Vko 24: Ruotsalaiset tellingit

Varsinais-Suomen ammatillisesti hoidettuja museoita kokoontui taas tällä viikolla Nautelankoskelle työstämään yhteistä kokoelmapoliittista ohjelmaa. Tällä kertaa pureuduttiin museoiden ammatillistumiseen ja sen vaikutuksiin kokoelmien kehittymisessä ja hallinnassa. Lisäksi pohdittiin museoiden erilaisia perustamishistorioita sekä kunkin museon kokoelmien ja niiden luetteloinnin kehittymiseen vaikuttaneita seikkoja.

Samaan aikaan toisaalla eli museon alakerrassa kokoelmienhoitohuoneessa harjoitettiin käytännön kokoelmien hallintaa luetteloimalla Lauri Nautelan lahjoittamia mitä moninaisempia esineitä.


Keskiviikkona kokoelmapoliittisen kokoontumisen jälkeen Nautelankosken museo sai vieraita Loimaa-Seurasta. Loimaa-Seuran hoidossa ovat muun muassa Loimaan kotiseutumuseo ja Krekilän entinen vesimylly ja raamisaha. Niinpä Nautelankosken vesimylly olikin Loimaa-Seuran vierailun pääaiheena ja erityisenä mielenkiinnon kohteena. Toki vieraiden kanssa käytiin myös tutustumassa kosken partaalle viime kesänä siirrettyyn saunaan.



"Ruotsalaiset tellingit" herättivät sekä kysymyksiä että ihastusta.
Museon rakennuskonservaattori kertoo tellinkien käytöstä.





"Ruotsalaiset tellingit" eli itse rakennettavat ja helposti koottavat rakennustelineet ovat oivallinen keksintö. Museon rakennuskonservaattori toi tämän käytännöllisen systeemin tuliaisina opinnoistaan Göteborgin yliopistossa. Tellingit pystyy itse rakentamaan puusta. Ne ovat helpot ja kevyet siirrellä ja niitä voi rakentaa päällekkäin kuin duplo-palikoita. Tellingit siis kasvavat tarvittaessa rakennuksen mukana. Asiasta kiinnostuvat voivat kysellä lisätietoja museon rakennuskonservaattorilta.




Museon johtaja selostaa vesiturbiinin toimintaperiaatetta.







Vesimylly oli Loimaa-Seuran vierailun pääkohde.


Parin tunnin sähkökatko voi muuttaa alkuperäisiä työsuunnitelmia melkoisesti. Kun tietokoneet ovat sammuksissa täytyy keksiä niistä riippumattomia työtehtäviä. Sähkökatkon aikana ehtikin hoitaa monta puhelua ja tehdä kauppalistaa tulevien tilaisuuksien hankintoihin.





Perjantain sähkökatko antoi oivallisen tilaisuuden kasvimaan ja perennamaan kitkemiseen.





Oman kasvimaan sadosta tehtyä raparperimehua.





Viikonlopun sateet vaikuttivat koskeen . Aurajoki on niin pieni, että veden määrä koskessa voi vaihdella melkoisesti jo yhden vuorokauden aikana.







Juhannusruusut kukkivat sekä ulkona kotiseutumuseon seinustalla että sisällä - vessassa.


Tekstin kirjoitti: Museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 21: Kokoelmapolitiikkaa

Toukokuun viimeisellä viikolla keskityttiin kokoelmapolitiikkaan. Varsinais-Suomen museoiden kesken on laadittu yhteistä kokoelmapolitiikkaa jonkin aikaa. Nyt edessä on monta sivua tiukkaa tekstiä, joka vaatii vielä oikoluvun. Ensimmäinen yhteinen oikolukusessio pidettiin täällä Nautelankosken museossa.

Kokoelmapoliittisessa ohjelmassa on mukana kahdeksan varsinaissuomalaista ammatillisesti hoidettua kulttuurihistoriallista museota eli Naantalin museo, Nautelankosken museo, Paimion museot, Pargas museer, Sagalunds museistiftelse, Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU, Suomen maatalousmuseo Sarka ja Uudenkaupungin museo. Kaiken kaikkiaan mukana on 25 eri museoyksikköä.

Kokoelmapoliittiisen ohjelman tarkoitus on olla arkinen työkalu museoiden perustyössä eli kokoelmien hoidossa. Ohjelma perehdyttää museon työntekijät kokoelmienhoitotyön periaatteisiin ja antaa yhtenäisen kuvan kokoelmatyön prosesseista ja tavoitteista. Kokoelmapoliittinen ohjelma tekee näkyväksi sitä museotyön osaa, joka jää helposti piiloon museon ulkopulisilta tahoilta ja auttaa näin hahmottamaan museotyön kokonaisuutta.

Kokoelmapoliittista ohjelmaa tehdää yhdessä kahdeksan ammatillisen museon kesken, koska

museoiden yhteinen kokoelmapoliittinen ohjelma takaa paremmin sen, että aineellisen kulttuurin ja siihen liittyvien ilmiöiden tallentamisessa ei pääse syntymään sisällöllisiä aukkoja, vaan museoiden kokoelmat yhdessä Turun museokeskuksen ja ei-ammatillisten paikallismuseoiden kokoelmien kanssa antavat oikean ja mahdollisimman autenttisen kuvan varsinaissuomalaisesta perinteestä. Ohjelma auttaa myös suuntaamaan resurssit parhaalla mahdollisella tavalla, hahmottamaan kunkin kokoelman ominaislaatua ja löytämään sen merkitykselliset piirteet.

Kokoelmapoliittisen ohjelman oikoluku on nyt aloitettu, seuraava kokoontuminen museoiden kesken on kesäkuussa. Jatkamma siitä, mihin tällä erää päästiin.


Pihalla




Perennamaa ja kasvimaa on saatu edustuskuntoon. Molemmista piirrettiin kartta (ja tällä kertaa merkittiin myös piirtämisaika...) ja varmuudeksi kartat digitoitiin saman tien, jotteivat alkuperäoiskappaleiden tieto pääse katoamaan. Kartan avulla on helppo seurata tulevina vuosina kasvien säilymistä ja leviämistä - ja myös kertoa museokävijöille, mikä se olikaan juuri sen kasvin nimi, josta kyseinen kävijä on kiinnostunut.

Koululaispäivien viimeinen ryhmä kävi luontopolulla. Sää ei suosinut yhtä paljon kuin viime viikolla, mutta ei sentään tullut vettä niskaan. Nyt keväällä vierailleilla koululaisilla on ensi vuonna tauko Nautelankoski-vierailuissa, mutta viidennellä luokalla he palaavat jälleen museoon. Silloin aiheena on esihistoria, kivikausi ja muinaistekniikka.


Piilukirves ja punamultaa

Jonkarin kamjon näyttelyn rakentaminen etenee. Tällä viikolla näyttelytilaan on kannettu esineitä ja aseteltu niitä paikoilleen. Myös teksteistä ja kuvista on melko lailla oikean kokoiset versiot seinillä kokonaisuuden hahmottumiseksi.



Jo aiemmin kamjoon rakennettu saunan kiukaan- ja muurinpohjan rekonstruktio (ks. Vko 17) sai seurakseen kaivauslöytöjä ja työkaluja. Nähtävillä on muun muassa höyliä, sahoja, talttoja, vara, krapu ja piilukirves. Ja niin vain tämä maaseudun perinteisestä rakentamisesta kertova näyttely sai kuin saikin nimen tällä viikolla.

Löytöjä saunan perustuksien kaivauksilta kesältä 2009.


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Viikko 19: Museotyötä lämpimässä – sisällä ja ulkona

Koululaispäivät jatkuivat ja ovat nyt edenneet puoliväliin. Tähän mennessä kaikki ryhmät ovat päässeet luontoretkelle hyvässä säässä. Tällä viikolla on ollut suorastaan lämmin.


Tämän viikon on lämpö hellinyt niin museon työntekijöitä kuin helatorstain perhokalastuksen sm-karsintoihin osallistuneita. Ulkona on saatu paljon aikaan: jokainen pihalla kulkija huomaa työn tuloksia perenna- ja kasvimaalla. Sisällä on myös aherrettu, vaikka se ei samalla tavalla näy museokävijöille kuin ulkotyöt. Niinpä tällä viikolla on tullut otettua paljon valokuvia, joten työ näkyy ainakin niissä.

Lauri Nautelan kausittaisten näyttelyiden tila on saanut hieman uutta ilmettä, kun museon suurin vitriini sai uuden maalikuosin. Kotiseutumuseoon kesäksi tuleva näyttely taas eteni tekstien osalta: näyttelyyn tulevien tekstien raakaversiot valmistuivat ja pääsivät ensimmäiseen oikolukuun. Sen jälkeen korjataan ja taas luetaan ja korjataan ja luetaan… Näyttelytekstien hiominen lopulliseen muotoonsa on yleensä aika monivaiheinen prosessi.

Nautelankosken museon kokoelmiin kuuluu melkoinen määrä kirjoja. Pelkästään Lauri Nautelan lahjoittamassa kokoelmassa on noin 8 000 nidettä. Tämän lisäksi museon kokoelmiin kuuluu muita lahjoituksia sekä museon omaksi käsikirjastokseen hankkimia kirjoja. Kirjoja on luetteloitu manuaalisesti tähän mennessä runsaat pari tuhatta. Kirjojen luettelointitietojen siirtäminen museon tietokantaan on aloitettu. Nyt kirjojen luettelointi lähti tauon jälkeen etenemään, kun kirjoja alettiin järjestää hyllyihin uuteen paikkaan. Kirjat järjestetään luokittain aakkosjärjestykseen. Ennen hyllyyn laittamista niiden luettelointitiedot tarkistetaan, tietoja korjataan tarvittaessa ja tallennetaan tiedot luettelointitietokantaan. Suuri urakka on vasta alussa, mutta viikon alussa tyhjinä seisoneista hyllyistä ensimmäinen on jo melkein täynnä.






Ulkona tämä viikko on tehty paljon töitä sekä kasvimaalla että perennamaalla – sekä oman väen että talkoolaisten voimin. Kasvimaa perattiin ja muokattiin. Tänään sinne istutettiin perunat ja sipulit ja kylvettiin mm. porkkanaa, salaattia, retiisiä, tilliä ja persiljaa.




Ensimmäinen sipulikin jo kasvaa…

Kotiseutumuseon pihalla on perinnekasvimaa, johon on istutettu lietolaisten talojen pihoilla kasvavia ja niistä tuotuja perennoja. Nyt kaikki perennat nostetaan ylös. Alue perataan kunnolla ja perustetaan uudelleen, jotta penkki on kunnolla koholla. Valloilleen levittäytyneitä kasveja karsitaan, jonka jälkeen ne istutaan uudelleen perennamaahan.


Kauniit ilmat houkuttelevat museon alueelle retkeläisiä. Niinpä museon pihalla olevaan hiekkalaatikkoon rakennettiin pitkästä aikaa käpylehmäaitaus. Sunnuntaina on kotiseutumuseon pihalla Pihakirkko eli Liedon seurakunnan järjestämä sanajumalanpalvelus. Toivottavasti kaunista säätä riittää ainakin kirkonmenoihin saakka.



Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo