Viikko 34: Grüβe aus Deutschland!

Terveiset Saksasta! Vietin siellä kuusi viikkoa IFYE:nä (lausutaan ”ifi”) kahdessa isäntäperheessä. IFYE tulee sanoista International 4H Youth Exchange/Exchangée, mutta joissakin maissa vaihtotoimintaa ei organisoi 4H, vaan jokin muu järjestö. Saksassa se on Verein deutscher IFYE’s e. V., eikä 4H-järjestöä ole ollenkaan. Sen sijaan on Landjugend, jonka eurooppalainen kattojärjestö on Suomen 4H-järjestön tapaan Rural Youth Europe. IFYE:n ei kuitenkaan tarvitse olla Landjugend-järjestön jäsen, kun taas Suomessa IFYE:ksi pääsevät vain 4H-yhdistyksen jäsenmaksun maksaneet.

Eteläsaksalaisessa pikkukylässä

Ensimmäinen isäntäperheeni asui Baijerin osavaltiossa Offingenin kylässä. Isäntäperheelläni oli aurinkopaneeleja toimittava ja asentava yritys ESS Kempfle, ja eräs yrityksen työntekijöistä tunsi sattumalta lähistöllä asuvan arkeologin nimeltä Martin. Niinpä pääsin ensin kahville ja myöhemmin vielä muinaisjäännöksiä ja muita kohteita katsomaan paikallisen asiantuntijan kanssa.

Aluksi näin Rooman valtakunnan aikaisen temppelin rauniot. Temppeliä on myös rekonstruoitu jonkin verran raunioiden päälle. Temppeli sijaitsee Lauingenissa Tonavan varrella. Se on löydetty 1800-luvun lopulla maatilan alueelta. Seuraavaksi tutustuimme melko keskiaikaisena säilyneeseen kirkkoon sekä läheiseen renessanssityyliseen linnaan. Valitettavasti en muista, missä nämä sijaitsevat. Lopuksi kävimme vielä Dillingenissä, missä on keskiaikainen linna ja Basilika Sankt Peter, joka on barokkityylinen kirkko. Dillingenissä kuten useimmissa muissakin lähiseudun kaupungeissa on säilynyt kaupungin muuri portteineen.

Keskiaikaisena säilynyt kirkko

  

Renessanssilinna

Dillingenin linna

Basilika Sankt Peter

Yhden päivän vietin ”mummolassa” Ichenhausenin Oxenbronnissa. ”Mummu ja pappa” kertoivat seudun historiasta ja mummun kanssa kävin koulumuseossa sekä katselemassa kaupunkia. Koulumuseossa oli yksi näyttely juutalaisten koulunkäynnistä. Ichenhausenissa ja lähialueilla oli ennen juutalaisvainoja asunut paljon juutalaisia, mutta vainojen jälkeen heitä ei ollut enää yhtään. Tämän osoitti koulumuseon näyttelyn tilasto.

Ichenhausenin koulumuseo

Offingenia lähinnä oleva iso kaupunki on Ulm, missä pääsin Ulmin tuomiokirkkoon (Ulmer Münster) ja sen torniin. Ulmin tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1377, mutta torni valmistui vasta toisessa rakennusvaiheessa 1800-luvun loppupuolella. Se on edelleen maailman korkein kirkontorni, jonka korkeus on 161,53 metriä. Ylös johtaa 768 porrasta.

Eräänä päivänä isäntäperheen äiti kysyi, haluaisinko lähteä hänen ja perheen isän mukaan Kroatiaan ja Itävaltaan. He halusivat perustaa aurinkopaneeliyrityksen myös Kroatiaan, ja Itävallassa he tapaisivat asiakkaita ja muita yhteistyökumppaneita. Halusin tietysti mukaan, ja niinpä matkustimme ensin Itävallan ja Slovenian kautta Pohjois-Kroatiaan Varaždinin kaupunkiin. Siellä tapasin kaupungin pormestarin ja useita muita mukavia ihmisiä. Varaždin on ”kaupunki, jossa enkelit nukkuvat”. Niinpä meidät vietiin ”enkelimuseoon”, joka taisi kyllä olla ennemminkin taiteilijan työhuone ja galleria. Esillä oli mitä erilaisimpia enkeliaiheisia taideteoksia, jotka olivat myynnissä. Rakennuksen takapihakin oli yhtä taideteosta.

Varaždin

Paluumatkalla Itävallassa

Pohjoissaksalaisella maatilalla

Toinen isäntäperheeni asui Ala-Saksin osavaltiossa Wietzendorfin kylän Bockelissa maatilalla. Isän suku on asunut paikalla jo 1500-luvulta lähtien, ja suvun nimi tunnetaan jo 1100-luvulta. Tilan nimi Wroge on vanhaa saksan kieltä ja tarkoittaa tuomiopaikkaa. Nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1880, ja sen laudoissa on kauniit asukkaista ja rakentajasta kertovat tekstit kuten usein vastaavissa taloissa samalla seudulla. Myös Wiezendorfin kotiseutumuseo Peetshof on vanha maatila.

 

Peetshof

 Toinen isäntäperheeni vei minut Bergen-Belsenin keskitysleirin paikalle. Kuuluisin leirin vanki lienee Anne Frank, joka kuoli leirillä. Jäljellä ei ole enää paljoakaan rakenteita, mutta paikan vieressä on uudisrakennus, jossa voi tutustua Bergen-Belseniin ja muihin lähistöllä sijainneisiin leireihin. Näyttelyssä voi katsoa todella monia videoita, joissa vangit kertovat elämästään leireillä ja ulkopuoliset kertovat esimerkiksi vankien auttamisesta. Lisäksi näyttelyssä on esillä muun muassa arkeologisten kaivausten löytöjä ja vankien valmistamia esineitä.

Soltaun lelumuseo

Wietzendorfin läheisessä pikkukaupungissa Soltaussa pääsin lelumuseoon, ja huomasinpa vanhan vesimyllynkin puisine vesirattaineen. Lelumuseossa sai kokeilla monilla erilaisilla leluilla leikkimistä, ja museo oli hauska kokemus aikuisellekin. Cellen kaupungissa pääsin tutustumaan kauniiseen vanhaankaupunkiin sekä Cellen linnaan. Vanhassakaupungissa on erityisen paljon tyypillisiä saksalaisia ristikkorakennetaloja, ja linnassa on sekä renessanssin että barokin piirteitä. Alun perin linna on rakennettu jo keskiajalla 1200-luvulla.

Cellen vanhakaupunki

Cellen linna

Vaikka toinen isäntäperheeni ei asunut ihan Pohjanmeren rannalla, toteuttivat he ystävällisesti ainoan toiveeni, mikä oli päästä näkemään Pohjanmeren valkeat hiekkarannat ja kävelemään laskuveden paljastamassa merenpohjassa. Niinpä matkustimme yhdeksi päiväksi haistelemaan merituulta ja nauttimaan Pohjanmeren rannikon upeista maisemista. Meren äärellä oli helppo päästä lomatunnelmaan.

Tähän blogiteksiin ei mahtunut kuin osa kaikista kokemuksista ja valokuvista. Kuuden viikon aikana pahimmat hetket olivat ne, kun piti erota perheistä. Onneksi Saksaan on helppo mennä takaisin, ja yksi vastavierailu Suomeen on jo sovittu.

Teksin kirjoitti: museoavustaja
Nautelankosken museo