Vko 10: Tapaus kaulauslauta

Nautelankosken museon kokoelmiin kuuluu muutamia kaulauslautoja. Kaulauslaudat ja niihin kuuluvat tukit halutaan säilyttää pareittain ja asettaa hyllyille niin, että ne ovat suojassa ja pysyvät hyvin omilla paikoillaan. Ajatuksena oli laittaa kaulauslaudat silkkipaperiin ja happovapaisiin pahvilaatikoihin. Oikean kokoisia, pitkiä ja matalia, laatikoita ei ollut valmiina. Niinpä kaulauslaudoille päätettiin askarrella suojakotelot itse.

Suojakotelot tehtiin arkistokansioista, jokaista lautaa ja tukkia kohden tarvittiin kaksi kansiota. Kun kansiot avattiin ja asetettiin limittäin päällekkäin, saatiin tarpeeksi pitkä pahvialusta lautoja ja tukkeja varten.

Tukin ja laudan väliin laitettiin happovapaata silkkipaperia, jotta osat eivät kolhi toisiaan pakettia liikuteltaessa.

Toisen kansion pää taitettiin, kansi käännettiin esineiden päälle ja solmittiin kiinni.

 

Sitten toinen pääty. Pienemmät kaulauslaudat mahtuivat kokonaan koteloon, pidempien kohdalla taitettiin toinen kansi esineiden suojaksi ja jätettiin kansio päästä auki.

 

Kansioista askarreltu valmis suojakotelo on helppo sijoittaa hyllylle, kaulauslaudat pysyvät koteloissa hyvässä järjestyksessä ja samalla paremmassa suojassa kuin avohyllyllä. Ovela mieli nyhjää lähes tyhjästä, kuten eräs arkeologian opiskelija taannoin osuvasti totesi.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 9: Esineiden suojausta säilytystiloissa

Museoesineiden säilytystiloissa isoja esineitä laitetaan yleensä sellaisenaan hyllyille, pienempiä pakataan ja laitetaan useampia samaan laatikkoon. Museoesineiden suojaamisessa ja säilytyksessä käytetään happovapaita silkkipapereita, -laatikoita, arkistokansioita ja valkaisematonta, käsittelemätöntä lakanakangasta. Lisäksi suojapapereiden välissä voidaan käyttää kuplamuovia, vanua, pahvia ja muita pehmusteita.

Isoja, painavia esineitä hyllyyn laitettaessa on lakanakangas sekä suojana että apuna: kun esineen toinen pää on laitettu hyllyyn kankaan päälle, voidaan kankaan avulla esine liu'uttaa hitaasti kokonaan hyllyyn esineen siitä kärsimättä. Joissain tapauksissa esineitä voidaan suojata myös päältäpäin kankaalla tai silkkipaperilla.
 

Kun kevyet esineet on kääritty huolellisesti silkkipaperiin ja suojattu erikseen tarvittavat kohdat, kuten esimerkiksi nahkalaukuissa soljet, voidaan niitä asettaa samaan paikkaan vieri viereen ja muutama päällekkäin.




Posliinilautasia voidaan säilyttää pinoissa. Lautasten väliin laitetaan silkkipaperiarkkeja estämään kolhiintumista.

Pienesineille hyvä säilytyspaikka on kannellinen pahvilaatikko. Kannellisia laatikoita voidaan pinota päällekkäin niin hyllyyn, seinän vierelle kuin hyllyjen päihinkin. Ja laatikkoja on helppo siirrellä silloin, kun ne etsivöt vielä lopullista paikkaansa. Jos laatikkoon mahtuu vain muutama esine, voidaan esineiden numerot ja nimet kirjoittaa laatikon kylkeen. Jos taas laatikossa on kymmenittäin pienesineitä, laitetaan sisältöluettelo paperille ja paperi laatikkoon sisälle. Laatikon ulkopuolelle on hyvä merkitä kuitenkin esineiden yleinen kattotermi.

Jokainen esine kääritään erikseen huolellisesti silkkipaperiin ja asetellaan varovasti laatikkoon. Samaan laatikkoon kannattaa laittaa samaa materiaalia olevia ja käyttötarkoituksensa puolesta samaan OCM-luokkaan kuuluvia esineitä. Laatikoista on helppo hakea esineitä esimerkiksi näyttelyyn, jos yhdessä on puisia ruokailuvälineitä, toisessa pieniä lasipulloja, kolmannessa maustamiseen liittyvää esineistöä ja neljännessä puukkoja.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 7: Hyllyjä, hyllyjä, hyllyjä

Kun hyllyjä rakennetaan museoesineiden säilytystiloihin, mietitään ensimmäiseksi mitkä esineet sijoitetaan minnekin. Mihin tulevat suuret ja painavat ja minne taas pienemmät ja kevyemmät. Esineitä mitataan, hyllyjä verrataan toisiinsa ja mietitään eri vaihtoehtoja hyllyjen sijoituspaikoiksi. Ja sitten aletaan rakentaa. Kun hyllyjen tolpat on saatu pystyyn, kiinnitetään hyllylevyt esineiden koon mukaan paikoilleen niin, että esineet mahtuvat hyvin hyllyssä olemaan mutta niiden ympärille ei jää turhaa tyhjää tilaa. Tilan käyttö siis maksimoidaan.

Hyllyjen rakentamisessa - niin kuin kaikessa museossa tehtävässä työssä - otetaan huomioon myös säästäväisyys. Olemassa olevat hyllyt ja rakennusmateriaalit käytetään aina uudestaan, kunnes ne ovat saaneet lopullisen paikkansa ja käyttötarkoituksensa.


Vanhojen hyllyjen rakentaminen uuteen paikkaan ja uutta tehtävää tai kohdetta varten on haastavaa. Hyllyjen peruskokoa ei voi muuttaa ja niiden muokkaaminenkin on rajallista. Vaikka hyllyjen rakentaminen ja sijoittelu on suunniteltu ja mitattu etukäteen, käy välillä niin, että vanhoista hyllyistä rakennettu hylly ei toimikaan uudessa paikassa ihan niin hyvin kuin ajateltiin. Silloin täytyy asia miettiä uudelleen. Näin kävi puuesineiden säilytystilojen keskihyllyn kanssa, johon piti sijoittaa isoja esineitä. Mittauksista huolimatta siirretty hylly ei ollut paras mahdollinen vaan puuesineiden säilytystilaan päädyttiin ostamaan uusi hieman erilainen hylly.

Vanha hylly oli rakennettu tietyn mittaisista osista, joten se purettiin myös osissa. Hylly tyhjennettiin, purettiin ja rakennettiin jälleen uudelleen. Hyllyistä osa siirtyi työmiesten huoneeseen, osa kokoelmien hoitohuoneeseen ja osa jäi samaan esineiden säilytystilaan, mutta keskilattian sijaan seinustalle.


 Kun vanhat hyllyt oli saatu purettua, näytti tila hetken aikaa jälleen isolta ja avaralta.

Kunnes lattialle kannettiin uuden hyllyn rakennustarpeet. Niissä riittikin hetkeksi mietittävää, jotta hyllystä saatiin oikeanlainen.

Uusi hylly koostuu neljästä hyllykompleksista, joista vierekkäin asetettuna tuli yksi iso hylly. Hyllylevyjen alla on poikittaisia metallitukia, joten hyllyt kestävät painaviakin esineitä.

 



Parissa päivässä saatiin keskilattian hyllyt tyhjennettyä, purettua, rakennettua uudelleen ja purettujen tilalle pystytettyä uusi tukeva hylly.

Uusissa hyllyissä on vähemmän pystytolppia kuin edellisissä hyllyissä. Rakenteensa vuoksi ne sopivat isojen ja painavien esineiden säilytyksen lisäksi hyvin pitkänmallisten esineiden säilytykseen. Toiseen päähän hyllyä tehtiinkin isojen hyllyvälien lisäksi matalia hyllyvälejä: niihin saatiin mahtumaan taikinakaukalot.

 

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 6: Painavia esineitä rullien päällä

Museossa joudutaan usein siirtelemään esineitä luetteloitavaksi, kuvattavaksi, näyttelyyn ja näyttelystä pois. Ja kun säilytystiloja järjestetään, siirrellään esineitä jatkuvasti paikasta toiseen.

Kevyitä esineitä pystyy kaksistaan nostelemaan, siirtämään ja kantamaan uusiin sijaintipaikkoihin. Pienimmät esineet saa siirrettyä yksinkin. Painavien ja varsinkin isojen esineiden siirtely on haastavampaa.

Museoesineitä siirrellään aina varovasti. Esineet voivat olla vanhoja ja hauraita, joten niiden liikuttelu vaatii erityiskohtelua. Kaikkia museoesineitä - uudempiakin - käsitellään niin, etteivät ne kärsi liikuttelusta ja saa pinta- tai muita vaurioita. Jotta tämä onnistuisi, tarvitaan liikutteluun apuvälineitä.

Hyväksi havaittu konsti vähäiseen liikutteluun on ujuttaa varovasti esineen alle matto. Kun esinettä tuetaan hyvin, voi mattoa varovasti vetää lattiaa pitkin. Näin saadaan esimerkiksi iso kaappi siirrettyä pienen matkan päähän.

Kun suurikokoisia esineitä pitää siirrellä enemmän, kannattaa maton tilalla käyttää rulla-alustoja. Alustoja myydään valmiinakin, mutta niitä pystyy myös itse askartelmaan esimerkiksi MDF-levystä ja irtopyöristä.

Kun rulla-alustoja laitetaan esineen alle, tarvitaan useampaa käsiparia. Mutta kun alustat on saatu tukevasti esineen molempiin päihin, pystyy kaksistaan helposti liikuttelemaan melkoisen painaviakin esineitä.

 








Nautelankosken museon esineiden säilytystiloissa on näin siirrelty esimerkiksi kaappeja, puhelinkeskuksia ja isoa sorvia. Edes takaisin. Ja vielä kerran paikasta toiseen.

Osa esineistä jää vakituisesti alustojen päälle. Silloin ne voidaan sijoittaa sellaisen hyllyn eteen, josta haetaan hyvin harvoin esineitä. Ja sitten kun hyllyn luokse pitäisi päästä, saa painavan esineen helposti työennettyä syrjään ja otettua sen takaa hyllystä tarvitsemansa museoesineen vaikkapa näyttelyyn.

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 4: Esineille alkaa löytyä vakituisia paikkoja

Museon säilytystilojen järjestely etenee kuin kerran liikkeelle lähtenyt vanha juna - hitaasti mutta varmasti. Tyyli on edelleen sama: hyllyjä tyhjennetään ja tavarat siirretään toiseen paikkaan, hyllyt puretaan, kannetaan uuteen sijaintiinsa ja rakennetaan uudelleen. Vaikka paljon joudutaan esineitä siirtelemään kiertävällä systeemillä paikasta ja hyllystä toiseen, ovat jotkin esineet jo löytäneet lopullisen paikkansa. Esimerkiksi sohvakalusto ja pari puusohvaa saivat oman paikkansa uudesta isosta hyllystä, jonka rakentamisesta oli kuvia viime viikon blogissa. Myös koulupulpetti ja kiertokoulun pöytä ovat saaneet paikkansa. Molemmat löytyvät kohdasta, johon tulee lapsiin, kouluun ja opiskeluun liittyvää esineistöä.

Puuesineiden säilytystilan peräseinältä purettiin pois puuhyllyjä ja rakennettiin tilalle metallisia. Puretut hyllyt rakennettiin uudestaan käsikirjaston hyllyjen jatkeeksi odottamaan luetteloitujen kirjojen ilmestymistä omien luokkapaikkojensa kohdille.

Paikkaan, missä ennen sijaitsi isoja kaappeja, rakennettiin siihenkin uudet hyllyt. Kaapit siirtyivät niiden tilalta keskemmälle huonetta. Uusiin hyllyihin siirtyivät kimpiastiat, pahvilaatikoihin pakatut pienesineet ja ne kaikki muut, jotka olivat olleet huoneen vastakkaisella seinällä hyllyissä, joista tuli kirjahyllyjä...

Kun esineitä siirretään, tutkitaan, puhdistetaan, luetteloidaan, digitoidaan, etsitään niille omat paikkansa ja lopuksi siirretään ne paikoilleen, tulee niistä vähitellen läheisiä. Niinpä esineitä ollaankin alettu kutsua kolmannessa persoonassa: mietitään mihin 'hänet' sijoitetaan, ei missä on 'sen' paikka.

Äes löysi oman kotinsa ylähyllyltä. Arkut asuvat päällekkäin kerrostalossa.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 3: Hyllyjä puuesineiden säilytystiloihin

Puuesineiden säilytystilat kokevat suuren muutoksen uudelleen järjestelyissä. Tiloihin rakennettiin kaksi uutta isoa hyllyä ja aikaisemmat pienemmät hyllyt rakennetaan nekin uudelleen ja uusiin paikkoihin.
Ensin täytyi kuitenkin hyllyt tyhjentää. Isoimmat huonekalut ja muut suurikokoiset esineet siiirrettiin väliaikaisesti pois esineidensäilytystiloista. Hyllyjen kanssa työskennellessä tarvitaan tilaa ja työ täytyy pystyä tekemään esineitä vahingoittamatta. Siispä esineet sijaitsevat vähän aikaa alakerran säilytystilojen sijasta yläkerran näyttelytiloissa.

 

Kaikkia  hyllyjä ei tyhjennetä yhdellä kertaa. Pienempiä esineitä siirretään vuoroaan odottaviin hyllyihin, joissa esineet säilyvät turvassa isompien hyllyjen purkamisen ja uudelleenrakentamisen ajan. Näin vältytäään siltä, ettei kaikki lattiatila täyty esineistä, joita pitäisi koko ajan väistellä ja varoa. Säilytystilojen järjestäminen onkin kuin pelaisi sitä peliä, jossa palaset täytyy siirtää tiettyyn järjestykseen, mutta jotta saisi palikan A sille kuuluvalle paikalle, täytyy palikat B, C ja D väliaikaisesti siirtää pois tieltä.


Kun säilytystilan keskilattian hyllyt saatiin tyhjennettyä, ne purettiin ja tila siivottiin.

 

Tilalle tuotiin (muista tiloista puretut) isot hyllyt, jotka kaikki puhdistettiin samalla, kun ne pystytettiin uudelleen.

 

Isoissa hyllyissä on tilaa muun muassa sohvakalustolle.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi