Vko 7: Hyllyjä, hyllyjä, hyllyjä

Kun hyllyjä rakennetaan museoesineiden säilytystiloihin, mietitään ensimmäiseksi mitkä esineet sijoitetaan minnekin. Mihin tulevat suuret ja painavat ja minne taas pienemmät ja kevyemmät. Esineitä mitataan, hyllyjä verrataan toisiinsa ja mietitään eri vaihtoehtoja hyllyjen sijoituspaikoiksi. Ja sitten aletaan rakentaa. Kun hyllyjen tolpat on saatu pystyyn, kiinnitetään hyllylevyt esineiden koon mukaan paikoilleen niin, että esineet mahtuvat hyvin hyllyssä olemaan mutta niiden ympärille ei jää turhaa tyhjää tilaa. Tilan käyttö siis maksimoidaan.

Hyllyjen rakentamisessa - niin kuin kaikessa museossa tehtävässä työssä - otetaan huomioon myös säästäväisyys. Olemassa olevat hyllyt ja rakennusmateriaalit käytetään aina uudestaan, kunnes ne ovat saaneet lopullisen paikkansa ja käyttötarkoituksensa.


Vanhojen hyllyjen rakentaminen uuteen paikkaan ja uutta tehtävää tai kohdetta varten on haastavaa. Hyllyjen peruskokoa ei voi muuttaa ja niiden muokkaaminenkin on rajallista. Vaikka hyllyjen rakentaminen ja sijoittelu on suunniteltu ja mitattu etukäteen, käy välillä niin, että vanhoista hyllyistä rakennettu hylly ei toimikaan uudessa paikassa ihan niin hyvin kuin ajateltiin. Silloin täytyy asia miettiä uudelleen. Näin kävi puuesineiden säilytystilojen keskihyllyn kanssa, johon piti sijoittaa isoja esineitä. Mittauksista huolimatta siirretty hylly ei ollut paras mahdollinen vaan puuesineiden säilytystilaan päädyttiin ostamaan uusi hieman erilainen hylly.

Vanha hylly oli rakennettu tietyn mittaisista osista, joten se purettiin myös osissa. Hylly tyhjennettiin, purettiin ja rakennettiin jälleen uudelleen. Hyllyistä osa siirtyi työmiesten huoneeseen, osa kokoelmien hoitohuoneeseen ja osa jäi samaan esineiden säilytystilaan, mutta keskilattian sijaan seinustalle.


 Kun vanhat hyllyt oli saatu purettua, näytti tila hetken aikaa jälleen isolta ja avaralta.

Kunnes lattialle kannettiin uuden hyllyn rakennustarpeet. Niissä riittikin hetkeksi mietittävää, jotta hyllystä saatiin oikeanlainen.

Uusi hylly koostuu neljästä hyllykompleksista, joista vierekkäin asetettuna tuli yksi iso hylly. Hyllylevyjen alla on poikittaisia metallitukia, joten hyllyt kestävät painaviakin esineitä.

 



Parissa päivässä saatiin keskilattian hyllyt tyhjennettyä, purettua, rakennettua uudelleen ja purettujen tilalle pystytettyä uusi tukeva hylly.

Uusissa hyllyissä on vähemmän pystytolppia kuin edellisissä hyllyissä. Rakenteensa vuoksi ne sopivat isojen ja painavien esineiden säilytyksen lisäksi hyvin pitkänmallisten esineiden säilytykseen. Toiseen päähän hyllyä tehtiinkin isojen hyllyvälien lisäksi matalia hyllyvälejä: niihin saatiin mahtumaan taikinakaukalot.

 

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 4: Esineille alkaa löytyä vakituisia paikkoja

Museon säilytystilojen järjestely etenee kuin kerran liikkeelle lähtenyt vanha juna - hitaasti mutta varmasti. Tyyli on edelleen sama: hyllyjä tyhjennetään ja tavarat siirretään toiseen paikkaan, hyllyt puretaan, kannetaan uuteen sijaintiinsa ja rakennetaan uudelleen. Vaikka paljon joudutaan esineitä siirtelemään kiertävällä systeemillä paikasta ja hyllystä toiseen, ovat jotkin esineet jo löytäneet lopullisen paikkansa. Esimerkiksi sohvakalusto ja pari puusohvaa saivat oman paikkansa uudesta isosta hyllystä, jonka rakentamisesta oli kuvia viime viikon blogissa. Myös koulupulpetti ja kiertokoulun pöytä ovat saaneet paikkansa. Molemmat löytyvät kohdasta, johon tulee lapsiin, kouluun ja opiskeluun liittyvää esineistöä.

Puuesineiden säilytystilan peräseinältä purettiin pois puuhyllyjä ja rakennettiin tilalle metallisia. Puretut hyllyt rakennettiin uudestaan käsikirjaston hyllyjen jatkeeksi odottamaan luetteloitujen kirjojen ilmestymistä omien luokkapaikkojensa kohdille.

Paikkaan, missä ennen sijaitsi isoja kaappeja, rakennettiin siihenkin uudet hyllyt. Kaapit siirtyivät niiden tilalta keskemmälle huonetta. Uusiin hyllyihin siirtyivät kimpiastiat, pahvilaatikoihin pakatut pienesineet ja ne kaikki muut, jotka olivat olleet huoneen vastakkaisella seinällä hyllyissä, joista tuli kirjahyllyjä...

Kun esineitä siirretään, tutkitaan, puhdistetaan, luetteloidaan, digitoidaan, etsitään niille omat paikkansa ja lopuksi siirretään ne paikoilleen, tulee niistä vähitellen läheisiä. Niinpä esineitä ollaankin alettu kutsua kolmannessa persoonassa: mietitään mihin 'hänet' sijoitetaan, ei missä on 'sen' paikka.

Äes löysi oman kotinsa ylähyllyltä. Arkut asuvat päällekkäin kerrostalossa.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 3: Hyllyjä puuesineiden säilytystiloihin

Puuesineiden säilytystilat kokevat suuren muutoksen uudelleen järjestelyissä. Tiloihin rakennettiin kaksi uutta isoa hyllyä ja aikaisemmat pienemmät hyllyt rakennetaan nekin uudelleen ja uusiin paikkoihin.
Ensin täytyi kuitenkin hyllyt tyhjentää. Isoimmat huonekalut ja muut suurikokoiset esineet siiirrettiin väliaikaisesti pois esineidensäilytystiloista. Hyllyjen kanssa työskennellessä tarvitaan tilaa ja työ täytyy pystyä tekemään esineitä vahingoittamatta. Siispä esineet sijaitsevat vähän aikaa alakerran säilytystilojen sijasta yläkerran näyttelytiloissa.

 

Kaikkia  hyllyjä ei tyhjennetä yhdellä kertaa. Pienempiä esineitä siirretään vuoroaan odottaviin hyllyihin, joissa esineet säilyvät turvassa isompien hyllyjen purkamisen ja uudelleenrakentamisen ajan. Näin vältytäään siltä, ettei kaikki lattiatila täyty esineistä, joita pitäisi koko ajan väistellä ja varoa. Säilytystilojen järjestäminen onkin kuin pelaisi sitä peliä, jossa palaset täytyy siirtää tiettyyn järjestykseen, mutta jotta saisi palikan A sille kuuluvalle paikalle, täytyy palikat B, C ja D väliaikaisesti siirtää pois tieltä.


Kun säilytystilan keskilattian hyllyt saatiin tyhjennettyä, ne purettiin ja tila siivottiin.

 

Tilalle tuotiin (muista tiloista puretut) isot hyllyt, jotka kaikki puhdistettiin samalla, kun ne pystytettiin uudelleen.

 

Isoissa hyllyissä on tilaa muun muassa sohvakalustolle.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Vko 2: Rekiä hyllyyn

Ensimmäiset hyllyt on saatu rakennettua uudelleen - mittatilaustyönä. Säilytystilojen järjestäminen aloitettiin suurimmista ja raskaimmista esineistä. Kun ne nyt saadaan kaikki omille paikoilleen, ei niitä tarvitse siirtää ennen kuin jotain näistä esineistä tarvitaan näyttelyyn.

 

Kaikkein ensimmäisenä paikkansa sai kirkkoreki. Painavana esineenä se kuuluu itse oikeutetusti alahyllylle. Siitä se on myös helppo nostaa pois, kun näyttelyssä on tarvetta rekikyydistä kertomiseen. Tämä kirkkoreki onkin päässyt esille jo kaksi kertaa: Koiramäki-näyttelyn yhteydessä ja kun esiteltiin museon valmistamaa Liedon 650-juhlavuoden kaksipuolista ryijyä.

 

Kirkkoreen jälkeen jatkettiin edelleen reki-linjalla, mutta siirryttiin kulkuvälineistä metsätyön pariin eli tukkirekiin. Kirkkorekeä huomattavasti matalampina ja kevyempinä ne sijoitettiin ylemmille hyllyille.Vaikka pienet tukkireet eivät kovin paljoa painakaan, tarvitaan niiden käsittelyyn ja ylös nostamiseen monta kättä. Yksi otti vastaan hyllyn päällä (varmistaen, että itse pääsee sieltä esineitä vahingoittamatta poiskin, kun kaikki ovat paikoillaan) ja kolme nosti rekeä alhaaltapäin: yksi tikkailta ja kaksi maasta.

 

Säilytystilojen järjestämisessä onkin työtä monelle. Hyllyt pitää tyhjentää, purkaa, pyyhkiä ja rakentaa uudelleen. Kaikki esineet tarkastetaan, puhdistetaan ja tarvittaessa luetteloidaan ja digitoidaan. Ja sitten nostellaan omille kohdilleen uusiin hyllyihin, ja luettelointitietokantaan merkitään esineille uuden paikkamerkit. Tätä työtä ei tehdä pelkästään kahden vakituisen museomuurahaisen voimin.

 

Reet ovat päässeet paikoilleen ylähyllyille. Ja vielä on tilaa suksille tai mahdollisesti jollekin kelkalle.

 Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi