Liedon päivä
Nautelankosken museossa vietettiin perinteiseen tapaan Liedon päivää avoimien ovien merkeissä. Museovierailla oli mahdollisuus tutustua Lauri Nautelan museossa sekä kotiseutumuseon tiloissa oleviin näyttelyihin. Kotiseutumuseoon pääsi oppaan matkassa tasatunnein tutustumaan maaseudun perinteisestä rakentamisesta kertovaan näyttelyyn Piilukirves ja punamultaa. Näyttelyssä on esillä työkaluja, valokuvia ja tekstejä selittäviä piirroksia esimerkiksi hirsisalvosnurkista ja hirsirakennuksen rakenteista. Kotiseutumuseon tuvan puolella taas oli mahdollista nähdä miltä 1930-luvun myllärin asunto on näyttänyt.
Lauri Nautelan museossa esillä oleva Raha –kerätty ja kätketty kertoi kiinnostuneille Suomen alueella käytetyn rahan historiasta. Näyttely pohjaa Lauri Nautelan numismaattiseen kokoelmaan. Lisäksi tutustuttavissa olivat perusnäyttelyt Kivikauden pyyntimiehen jäljillä sekä Elävä joki- dioraama. Museolla alkukesästä avautuneeseen Jatkosodan valokuvia –näyttelyyn oli mahdollista tutustua konfliktiarkeologi Riku Kauhasen johdolla. Valokuvien lisäksi Kauhasella oli karttoja, joiden avulla hän kertoi ja näytti miten ja missä lietolaiset sodan aikana liikkuivat.
Lietolaisten sotatie jatkosodassa
Varsinais-Suomen sotilasläänistä kootun ensimmäisen divisioonan perustamisen myötä lietolaisia koottiin Liedon suojeluskuntatalolle. Suojeluskuntatalolla selvisi kuitenkin, että viestimiehiksi ajatelluista lietolaisista vain kolmanneksella oli viestikoulutus. Jalkaväkirykmentti 35 muodostuikin varsinaissuomalaisista sotilaista ja mukana oli myös paljon lietolaisia. JR 35 jakaantui muiden rykmenttien tavoin kolmeen pataljoonaan, joissa kaikissa oli mukana myös lietolaisia. Lietolaisia palveli myös muissa joukoissa kuten esimerkiksi päämajan kaukopartioissa. Liedon suojeluskuntatalolta aloitettiin kuljetukset Lahden seudulle, josta edelleen jatkettiin Kaltimon ja Korpiselän kautta Aunuksen suuntaan.
JR 35 alistetiin Karjalan armeijalle ja se eteni käskyjen mukaan Vieljärvelle, jonne rykmentti vielä siirtyi kokonaisuudessaan. Lietolaiset pysyivät paikoillaan Vieljärven alueella taisteluissa noin kuukauden ajan ja osa museon kokoelmissa olevista valokuvista onkin otettu siltä alueelta. Vieljärven taistelut vaativat myös jatkosodan ensimmäiset lietolaisuhrit kolmen kaaduttua pommituksissa. Hyökkäyksen edetessä pataljoonat olivat jo erillään tukemassa hyökkäystä niille määrätyllä tavalla. JR 35 jatkaessa Pyhäjärven kautta matkaa kohti Petroskoita oli se koko ajan alistustehtävissä. Pataljoonia määrättiin milloin minnekin suuntaan motteja saartamaan tai siivoamaan taikka joukkoja täydentämään. Koko jalkaväkirykmentti eteni koukkailemalla kohti Maaselän kannasta.
Pyhäselältä edettiin kohti Petroskoita ja ensimmäiset suomalaiset siellä olivatkin varsinaissuomalaisia. Kaupungissa ensimmäisenä liehunut Suomen lippu oli Euran lottien tekemä. JR 35 jatkoi Petroskoista yhä pohjoisemmaksi ja saavutti loka-marraskuusta Karhumäen. Miehet olivat nyt kesäkuusta asti edenneet kannasta eteenpäin. Karhumäellä saatiin hetki nauttia kauan kaivatusta levosta ja alueelta onkin otettu paljon valokuvia, joita on esillä Nautelankosken museon Jatkosodan valokuvia -näyttelyssä. Koko Maaselän kangas saadaan vallattua 1942 alkuvuoteen mennessä. JR 35:n asema oli ensin Krivin lohkolla, mutta syyskuussa se oli siirretty jo hieman etelämmäs Poventsan lohkolle. Lietolaiset rakensivat myös puolustusasemia Karhumäestä länteen sijaitsevalla Ahvenjärvellä asemasodan aikaa.
Samaan aikaa, kun JR 35 oli edennyt Maaselälle, oli lietolaisia joukoissa mukana myös etelämpänä Koivistossa ja Viipurin Suurlahdella. Pohjoisin paikka, jossa tiettävästi on ollut ainakin yksi JR 14 palvellut lietolaissotilas, on menetetyn käsivarren suunnalla sijaitseva Tschapr-järvi. Koska JR 35 oli usein alistustehtävissä, lietolaisia sotilaita joutui mitä erilaisimpiin paikkoihin ja tehtäviin. Lietolaisten sotatie Maaselälle olikin varsin pitkä ja sisälsi paljon koukkauksia. Useat järvet sekä ryteiköt tekivät maastosta, jossa sotilaat etenivät ja taistelivat, varsin raskaan.
Venäjän suurhyökkäyksen alettua Maaselältä siirrettiin joukkoja etelämmäksi auttamaan. JR 35 osallistui taisteluihin Viipurin pohjoispuolella sijaitsevassa Pyöräkankaassa, Talin ja Ihantalan lähistöllä. Maaselältä miehiä siirrettiin myös Laatokka-Syskyjärvi-Loimola –linjalle ja lopulta Suojoen ja Loimolan kautta miehiä siirrettiin Karjalasta pois.
Suomen armeijan päämajalla oli sodan aikana kaukopartiotoimintaa, johon osallistui myös lietolaisia. Päämajalla oli neljä kaukopartio-osastoa. Kaukopartion toiseen osastoon, Osasto Kuismaseen kuului kaksi lietolaista. Nämä linjojen taakse keskittyneet partiot olivat luonteeltaan erilaisia JR 35 tehtävien kanssa ja miehiltä vaadittiinkin erityisen hyvää kuntoa ja kestävyyttä sekä aseenkäsittelytaitoa. Talvella reissut tehtiin hiihtäen ja kesällä lentokoneet lennättivät joukot tehtäväalueen läheisyyteen. Etäisin Osasto Kuismasen, OsKun, partioista kävi 300 km päässä Moskova-Arkangeli-radalla ja mukana oli myös toinen OsKun lietolaisista. Hän on kauimpana idässä jatkosodan aikana käynyt lietolainen.
Tekstin kirjoitti: museologian harjoittelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti