lepäämään seuraavan päivän lähtöä varten. Paikalle hälytettiin museoamanuenssi. Pikaisen tilannearvion myötä kutsuttiin museon työmiehet ja tunnin työn jälkeen silta oli jälleen auki kulkijoille. Muistoksi tapahtumasta jäi paitsi moniin valokuviin tallennetun koivun katoaminen, niin myös sillan uhkean kaiteen murtuminen siitä kohdasta, josta puuvanhus polttopuiksi pilkottuna kannettiin pois.


Vuosihuolto
Vain noin viikon kuluttua näistä tapahtumista tapahtui se, mikä vääjäämättä odottaa joka vuosi. Virtaavaa vettä ei enää riitä turbiinin pyörittämiseen ja myllyssä pauhaava generaattori hiljenee. Edessä on jokavuotiseen tapaan vuosihuolto, lian ja roskien poisto sekä koneiston öljyäminen, jotta museo voisi jälleen läpi seuraavan vuoden toimia tiennäyttäjänä itse tuotetun energian hyödyntäjänä.


                            Tekstin kirjoitti: museon kesätyöntekijä
                            Nautelankosken museo

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Vko 27: Museopuodin ja kahvion tarjontaa

Nautelankosken museon kahvio ja puoti löytyvät Lauri Nautelan museorakennuksesta. Sieltä voi ostaa muistoja museovierailusta, tuliaisia, käsitöitä, lahjoja ja postikortteja. Museon kesäaukiolon aikaan myynnissä on myös eri makuisia Laitilan limonaadeja, jäätelöä, sekä itse valmistetuttuja leivonnaisia.

Makeannälkään tarjolla on myös vanhanajan nekkuja sekä eri makuisia karamelleja paperitruuteissa ja maukasta Luomulakritsia.




Museopuodin tuotteita

Nautelankosken museopuodissa on myynnissä erilaisia käsitöitä. Puodin valikoimiin kuuluvat esimerkiksi virkatut patalaput ja pienet laukut. Patalappuihin on virkattu kukkia ja myllynkiviä. Laukut on valmistettu Liedon kotiseutupukujen kankaista. Museopuodissa myynnissä on myös vanhanajan paperinukkeja sekä kotiseutumuseon ja saunan pienoismalleja.


Nautelankosken museosta voi ostaa myös erilaisia koruja, kuten Liedon äijä –riipuksia sekä Haimionmäen solkea. Museopuodissa myynnissä on myös muistipeli Museomuisti sekä lautapeli Hämeen Härkätiellä ja paljon erilaisia Nautelankosken museota, sen ympäristöä sekä Lietoa kuvaavia postikortteja.


Museopuodissa on myynnissä hyvä valikoima Nautelankosken museoon, Lietoon, historiaan, luontoon ja kulttuuriympäristöön liittyvää kirjallisuutta.



Kesäkuussa museossa avattiin Jatkosodan valokuvia -näyttely. Aiheeseen liittyy myös veteraanien sotamuistoista koottu antologia En ole näistä paljon puhunut. Liedon ja Aurajokilaakson kulttuurihistoriasta ja maisemasta kiinnostuneelle museopuodissa on myynnissä useita kirjoja: Liedon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Liedon kulttuuriympäristöohjelma, Aurajokilaakso – elävä kansallismaisema, Tien lumo – Aurajoen maisematie ja Maisemanhoitosuunnitelma Aurajoen kulttuurimaisemaan. Lapsille suunnattuja kirjoja ovat esimerkiksi Myllärin Kerttu, Myllytontun tarinoita, Vipeltäjät –lasten luontoretki Nautelankoskella ja Aura Taimenen merimatka.


Helmineuleen tuotteita museopuodissa

Helmineule on lietolainen 4H-Yritys, joka valmistaa Liedon Karvalassa neulekoneella luonnonmateriaaleista neuleita, jotka viimeistellään käsin.

Helmineuleen tuotteet pyritään toteuttamaan mahdollisimman ekologisesti. Nautelankosken museon puodissa on tällä hetkellä myynnissä bambu-puuvillalangasta neulottuja kännykkäpusseja.




Helmineuleen tuotteita myydään Nautelankosken museon puodin lisäksi myös erilaisissa tapahtumissa kuten markkinoilla ja myyjäisissä, verkkokaupassa sekä sopimuksesta työhuoneella. Helmineule valmistaa myös ompelutöitä ja neuleita tilauksesta. Helmineuleen blogista voi seurata, mitä yrityksessä tapahtuu.

4H-Yritys on 4H-nuoren oma pieni yritys, jonka perustamisessa 4H on auttanut.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

torstai 30. kesäkuuta 2011

Vko 26: Luento Karjalan kannaksen takaisinvaltauksesta

Toisen maailmansodan seurauksena Karjalasta Lietoon saapui noin 1 000 evakkoa Johanneksesta, Uudeltakirkolta, Koivistosta sekä Kurkijoelta. Eniten Lietoon saapui uusia asukkaita Johanneksesta ja Uudeltakirkolta. Tiistaina 21.6.2011 konfliktiarkeologi Riku Kauhanen avasikin luentonsa Johanneksen, Uudenkirkon, Kuolemajärven ja Koiviston takaisinvaltaus kesällä 1941 kysymällä yleisöltään, oliko heillä karjalaisia sukujuuria. Lähes kaikki paikalla olleet nostivat kätensä vuoronperään Kauhasen kysellessä paikkakunnittain.


Karjalan kannaksen takaisinvaltaukseen keskittyi kaksi armeijakuntaa. Kannaksen armeijakunnat olivat etenemisessään sidoksissa pohjoisempana liikkuneisiin armeijakuntiin. Pohjoisten armeijakuntien hyökkäyksien onnistuessa myös etelään tuli käsky edetä yhä syvemmälle Karjalaan. Karjalan kannaksen valtaamisen tavoitteena oli paitsi saada menetetyt alueet takaisin, myös saada pysäytettyä venäläisjoukkojen pakeneminen alueelta. Suurimmat taistelut käytiin Kuolemajärven ja Uudenkirkon alueilla. Kuolemajärvellä taistelun kärjessä eteni kevyt osasto 9. Uudenkirkon alueella kolonnan pohjoispäädyn valtasi Vallilan rykmenttinä myöhemmin tunnettu JR 47.  Idästä Uuteenkirkkoon edennyt kevyt jalkaväkirykmentti JR 4 tunnetaan myös nimellä Punamustarykmentti.


Kannaksella kesällä/syksyllä 1941 käytyjen taisteluiden tarkoituksena oli saartaa venäläisjoukot mottiin, tässä lopulta Uudenkirkon taistelujen jälkeen onnistuttiin. Pakoon Koiviston kautta Leningradiin pääsi 12 000 venäläistä, mutta yli 10 000 tuhatta venäläistä jäi saarroksiin sotavangiksi tai kaatui taisteluissa. Mottiin miesten lisäksi jäi myös venäläisten aseistusta ja kulkuneuvoja kuten: 306 tykkiä, 4 500 hevosta ja 350 traktoria. Näistä 350 traktorista 30 saatiin Uudenkirkon sotasaaliista. Uudeltakirkolta saatiin sotasaaliiksi myös radioautoja, joiden tekniikkaa tarkastelemalla oli mahdollista selvittää venäläisjoukkojen viestintäkeinoja.

Tilanteen kannaksella hieman rauhoituttua 8. rannikkoprikaatti komennettiin ottamaan rintamavastuu Karjalan kannaksella Koiviston lohkolla ja siellä siihen asti taistelleet joukot jatkoivat matkaa kohti pohjoista. JR 45 kutsuttaan nykyään myös kolmen kannan koukkaajiksi, sillä he osallistuivat taisteluihin Viipurinlahdella, Laatokan Karjalassa sekä Maaselällä.


Luennon jälkeen keskustelun aiheeksi nousivat Viipurinlahden taistelun Porlammin motti sekä rautateiden katkaisu kannaksen alueella. Myös luennon aikana Riku Kauhaselta kysyttiin apua kotipaikan löytämiseen hänen tekemiltä kartoiltaan. Ennen ja jälkeen luennon yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua Nautelankosken museossa alkukesästä avatuneesen Jatkosodan valokuvia -näyttelyyn.

Tekstin kirjoitti museologian harjoittelija
Nautelankosken museo

torstai 23. kesäkuuta 2011

Vko 25: Pohjoismainen luonnonkukkien päivä

Sunnuntaina 19.6.2011 vietettiin yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää. Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain viikkoa ennen juhannusta kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa päivä otettiin käyttöön vuonna 2003. Suomen Luonnonsuojeluliitto koordinoi päivän järjestelyjä.


Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kiinnostuksen herättäminen luonnonkasveja kohtaan, kasviharrastuksen edistäminen sekä myönteisten luontokokemusten tarjoaminen. Luonnonkukkien päivän retket ovat muutaman tunnin mittaisia, kaikille avoimia ja maksuttomia. Retkille ei yleensä tarvitse ilmoittautua etukäteen.



Nautelankosken museo osallistui tänä vuonna luonnonkukkien päivään järjestämällä kuudennen kerran opastetun retken museon pihapiirissä ja Aurajoen varren luonnonsuojelualueella. Tänä vuonna retkelle osallistui 37 innokasta luontoharrastajaa. Yleensä retkellä on ollut mukana parikymmentä osallistujaa, joten tänä vuonna tehtiin osallistujamääräennätys. Retkeläiset tutustuivat luonnonsuojelualueen itärannalla lukuisiin erilaisiin luonnonkukkiin, joita olivat esimerkiksi maarianverijuuri, niittynätkelmä, seititakiainen, harakankello, ketoneilikka ja oravanmarja. Viimeaikaiset sateet olivat nostaneet veden pintaa, ja joen ylityksen ollessa mahdotonta takaisin palattiin samaa reittiä. Retken loppupuolella alkaneesta sateesta huolimatta tunnistettiin yhteensä yli 70 erilaista lajia.



Luonnonkukkien päivälle valitaan vuosittain teemalaji. Vuoden 2011 teemalaji on tähtitalvikki (Moneses uniflora). Sitä on käytetty rohdoksena silmätautien lääkinnässä, koska kukka muistuttaa hieman ihmissilmää. Vanhan uskomuksen mukaan tähtitalvikin on uskottu myös kaunistavan käyttäjänsä silmiä.


Tekstin kirjoitti: museoavustaja
Nautelankosken museo

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Vko 24: Jatkosodan valokuvia -näyttely Nautelankosken museossa

Jatkosota syttyi 70 vuotta sitten. Nautelankosken museon mesenaatti Lauri Nautela palveli sodan aikana ilmatorjunnassa ja hoiti sähköttäjänä viestiliikennettä. Nautela harrasti valokuvausta, ja hänen sodan aikana ottamansa valokuvat muodostavat Nautelankosken uuden Jatkosodan valokuvia -näyttelyn pohjan. Lisäksi esillä on toisen lahjoittajan jatkosotavalokuvia, yksityiskokoelmasta saatujen kenttäpostikirjeiden kopioita ja taistelupaikkojen karttoja. Näyttely kertoo sekä sodan taisteluista ja tappioista että asemasodan vapaa-ajasta rintamalla.

Jatkosodan valokuvia -näyttelyn kartat kertovat taistelupaikoista.

Viestimiehiä ja näiden radiolaite lähetin-vastaanotin P-12-8.

Museossa pidetään luento jatkosodasta

Näyttelyssä tulevat esille sanoin ja kuvin omassa osiossaan lietolaisten sotilaiden jatkosodan aikaiset vaiheet. Konfliktiarkeologi Riku Kauhanen on tutkinut heidän sotateitään vuosien 1941–1944 aikana. Kauhanen pitää museossa tiistaina 21.6.2011 kello 18 luennon aiheesta Johanneksen, Uudenkirkon, Kuolemajärven ja Koiviston takaisinvaltaus kesällä 1941. Puoli tuntia ennen ja jälkeen luennon on mahdollista tutustua Jatkosodan valokuvia -näyttelyyn.

Tuhottuja venäläisiä T-26 panssarivaunuja.

Hevosten lastausta junanvaunuihin.

Museo ottaa vastaan sota-ajan valokuvia

Nautelankosken museo ottaa mielellään vastaan kokoelmien täydennykseksi lietolaisten sota-aikaan liittyviä valokuvia joko alkuperäisinä tai digitoitavaksi. Tällä hetkellä etsitään erityisesti Karjalaan, evakkoon lähtöön ja paluumuuttoon sekä Lapin sotaan liittyvää kuvamateriaalia. Myös muuta sota-aikaan liittyvää materiaalia otetaan mielellään vastaan.

Jatkosodan valokuvia -näyttely on esillä Nautelankosken museossa vuoden 2011 loppuun. Museo on avoinna kesällä 6.6.–14.8.2011 päivittäin klo 10–18, tapahtumapäivinä sekä muina aikoina sopimuksesta.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja
Nautelankosken museo

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Vko 23: Nautelankosken museon kesä

Nautelankosken museo, museokahvila ja museopuoti ovat nyt avoinna 14.8. asti joka päivä kello 10–18. Nautelankosken museoon kuuluvat Lauri Nautelan museo, Liedon kotiseutumuso ja vesimylly. Lauri Nautelan museon perusnäyttely on Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, ja kauden kulttuurihistoriallinen näyttely on Raha - kerätty ja kätketty. Lauri Nautelan museossa on nyt nähtävillä myös uusi näyttely Jatkosodan valokuvia. Lisäksi Lauri Nautelan museossa voi tutustua Aurajoen vedenalaista elämää esittelevään dioraamaan. Liedon kotiseutumuseo on myllärintuvaksi sisustettu väentupa. Vesimylly on rakennettu 1800-luvun alussa, ja se on kuulunut Nautelan kartanolle. Kaikki museorakennukset sisältyvät pääsylipun hintaan, ja kotiseutumuseoon ja myllyyn lähtee mukaan opas.

Viime viikon lauantaina Nautelankosken luonnonsuojelualueella järjestettiin jo perinteeksi muodostunut linturetki. Retken oppaana oli Tuomo Peltola Härkätien ympäristönsuojelu- yhdistyksestä. Linturetkelle lähdettiin aamuseitsemän aikaan, ja retki kesti pari tuntia. Retken kuusitoista osallistujaa ehtivät retken aikana kuulla vähintään kaksikymmentä lintulajia, joista osa myös nähtiin. Retkellä tutuiksi tulivat esimerkiksi satakieli, punavarpunen, tiltaltti ja kiuru.


Ensi viikon sunnuntaina Nautelankoskella järjestetään luonnonkukkapäivä. Luonnonkukkia lähdetään katsomaan museon pihasta kello 13. Retken opastaa Lea Kuusisto.


Lisää kesän tapahtumia nähtävissä museon Tapahtumakalenterissa.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Vko 22: Leipä Pohjolassa

"Reikäleipä"
Nautelankosken museo on mukana Norsamin yhteispohjoismaisessa  Leipä Pohjolassa - Bröd i Norden -tutkimushankkeessa. Hankkeessa on kartoitettu leivän käyttöä Pohjoismaissa ennen ja nyt. Jokaisella hankkeessa mukana olevalla museolla on oma leipä-teemansa, josta on kerätty aineistoa ja josta tuotetaan oma tutkimus. Leipä Pohjolassa -hankkeesta on kerrottu museon blogissa aiemmin viikoilla 17/2010 ja 41/2010.

Nautelankosken museon tavoitteena oli dokumentoida mitä nykypäivän kuusivuotiaat lapset ajattelevat leivästä, mitä se heille merkitsee ja millainen osa leivällä on heidän elämässään.
 
- Mistä teille kotiin leipä tulee?
- Kaupasta.
- Mistä se sinne kauppaan tulee?
- Tehtaalta.

"Siihen (leivän leipomiseen) tarvitaan ehkä
viljaa, jauhoi ja vettä."


Eskareitten leipä

Nautelankosken museon lähellä on Pahkamäen koulu, jossa oli tänä vuonna 21 oppilaan esikouluryhmä. Kuusivuotiaat eskarilaiset vierailivat museossa syksyllä 2010. Vanhassa vesimyllyssä he oppivat miten aiemmin on vesivoimaa käyttäen jauhettu myllynkivillä jyvistä jauhoa. Myllärin tuvaksi sisustetussa kotiseutumuseossa lapset näkivät perinteisen leivinuunin, jollaisessa paistettiin leipää silloin kun taloissa ei vielä ollut sähköjä.
"Kuvassa on keltainen aurinko ja sininen kuu ja iso leipä
keskellä vettä. Leivän luo menee silta. Alhaalla on mylly."

Museovierailun jälkeen jokaisen lapsen tehtävänä oli piirtää leipään liittyvä kuva. He eivät saaneet piirtämiseen erityisiä ohjeita ja tästä syystä kuvat ovat hyvin erilaisia: toiset ovat piirtäneet pelkästään leivän, toiset lisänneet itsensä tai perheensä pöydän ympärille. Jotkut ovat piirtäneet myllyn tai erilaisia kasveja kasvavan pellon sekä traktorin. Piirtämisen lisäksi lasten leipään liittyviä ajatuksia äänitettiin.

- Olek sä joskus leiponu itse leipää jonkun kanssa?
- Äitin kanssa.
- Mimmosta leipää teitte?
- Semmost vähän pullan tapasta.
- Mimmosta?
- Semmost, vähä semmost littanaa.
- Olik se vaaleet leipää vai tummaa?
- Vaaleet.
- Kummasta leivästä sä itse tykkäät enemmän, vaaleasta vai tummasta?
- Vaaleesta.
- Mitä sä laitat siihen leivän päälle kun sä syöt sitä?
- No mä syön yleensä paahtoleipää, ni sit mä laitan siihen pelkkää juustoo ja sit se menee mikroon.
"Traktori kerää viljaa."
 Lasten piirustukset ja haastattelut on talletettu Nautelankosken museon arkistoon. Syksyllä 2011 niiden pohjalta tehdään digitaalinen tarina.
"Kuvassa olen minä ja portaat, paljon leipää
ja se millä jauhetaan ne jauhot."


Tekstin kirjoittivat: museonjohtaja ja museoamanuenssi