Vko 35: Varsinais-Suomen museopäivä

Varsinais-Suomen museoissa on vietetty jo usean vuoden ajan Varsinais-Suomen museopäivää elokuun viimeisenä sunnuntaina. Tuolloin alueen museoihin on vapaa pääsy tai alennettu pääsymaksu ja museoissa järjestetään tapahtumia. Tänä vuonna Varsinais-Suomen museopäivää vietettiin sunnuntaina 29.8.

 

 

 

Punamultamaalia ja ryijyn kudontaa

Nautelankosken museon tämänvuotinen museopäivän päätapahtuma oli punamultamaalin keitto, minkä lisäksi kudottiin pientä Liedon ryijyä ja järjestettiin myllytontun opastamia kierroksia vesimyllyssä. Museon näyttelyihin oli vapaa pääsy. Punamultamaalin keitosta vastasi nainen ja ryijyn kutomisesta mies, joten perinteinen töiden roolijako laitettiin museopäivänä uusiksi.

Pieneen Liedon ryijyyn ehdittiin kutoa päivän

aikana muutama uusi nukkakerros.

Myllytontun touhupolulla

Myllytontun kierroksia järjestettiin päivän aikana kolme. Ne liittyvät Lasten kulttuuripäiviin. Kierrokset on tarkoitettu kaiken ikäisille, ja osallistujina olikin sekä lapsia että aikuisia. Yhteensä tonttu opasti yli sataa ihmistä. Apuna tontulla oli myllärinpoika Matias.

Myllytontun kierros alkoi

kotiseutumuseon edustan leikkipaikalta,

mistä tonttu johdatti museovieraat kotiinsa,

200 vuotta vanhaan vesimyllyyn.
 

Päivä oli kaikin puolin vilkas

Lauri Nautelan museon ja kotiseutumuseon näyttelyissä kävi sankoin joukoin menneisyydestä ja kotiseudusta kiinnostuneita vierailijoita. Yhteensä museossa vieraili lähes 150 ihmistä. Useimmat heistä kävivät myös museon kahvilassa, missä oli tarjolla syksyn sesonkiherkkua omenapiirakkaa.

Tekstin kirjoitti museoavustaja

Nautelankosken museo

Vko 34: Liedon Päivä ja Lieto-viikko

Pietarin avain Nautelankosken museon johtajalle

Kotiseutuyhdistys Lieto-Seura luovutti Liedon Päivänä 22.8.2010 Pietarin avaimen Nautelankosken museon johtajalle Leena Viskarille. Pietarin avain myönnettään perinteisesti kunnan nimikkopäivän pääjuhlassa kulttuuri- ja kotiseututyössä ansioituneelle lietolaiselle. Pietarin avain jaettiin tänä vuonna 28. kerran.

Avaimen luovuttanut Tenho Siljamäki kertoi Leena Viskarin valinnan perustuvan hänen monipuoliseen työhönsä Liedon paikallismuseossa. Viskarin johtama Nautelankosken museo tarjoaa kulttuuria kaikenikäisille.

Lauri Nautela sai Pietarin avaimen vuonna 1996 ja Nautelankoski-säätiön entinen puheenjohtaja Pertti Peltola vuonna 2006.

Ote Leena Viskarin kiitospuheesta:

Kun Tenho Siljamäki lähestyi minua tässä asiassa tuossa kevään korvalla niin minun piti oikein ruveta miettimään mitä tämä kotiseutu minulle merkitsee, mitä se on. Törmäsin sitten kesälukemistossani ruotsalaisen runoilijan ja kirjailijan Pär Lagerkvistin tekstiin:

Kerran kuulut niihin jotka elivät kauan sitten.
Maa muistaa sinut niin kuin se muistaa ruohon
ja metsät, maatuvat lehdet.
Niin kuin multa muistaa
ja niin kuin vuori muistaa tuulet.

Lagerkvist on tässä runossaan tavoittanut jotakin aivan oleellista. Menneiden - ja nykyisten - sukupolvien työ, tämä uurastus, näkyy meille ympäristössä, tottakai. Mutta myös kaikki ilot ja surut ja rakkaus ovat meille läsnä tässä fyysisessä maisemassa kuten myös meidän jokaisen omassa mentaalimaisemassamme. Ja se on sitten ehkä se kotiseutu.

Liedon Päivä Nautelankosken museossa

Liedon Päivää vietettiin Nautelankosken museossa monien aiempien vuosien tapaan avoimien ovien merkeissä. Päivän aikana oli vapaa pääsy Lauri Nautelan museon näyttelyihin Kivikauden pyyntimiehen jäljillä, Raha – kerätty ja kätketty sekä Elävä joki –dioraamaan. Myös kotiseutumusessa oli ovet avoinna. Tuvassa pääsi seuraamaan – ja halutessaan myös kokeilemaan – pienen Lieto-ryijyn valmistumista, kun museon kesätyöntekijä solmi nukkia kangaspuissa olevaan ryijyyn.

Kamjossa museon rakennuskonservaattori esitteli Piilukirves ja punamultaa –näyttelyä. Lähes kaikkien kävijöiden huomion kiinnitti puoliksi kunnostettu ikkuna ja siitä syntyikin monen kanssa keskustelua. Arkeologisilla kaivauksilla löydetty saunan tulisijan pohja sekä kaivauslöydöt ja –valokuvat aukesivat, kun niitä museovieraille tarkemmin selostettiin. Seinällä olevan vanhan myllärin saunan kuvan ja sen paikalle siirretyn saunan yhteys myös valkeni, kun kävijät vuoron perään kurkistivat kamjon ikkunasta ja näkivät vanhaa kuvaa muistuttavan nykytilanteen. Ahaa-elämys toistui päivän aikana monta kertaa.

 Hautausmaakierroksia Lieto-viikolla

Nautelankosken museon osuus Lieto-viikon ohjelmatarjonnassa on yhdessä Liedon seurakunnan kanssa järjestettävät hautausmaakierrokset. Kierroksia on kaksi erilaista ja kumpaakin järjestetään yksi aamupäivällä ja yksi illalla.

Liedon kirkon hautausmaalla pidettävässä Kulttuurihistoriaa kirkkomaalla –kierroksella tulevat tutuiksi kristillisten hautausmaiden yleinen kulttuurihistoria, Liedon hautausmaat (historia, sijainnit ja muistomerkit) sekä hautausmaiden hiljainen kieli. Hautausmaiden lisäksi opas kertoo Liedon kirkon rakentamisesta ja historiasta sekä kirkkorakennukseen liittyvästä symboliikasta. Kierroksen jälkeen halukkaat voivat osallistua kirkossa hartaushetkeen.

Muistolehdosta

Toisella hautausmaakierroksella on pitkä ja monimutkainen nimi: Viinamäestä Keisvuoreen – Pyhien paikkojen ulkoiset piirteet esihistoriasta nykypäivään eli kalmistoista evankelis-luterilaisiin hautausmaihin. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kierroksella lähdetään liikkeelle esihistoriasta, kivikaudesta, ja tullaan eri aikakausien ja hautausmaiden kautta nykypäivään. Kantavana ajatuksena kierroksella on vainajasta huolehtiminen: miten se on vuosisatojen ja –tuhansien saatossa muuttunut ja miltä ovat näyttäneet ne alueet, joissa ihminen on viimeisen leposijansa saanut. Kierroksella tutustutaan nimensä mukaisesti sekä vanhaan Viinamäen hautausmaahan että nykyisin käytössä olevaan Keisvuoren hautausmaahan.

Opas kertoo Keisvuoren muistolehdon käytöstä.

Lieto-viikko loppuu tulevana viikonloppuna Lasten kulttuuripäiviin ja Varsinais-Suomen museopäivään. Lasten kulttuuripäivillä on lapsiperheille suunnattua maksutonta ohjelmaa eri puolilla Lietoa. Nautelankosken museo osallistuu päiviin koordinoimalla niitä ja kokoamalla ohjelman sekä tiedottamalla tapahtumasta. Sunnuntaina lapsille ja lapsenmielisille on museossa tarjolla Myllytontun kierroksia. Muuten Varsinais-Suomen museopäivää vietetään Liedon Päivän tavoin avoimin ovin. Ohjelmassa on lisäksi punamultamaalin keittoa.



Tekstin kirjoitti: museoamanuessi
Nautelankosken museo

Vko 33: Museon omavaraistalous ja Lieto-viikko

Nautelankosken museon pihalla kasvaa jos jonkinlaista kasvia. Jonkarin tuvan edustalla kukkii perennamaa, ja sen vieressä on kasvimaa. Lisäksi museon pihalla kasvaa viinimarjapensaita sekä omenapuu ja kirsikkapuu, joiden satoa hyödynnetään museon kahvilan piirakoissa ja mehuissa. Kasvimaa tuottaa museon kahvilan ja keittiön käyttöön esimerkiksi raparperia, perunoita, porkkanoita, salaattia ja punajuuria. Museon työntekijät kitkevät ja kastelevat perennamaan ja kasvimaan, keräävät marja- ja omenasadon ja valmistavat piirakat, mehut ja muut kahvilan tuotteet.

Perennamaa.

Kasvimaa ja raparperi.

Herukoita.

Herukkapensaat.

Omenapuu ja omenoita.

 

Kirsikkapuu ja kirsikoita.

Liedon Päivänä avoimet ovet Nautelankosken museolla

Ensi viikolla vietetään Lieto-viikkoa, mihin liittyen Nautelankosken museo tekee yhteistyötä kunnan kanssa. Museo kerää viikon ohjelman kasaan, ja kunta hoitaa sen eteenpäin mainostoimistoon. Näin ohjelma saadaa esille paikallislehteen. Liedon Päivänä 22.8. kunta järjestää Liedon Päivän juhlan.

 Kotiseutumuseon Piilukirves ja punamultaa -näyttely.

Pieni Lieto-ryijy.








Nautelankosken museolla on Liedon Päivänä vapaa pääsy Lauri Nautelan museoon ja kotiseutumuseoon. Museon rakennuskonservaattori on paikalla kotiseutumuseon maaseudun perinteisestä hirsirakentamisesta kertovassa näyttelyssä. Kotiseutumuseon tuvassa kudotaan pientä Lieto-ryijyä. Kahvila ja museokauppa ovat avoinna Liedon Päivänä. Lisätietoa Liedon Päivästä Nautelankosken museolla nettisivujen Tapahtumakalenterista.

Tekstin kirjoitti museon kesätyöntekijä
Nautelankosken museo

Vko 32: Museoharjoittelussa Nautelankoskella

Aloitin harjoitteluni Nautelankosken museossa toukokuun alussa. Neljän kuukauden mittainen harjoittelujaksoni on pikkuhiljaa päättymässä, joten lyhyehkö yhteenveto kaikesta koetusta lienee nyt paikallaan.

Opiskelen Turun yliopistossa pääaineena folkloristiikkaa ja sivuaineina museologiaa ja kansatiedettä. Museologian perus- ja aineopintoihin kuuluu yhteensä kolmen kuukauden mittainen museoharjoittelu itse valitussa ammatillisesti hoidetussa museossa. Harjoittelun tarkoituksena on tutustua museotyön erilaisiin osa-alueisiin ja soveltaa käytäntöön luennoilla opittua.

Päätin hakea harjoitteluun juuri Nautelankoskelle, koska tämä kuulosti sopivan monipuoliselta museokohteelta. Alueelta kun löytyvät uudenaikaisen museorakennuksen lisäksi monipuolisesti vanhaa rakennusperinnettä, luonnonsuojelualue sekä muinaismuistoalue. Ajattelin, että Nautelankoskella saisin kattavan kokonaiskuvan museoiden toiminnasta ja sen lisäksi pääsisin työskentelemään idyllisessä maalaisympäristössä.

Arkistointia



Ilokseni sain huomata, että ennakko-odotukseni kävivät toteen erittäin positiivisella tavalla. Näiden neljän kuukauden aikana olen päässyt tekemään monenlaista museotyötä. Erittäin tutuksi ovat käyneet museon kokoelmien dokumentointi, hoito ja varastointi. Nämä ovat monesti osa-alueita, jotka kuuluvat ns. ”näkymättömän museotyön” piiriin. Museoiden laajat kokoelmat vaativat tarkkaa luettelointia ja jatkuvaa hoitoa, jotta ne säilyisivät sukupolvelta toiselle, ja niiden käyttö tutkimustarkoituksiin tulisi mahdolliseksi. Nautelankosken museon kokoelmiin kuuluu tuhansia esineitä, kirjoja, valokuvia ja rahoja, jotka kaikki vaativat erilaiset käsittely- ja varastointitavat. Haastavinta tässä dokumentointi- ja luettelointityössä on ollut asioiden laaja-alaisuus. Tiedonhakutaito tuleekin siis olla luettelointityötä tekevällä hallussaan. Esimerkiksi 1800-luvulta peräisin olevien ruotsinkielisten asiakirjojen arkistointi ja antiikin aikaisten lähes sileiksi kuluneiden kolikoiden luettelointi on ollut toisinaan erittäin haastavaa.




Luettelointi- ja arkistotyö vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.


Lisäksi olen päässyt osallistumaan myös museon suoraan yleisölle näkyvään toimintaan, mm. tilapäisnäyttelyn rakentamisen ja kahvila- ja opastustyön kautta. Museon koululaistoimintaan pääsin tutustumaan keväällä, kun lietolaiset 3-luokkalaiset saapuivat tutustumaan luonnonsuojelualueen luontopolkuun, ja nyt loppukesästä 5-luokkalaiset tulevat oppimaan kivikauden elämästä muinaistekniikkatyöpajojen avulla.


Perinnekasvit tulevat tutuiksi perennamaalla.



Harjoittelujaksoni on tuonut paljon uusia näkökulmia museoiden toimintaan ja olen oppinut valtavasti uutta käytännön museotyöstä. On ollut hienoa päästä osallistumaan eläväisen paikallismuseon toimintaan ja samalla nauttia helteisestä kesästä Nautelankosken kuohujen tuntumassa.

Tekstin kirjoitti museossa harjoittelussa oleva folkloristiikan ja museologian opiskelija

Nautelankosken museo

Vko 31: Kesätyö museossa

Kesätyöjaksoni Nautelankosken museossa alkoi heinäkuun kolmantena keskiviikkona. Käsinkosketeltava jännitys oli jo suurimmaksi osaksi haihtunut, olinhan jo aikaisemmin kesällä tehnyt muutaman päivän töitä museossa tuuratessani muita oppaita. Suurin pelko kohdistuikin työmatkoihin. Olin päättänyt kulkea ne polkupyörällä, tosin pakon saattelemana. Onneksi Suomen heinäkuu on pyöräilyyn mitä mahtavinta aikaa, eivätkä suven (vasta)tuulet tai saderintaman kohtaaminen päässeet latistamaan suunnitelman toteutumista.

Sillalla myllyn kupeessa on oiva paikka

hetken hengähdykselle ennen töiden alkua

Työni museossa on ollut monipuolista. Työhöni kuuluu kahvilatyöskentelyä ja museovieraiden opastamista sekä kaikkea siltä väliltä: siivoamista, leipomista, kukkamaiden kitkemistä ja kastelua sekä yleistä asiakaspalvelua. Kaikkein antoisinta on lähteä vierailijan kanssa kierrokselle Jonkarin tupaan tai myllyyn ja lopulta löytää itsensä lapsenomaisen innostuneena tutkimassa vanhan rakennuksen saloja. Tunne on mitä palkitsevin, kun myllyssä kokee museoon sattumalta saapuneen kävijän kanssa oivaltamisen riemun ja näkee molempien kasvoille varovaisesti piirtyvän riemastuksen.

Opastaminen ja kassakoneen

käyttäminen ovat oppaalle arkipäivää,

mutta myös siivoamista pääsee kokeilemaan

Museon kahvilassa olen päässyt koke(ile)maan monenlaista. Kahvin keittäminen ja kaataminen ovat kaikkein tutuinta. Toisaalta Coca-Colaan ja makeutusaineisiin tottuneen asiakkaan kasvoille piirtyvä vahva epäusko, kun tiskin takaa tarjotaan Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan janonsammuttajia tai mantelinekkuja makeanhimoon, on näkemisen arvoinen. Oppaalta vaaditaan usein paljon, jotta mielikuvat saadaan murretuiksi, mutta vaivannäkö palkitaan asiakkaan tullessa vielä jälkikäteen kiittämään herkkujen makoisuudesta. Kaikkein vuolaimman kiitoksen saa opas ryhdyttyään leipurimestariksi ja kuullessaan kehuja uuninlämpöisen marjapiiraan makoisuudesta.

Leipominen ja virvokkeiden ovat mukavaa vaihtelua ja myös kasvimaan kitkemistä pääsee kokeilemaan

Oppaan työssä oppii tuntemaan monenlaisia ihmisiä. Opas tutustuu tietenkin toisiin moisiin eli museon muihin oppaisiin, ja tietysti opas oppii tuntemaan museon vakituisen väen ja aimo joukon sen toiminnasta kiinnostuneita ihmisiä, jopa kahvion kanta-asiakkaan. Museon vieraat voivat olla historiasta ja vanhasta kiinnostuneita opiskelijoita, kulttuurin harrastajia, Suomea asuntoautolla kiertäviä uteliaita turisteja tai muilta mailta kotoisin olevia seikkailijoita. Kaikilla on omat tarpeensa ja tapansa. Kaikille tulisi tarjota elämys, ikimuistoinen hetki lietolaisessa pikkumuseossa. Oppaan kyvyt ovat kuitenkin rajalliset, mitä tulee tietoon historiasta tai kyvystä sopeutua toisen odotuksiin. Onnistuneen opastuksen resepti on kuitenkin yksinkertainen: kiinnostuneisuutta vieraasta itsestään höystettynä tarinoilla menneestä ja museosta.

Kotiseutumuseon kamjon näyttelyssä tulee monille lapsuusmuistot mieleen: ”Juuri tuollainen minullakin oli!”

Kolme viikkoa on riittävän pitkä aika uusien taitojen hankkimiseen ja uusiin ihmisiin tutustumiseen. Valitettavasti tällaisessa työssä se vain on liian lyhyt ajanjakso. Juuri, kun oppii oppaan päiväohjelman tai tutustuu tiskikoneen ailahteluihin, kaikki onkin jo ohi – oppaan mieleen huokuu haikeus, kun ajatus siitä, että yksi vaihe on loppu, laskeutuu hänen mieleensä. Jäljellä on enää lyhyt hetki, kiitos ja kumarrus ja sitten opasta odottaa paluu arkeen: opiskelujen pariin.

Enää ei tarvitse kuin lukita ovi ja lähteä kohti syksyn hämärää ja uusia haasteita

Tekstin kirjoitti museon kesäopas

Nautelankosken museo

PS. Museolla tapahtuu muutakin kuin on aikatauluun kirjoitettu. Tämän viikon alussa museon vielä pitäessä oviaan kiinni saapui pihapiiriin yllättäviä vieraita – uuden Vares-elokuvan tuotantotiimi saapui kuvaamaan kohtausta.

Vko 30: Lauri Nautelan arkiston järjestämistä

Nautelankosken museon mesenaatti Lauri Nautela oli ahkera keräilijä. Hänellä oli kotonaan laajat esine- ja kirjakokoelmat, joita hän oli kartuttanut vuosikausia. Esineiden ja kirjojen lisäksi hän talletti myös erilaista arkistoaineistoa kuten karttoja, asiakirjoja, kirjeitä, lehtileikkeitä ja valokuvia. Lauri Nautelan arkistoaineistoa on säilytetty arkistomapeissa ja -laatikoissa. Aineistoa on lajiteltu ja järjestelty jonkin verran aiheenmukaisesti. Jotkut osa-alueet on käyty läpi tarkasti, mutta osa aineistosta on odottanut säilytyksessä järjestäjäänsä lähes koskemattomana.

Arkistoija työssään.

Arkiston järjestäminen on tarkkaa työtä. Arkiston järjestäjän täytyy saada keskittyä työhönsä kunnolla ilman ulkopuolista häiriötä ja keskeytyksiä. Työtä ei voi tehdä puolta tuntia silloin tällöin muiden tehtävien lomassa, vaan se vaatii tekijänsä huomion – ja ajan – kokonaan. Lisäksi tarvitaan riittävästi vapaata pöytätilaa, johon laatikoita, mappeja ja asiakirjoja voi levittää rauhassa tutkittavaksi. Nykyään arkistointi tehdään muun luetteloinnin tapaan tietokoneella. Puuhassa tarvitaan myös happovapaata paperia, jonka väliin asiakirjoja laitetaan, lyijykynä merkintöjä varten, arkistomappeja sekä usein sanakirjoja avuksi vieraskielisten asiakirjojen sisällön selvittämisessä. Arkistointi ei ole asiakirjojen suoraa listausta tietokoneelle, vaan vaatii tarkan perehtymisen arkiston sisältöön paperi kerrallaan. Tietojen luettelointi koneelle voidaan aloittaa vasta, kun kokonaiskäsitys arkiston sisällöstä on muodostettu.



Arkistoitavaa materiaalia säilössä mapeissa ja laatikoissa.

Lauri Nautelan arkiston systemaattinen järjestäminen aloitettiin museossa viime vuonna. Silloin ensimmäinen päätettävä asia oli arkiston järjestelykaava. Yksityisarkistoille on olemassa arkistokaavoja ja ohjeita, mutta ne on laadittu sopimaan virkamiestyyppisille (esimerkiksi yhdistysten) arkistoille. Niissä on omat luokkansa muun muassa pöytäkirjoille, saapuneille asiakirjoille, tiliasiakirjoille, tilastoille ja muistioille. Tällainen arkistokaava ei kuitenkaan yleensä sovi yhden henkilön muodostaman arkiston aineistolle. Niinpä henkilöarkistoille annetaankin usein ohjeeksi järjestää aineisto teemoittain, esimerkiksi luokkiin biographica, kirjeenvaihto, käsikirjoitukset, henkilön toimintaan liittyvät asiakirjat, lehtileikkeet ja painotuotteet, valokuvat ja muu materiaali. Tällaista teemoittain jäsenneltyä jaotusta sitten muokataan arkiston omien tarpeitten mukaisesti. Näin päätettiin tehdä myös Nautelankosken museossa, joten Lauri Nautelan arkistolle luotiin sen sisältöön sopiva oma teemojen mukainen järjestelykaava.

Suurin osa Lauri Nautelan arkiston aineistosta kuuluu joko pääluokkaan Nautelan kartano tai henkilökohtainen. Arkiston järjestäminen aloitettiin käymällä aineisto läpi ja tekemällä tämä pääluokkajako. Valokuvat luetteloidaan muiden museon valokuvien tapaan Nautelankosken museon valokuvakokoelmaan kuuluviksi. Lauri Nautelan keräämä mittava lehtileikekokoelma arkistoidaan pääosin omaksi kokonaisuudekseen.

Asiakirjat tutkitaan puuvillahanskat käsissä.

Aineiston tarkempi tutkiminen on aloitettu Nautelan kartanon asiakirjoista. Nautelan kartanoon liittyy itse kartanon asiakirjoja sekä kartanon myllyyn ja sahaan ja asukkaisiin tai työväkeen liittyviä asiakirjoja. Kun aineisto käydään mapittamisen yhteydessä yksitellen läpi, merkitään jokainen paperi taulukkoon. Taulukkoon kirjataan seuraavat tiedot: aineistolaji, määritelmä, tyyppi, henkilö, päivämäärä ja kuvaus. Yleisimmät aineistolajit ovat ’asiakirja’ tai ’muu’. ’Kirje’ tai ’kartta’ ovat harvinaisempia aineistolajeja. Määritelmä on tarkempi kuvaus kohteesta. Arkistoinnissa on tavoitteena, että yksi kokonaisuus järjestetään aina aihepiirin mukaan ennen kuin luettelointi aloitetaan. Käytettyjä aihepiirejä ovat esimerkiksi oikeudenkäyntipöytäkirjat, viranomaisasiat, sopimukset ja kauppakirjat, tie- ja vesiasiat, verot, perintöasiakirjat ja maatalous. Kategorioita lisätään tarvittaessa työn edetessä, jos aineisto ei sovi mihinkään aiemmin aloitettuun aihepiiriin.

Asiakirjat luetteloidaan tietokoneelle
sen jälkeen, kun aineiston sisällöstä
on saatu kokonaiskäsitys.

Aihepiiriä tarkempi kuvaus käsiteltävästä dokumentista on tyyppi. Tyyppi kertoo, onko dokumentti esimerkiksi pöytäkirja, sopimus, kauppakirja, luettelo, laskelma, kuitti, maakirjan ote tai muu sellainen. Usein tyypin nimi saadaan käsiteltävän dokumentin otsikosta. Luetteloitavasta dokumentista kirjataan myös sen luomispäivä sekä henkilöt, joita se koskee. Lopuksi kirjoitetaan vielä dokumentin kuvaus, jossa pyritään kuvaamaan dokumentin sisältö kattavasti mutta lyhyesti. Kuvaus voi olla esimerkiksi: ” Nautelan kartanon puutarhatilin tulomenolaskelma vuodelta 1922”.

Kun kaikki tiedot on saatu koneelle, jaotellaan kokonaisuudet määritelmän tai henkilöiden mukaan sopiviksi pinkoiksi ja ladotaan ne happovapaitten välipaperien väliin ja päälle vielä kirjoitetaan lyijykynällä, mitä pinkka sisältää. Aineisto mapitetaan niin, että mapit tulevat täyteen ja mappeihin laitetaan tiedot sisällöstä. Sitten jatketaan taas seuraavaan mappiin ja seuraaviin kokonaisuuksiin ja dokumentteihin…

Valmiita mappeja.

Nautelan kartanoon liittyvästä aineistosta on jo muutama mappi kokonaan valmiina. Lauri Nautelan henkilökohtainen aineisto on vasta jaoteltu karkeasti esimerkiksi kirjeisiin, koulunkäyntiin liittyviin aineistoihin, terveyteen liittyviin dokumentteihin ja testamenttiasiakirjoihin. Aineisto odottaa vielä tarkempaa tutkimista Nautelan kartanon aineiston jälkeen. Ja koska Nautelan kartanonkin aineistoa on vielä jäljellä useamman mapin verran, riittää arkistoinnissa puuhaa vielä tuleviksikin hetkiksi.

Tekstin kirjoitti museoamanuenssi
Nautelankosken museo