Vko 4: Esineille alkaa löytyä vakituisia paikkoja

Museon säilytystilojen järjestely etenee kuin kerran liikkeelle lähtenyt vanha juna - hitaasti mutta varmasti. Tyyli on edelleen sama: hyllyjä tyhjennetään ja tavarat siirretään toiseen paikkaan, hyllyt puretaan, kannetaan uuteen sijaintiinsa ja rakennetaan uudelleen. Vaikka paljon joudutaan esineitä siirtelemään kiertävällä systeemillä paikasta ja hyllystä toiseen, ovat jotkin esineet jo löytäneet lopullisen paikkansa. Esimerkiksi sohvakalusto ja pari puusohvaa saivat oman paikkansa uudesta isosta hyllystä, jonka rakentamisesta oli kuvia viime viikon blogissa. Myös koulupulpetti ja kiertokoulun pöytä ovat saaneet paikkansa. Molemmat löytyvät kohdasta, johon tulee lapsiin, kouluun ja opiskeluun liittyvää esineistöä.

Puuesineiden säilytystilan peräseinältä purettiin pois puuhyllyjä ja rakennettiin tilalle metallisia. Puretut hyllyt rakennettiin uudestaan käsikirjaston hyllyjen jatkeeksi odottamaan luetteloitujen kirjojen ilmestymistä omien luokkapaikkojensa kohdille.

Paikkaan, missä ennen sijaitsi isoja kaappeja, rakennettiin siihenkin uudet hyllyt. Kaapit siirtyivät niiden tilalta keskemmälle huonetta. Uusiin hyllyihin siirtyivät kimpiastiat, pahvilaatikoihin pakatut pienesineet ja ne kaikki muut, jotka olivat olleet huoneen vastakkaisella seinällä hyllyissä, joista tuli kirjahyllyjä...

Kun esineitä siirretään, tutkitaan, puhdistetaan, luetteloidaan, digitoidaan, etsitään niille omat paikkansa ja lopuksi siirretään ne paikoilleen, tulee niistä vähitellen läheisiä. Niinpä esineitä ollaankin alettu kutsua kolmannessa persoonassa: mietitään mihin 'hänet' sijoitetaan, ei missä on 'sen' paikka.

Äes löysi oman kotinsa ylähyllyltä. Arkut asuvat päällekkäin kerrostalossa.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 3: Hyllyjä puuesineiden säilytystiloihin

Puuesineiden säilytystilat kokevat suuren muutoksen uudelleen järjestelyissä. Tiloihin rakennettiin kaksi uutta isoa hyllyä ja aikaisemmat pienemmät hyllyt rakennetaan nekin uudelleen ja uusiin paikkoihin.
Ensin täytyi kuitenkin hyllyt tyhjentää. Isoimmat huonekalut ja muut suurikokoiset esineet siiirrettiin väliaikaisesti pois esineidensäilytystiloista. Hyllyjen kanssa työskennellessä tarvitaan tilaa ja työ täytyy pystyä tekemään esineitä vahingoittamatta. Siispä esineet sijaitsevat vähän aikaa alakerran säilytystilojen sijasta yläkerran näyttelytiloissa.

 

Kaikkia  hyllyjä ei tyhjennetä yhdellä kertaa. Pienempiä esineitä siirretään vuoroaan odottaviin hyllyihin, joissa esineet säilyvät turvassa isompien hyllyjen purkamisen ja uudelleenrakentamisen ajan. Näin vältytäään siltä, ettei kaikki lattiatila täyty esineistä, joita pitäisi koko ajan väistellä ja varoa. Säilytystilojen järjestäminen onkin kuin pelaisi sitä peliä, jossa palaset täytyy siirtää tiettyyn järjestykseen, mutta jotta saisi palikan A sille kuuluvalle paikalle, täytyy palikat B, C ja D väliaikaisesti siirtää pois tieltä.


Kun säilytystilan keskilattian hyllyt saatiin tyhjennettyä, ne purettiin ja tila siivottiin.

 

Tilalle tuotiin (muista tiloista puretut) isot hyllyt, jotka kaikki puhdistettiin samalla, kun ne pystytettiin uudelleen.

 

Isoissa hyllyissä on tilaa muun muassa sohvakalustolle.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 2: Rekiä hyllyyn

Ensimmäiset hyllyt on saatu rakennettua uudelleen - mittatilaustyönä. Säilytystilojen järjestäminen aloitettiin suurimmista ja raskaimmista esineistä. Kun ne nyt saadaan kaikki omille paikoilleen, ei niitä tarvitse siirtää ennen kuin jotain näistä esineistä tarvitaan näyttelyyn.

 

Kaikkein ensimmäisenä paikkansa sai kirkkoreki. Painavana esineenä se kuuluu itse oikeutetusti alahyllylle. Siitä se on myös helppo nostaa pois, kun näyttelyssä on tarvetta rekikyydistä kertomiseen. Tämä kirkkoreki onkin päässyt esille jo kaksi kertaa: Koiramäki-näyttelyn yhteydessä ja kun esiteltiin museon valmistamaa Liedon 650-juhlavuoden kaksipuolista ryijyä.

 

Kirkkoreen jälkeen jatkettiin edelleen reki-linjalla, mutta siirryttiin kulkuvälineistä metsätyön pariin eli tukkirekiin. Kirkkorekeä huomattavasti matalampina ja kevyempinä ne sijoitettiin ylemmille hyllyille.Vaikka pienet tukkireet eivät kovin paljoa painakaan, tarvitaan niiden käsittelyyn ja ylös nostamiseen monta kättä. Yksi otti vastaan hyllyn päällä (varmistaen, että itse pääsee sieltä esineitä vahingoittamatta poiskin, kun kaikki ovat paikoillaan) ja kolme nosti rekeä alhaaltapäin: yksi tikkailta ja kaksi maasta.

 

Säilytystilojen järjestämisessä onkin työtä monelle. Hyllyt pitää tyhjentää, purkaa, pyyhkiä ja rakentaa uudelleen. Kaikki esineet tarkastetaan, puhdistetaan ja tarvittaessa luetteloidaan ja digitoidaan. Ja sitten nostellaan omille kohdilleen uusiin hyllyihin, ja luettelointitietokantaan merkitään esineille uuden paikkamerkit. Tätä työtä ei tehdä pelkästään kahden vakituisen museomuurahaisen voimin.

 

Reet ovat päässeet paikoilleen ylähyllyille. Ja vielä on tilaa suksille tai mahdollisesti jollekin kelkalle.

 Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 1: Muutoksia museon aukiolossa ja palveluissa

Nautelankosken museo aloitti vuoden alussa talvisulun. Lauri Nautelan museo on suljettu 1.1. - 1.5.2011 välisenä aikana. Museo ja kahvio palvelevat tänä aikana rajoitetusti. Uusia ryhmävarauksia ei oteta sulkuajalle, mutta vuonna 2010 varatut tilaisuudet ja museovierailut järjestetään sopimusten mukaisesti. Myös tieto- ja kuvapalveluissa museon esine- ja valokuvakokoelmista on rajoituksia, museon kirjasto ja arkisto suljetaan asiakkailta. Ennen sulkua pyydetyt tietohaut ja kuvapalvelut hoidetaan sovitusti.

Satutunnit kotiseutumuseossa jatkuvat normaalisti joka kuukauden ensimmäinen tiistai, vaikka Lauri Nautelan museo on kiinni. Keväällä vapun jälkeen Nautelankosken museo palaa aukioloon sopimuksesta. Ryhmät ovat tällöin taas tervetulleita museovierailulle. Kesäaukiolo alkaa peruskoulujen kesäloman myötä.

Katse kokoelmiin

Alkuvuoden keskitymme kokoelmien luettelointiin ja esineiden säilytystilojen järjestämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikki säilytystilojen hyllyt tyhjennetään ja rakennetaan uudelleen. Esineet ja niiden kunto tarkistetaan. Tarvittaessa esineet puhdistetaan. Luetteloimattomat esineet luetteloidaan ja digitoimattomat kuvataan.

Esineiden paikka säilytystiloissa riippuu esineiden valmistusmateriaalista; jokaisella on omat vaatimuksensa ilmankosteuden suhteen. Puuesineille ja tekstiileille on omat huoneensa. Metallia sisältäville sekä lasi- ja posliiniesineille omansa. Kuvakokoelmat ja arkisto vaativat nekin omat säilytyspaikkansa.

Hyllyt rakennetaan esineiden koon mukaan niin, että tyhjää tilaa jää mahdollisimman vähän. Esineet järjestetään hyllyihin kansainvälisen OCM-luokituksen mukaisesti eli hyllypaikan määrää esineen käyttö. Systemaattisesti käytön mukaan järjestetyt säilytystilat ja niissä olevat esinemäärät ovat hyvin hallittavissa. Ja kun luetteloimattomat esineet saadaan luetteloitua ja pääkirjoihin luetteloitujen tiedot siirrettyä tietokantaan, on esineiden ja niiden tietojen etsiminen tietokoneelta nopeaa ja helppoa

 

 

Tekstin kirjoitti: museomanuenssi

Vko 51: Joulun aikaa

Jokainen joulu rakentuu aina
edellisten joulujen muistoille.


Rauhallista joulua!


toivoo Nautelankosken museo

Vko 49: Koskikirkko

Nautelankoskella on järjestetty koskikirkko joulukuun puolivälissä perjantai-iltana vuodesta 2003 lähtien.



Koskikirkko on lyhdyin valaistu jouluinen hartaushetki Nautelankosken museon pihapiirissä, kosken läheisyydessä.

Koskikirkko järjestetään yhteistyönä. Hartauden pitäjä tulee Liedon seurakunnasta, Liedon Asemanseudun omakotiyhdistys ry. hoitaa liikenteenohjauksen ja suurin osa koskikirkossa käytettävistä lyhdyistä on yhdistyksen omia. Nautelankosken museo huolehtii tapahtuman tiedottamisesta sekä käytännön järjestelyistä ennen ja jälkeen tilaisuuden.

Ensimmäisissä koskikirkoissa käytettiin valaistukseen ja tunnelman luomiseen sekä ulkotulia että myrskylyhtyjä. Nyt jo monen vuoden ajan on käytetty pelkästään myrskylyhtyjä. Ne ovat turvallisempia, helpompia sytyttää ja sammuttaa ja palavat paremmin tuulisella säällä.






Koskikirkon lyhdyt sytytettiin hyvissä ajoin ja vietiin niitylle rajaamaan aluetta, josta oli aiemmin päivällä luotu lumet hartauden pitämistä varten. Hartauspaikalla
johtavan polun varrella laitettiin myös lyhtyjä. Hartauteen voi jokainen osallistuja ottaa oman lyhdyn mukaansa.

 

Koskikirkkoon kokoonnutaan museon pihalle, josta siirrytään yhdessä papin johdattelemana hartauspaikalle. Hartauden puhujana oli tänä vuonna kirkkoherra Esko Laine.


Koskikirkossa laulettiin tuttuja Kauneimpia joululauluja: Joulupuu on rakennettu, Arkihuolesi kaikki heitä, Sylvian joululaulu sekä Maa on niin kaunis.

Tänä vuonna koskikirkkoa vietettiin pakkasessa, puhtaan hangen ympäröimänä. Tähdet loistivat yläpuolella ja taustalla kohisi vaimeasti Nautelankoski.
Samaa tunnelmaa ei voi kokea missään muualla.


 

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 48: Selkokielikoulutus

 Turun museokeskus järjesti marraskuun alussa Turun linnassa koulutuspäivän selkokielestä museoiden työntekijöille. Kouluttajana oli Suomen todennäköisesti paras selkokieliasiantuntija, Pertti Rajala. Rajala on ollut tuomassa selkokieltä Suomeen jo 1980-luvun alussa, kehittänyt siitä asti selkokieltä ja sen käyttöä, työskennellyt selkokielikouluttajana sekä kirjoittanut useita kirjoja selkokielelle.

Selkokieli

”Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi. Se on suunnattu ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea/ja tai ymmärtää yleiskieltä.”

Yleiskieltä helpompitajuisempaa selkokieltä tarvitsevat eri käyttäjäryhmät. Selkokielestä on hyötyä esimerkiksi monille kehitysvammaisille, dementikoille, henkilöille, joilla on lukivaikeuksia sekä suomea vieraana kielenä opiskeleville, kuten maahanmuuttajille. Haittaa selkokielen käytöstä ei ole kenellekään.

Selkokielen kirjoitusohjeita

Selkokielisen tekstin tulee olla looginen, järjestyksessä etenevä ja helposti avautuva. Tekstissä kannattaa käyttää tuttuja, jokapäiväisiä sanoja ja välttää pitkiä tai monimerkityksisiä ilmaisuja, kielikuvia sekä lyhenteitä. Konkreettisuus ja esimerkit helpottavat ymmärtämistä.

Kieliopillisesti lauseiden tulee olla selkeitä eli niissä tulisi välttää vaikeita verbi- ja sijamuotoja, passiivia sekä pitkiä määriteketjuja. Suora sanajärjestys on helpompi hahmottaa kuin lauseenvastikkeet. Tutut asiat kannattaa sijoittaa lauseen alkuun ja uudet loppuun.

Selkojulkaisun ulkoasu

Selkokielisyys ei koske ainoastaan tekstin sisältöä ja muotoa, vaan ulottuu tekstin ulkoasuun asti. Selkotekstissä käytetään hieman suurempaa kirjainkokoa kuin yleistekstissä. Rivit ovat tavallista lyhyempiä ja välit ilmavampia. Yhdelle riville pyritään sijoittamaan aina yksi ajatus.

 

Selkokielisessä tekstissä ei yleensä käytetä tavutusta ja teksti on ladottu oikeasta reunasta liehuvaksi. Kaikki turha karsitaan pois tavoitteena yksinkertainen mutta tyylikäs taitto. Värien ja kuvien käyttöön on kiinnitettävä erityisesti huomiota, jotta niillä tuetaan tekstin sanomaa eikä vaikeuteta ymmärtämistä.

Selkokeskus

Selkokieltä netissä

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Nautelankosken museo