Vko 31: Lauri Nautelan sotatiestä, osa 1

Kantakortti tutkittavana

Lauri Nautelan kantakortin tutkiminen toisaalta vahvisti, toisaalta kumosi vanhaa tietoa. Miehen sotatie oli hyvin pitkä ja polveileva. Ennen kantakortin saamista tietoja hänen sotilasurastaan oli saatu useita eri teitä, ja Nautelan omat valokuvat sota-ajalta ovat tärkeitä tutkimuskohteita veteraaniprojektissa.

Lauri Nautela. Nautelankosken museon valokuvakokoelman valokuva 1500.

Lauri Nautelan kantakortti paljasti monien valokuvakokoelman kuvien merkityksen ja sisällön. Niihin saatiin ajankohta sekä konteksti ja paljastui taas kerran, miten rikas kokoelma museolla on. Kansio "Ruotuväki. 1938. 39." avautui aivan uudessa merkityksessä ja osa sinänsä rauhallisista kuvista osoittautui sotavalokuviin olennaisesti kuuluviksi.

Pitääkö perusnäyttelyn teksti kutinsa? Kuva: Riku Kauhanen

Tässä ensimmäisessä osassa käsittelen Lauri Nautelan vaiheita hänen varusmiesaikanaan sekä talvisodan taisteluissa. Talvisotaan liittyen löytää tekstistä ja lähteistä hyperlinkin Karjalan pitäjänkarttoihin, jotka toivottavasti auttavat lukijaa hahmottamaan ja paikallistamaan tekstissä kuvattuja tapahtumia.

Sotilaskoulutus

Sotilasura alkaa... Nautelankosken museon valokuvakokoelmien valokuva 1426.

Nautela aloitti sotilaskoulutuksensa Porin Rykmentin viestikomppaniassa kesäkuussa 1938. Sotilasvalan Nautela vannoi lokakuun alussa ja kuun lopussa tuli ylennys korpraaliksi. Viestikomppaniassa hän sai koulutuksen radiomieheksi, ja helmikuuhun mennessä hän oli suorittanut I luokan sotilasradiosähköttäjän tutkinnon Kenttätykistörykmentti I:ssä Hämeenlinnassa.

Täältä Nautela palasi viestikomppaniaan ja maaliskuussa hänestä tehtiin "vilkku-au". Ylennys alikersantiksi tuli maaliskuun yhdeksäntenä 1939. Kantakorttiin on merkitty kolme erikoiskoulutusta: ensimmäiseksi radioaliupseerin, toiseksi vilkkuryhmän johtajan ja kolmanneksi  kivääriryhmän johtajan. 440 päivää kestänyt varusmiespalvelus päättyi elokuussa 1939, kolme ja puoli kuukautta ennen talvisodan alkamista.

Vilkkuryhmä toiminnassa. Kuva on Nautelan varusmiesajalta. Nautelankosken museon valokuvakokoelman valokuva 1447.

Nautelen erityiskoulutus, vilkku-au tarkoitti vilkkualiupseeria, eli vilkkulampuilla morsetuksella sähköttävän ryhmän johtajaa. Talvisotaan tultaessa maavoimissa oltiin jo luovuttu tästä viestintämenetelmästä, ja Lauri lieneekin ollut radiomiehenä, mihin häntä enemmän koulutettiinkin ja millaisena hän palveli molemmissa sodissa.

Radionkäyttöä opettelemassa. Näitä taitoja Lauri tarvitsi niin talvi- kuin jatkosodassakin. Nautelankosken museon valokuvakokoelman valokuva 1446.

Laurin siviili ei kestänyt kuukauttakaan, sillä syyskuussa hänet määrättiin entiseen yksikköönsä vilkkuryhmän johtajaksi. Lokakuussa tuli siirto 1. Prikaatin kolmannen pataljoonan, "Porin pataljoonan" viestiosastoon (V- os./III/1. Pr.), missä hän oli sodan loppuun asti. Osaston talvisodan aikaisen päiväkirjan löytää digitoituna Kansallisarkiston sivuilta.

Talvisodan alla. 1. Prikaati perustetaan ja siirretään linnoitustöihin Kannakselle

III pataljoona perustettiin 5.10.1939 Turussa Porin rykmentin kantahenkilöstöstä ja varusmiehistä. Pataljoonan komentaja, majuri Lauri Ruotsalo komensi sittemmin jatkosodan alussa Jalkaväkirykmentti 35.:tä, johon Lauri Nautelakin kuului. Pataljoonan esikuntakomppanian turkulaiset viestimiehet muistelevat:

"Olimme varusmiehiä. Ensin koko joukko siirrettiin Turun kasarmeille, jossa olimme päivän verran. Siellä jaettiin aseet, varusteet ja tuntolevyt, joita sanoimme kuolemanlevyiksi. Ennen lähtöä me turkulaiset pääsimme vielä käymään kotonakin. Ja siinä oli sitten sellaista pientä touhua, vauhtia ja jopa innostustakin, jota tuollaisilla nuorilla nyt joskus on."

Seuraavana päivänä pataljoona marssi rautatieasemalle, missä juna kuormattiin ja matka itään alkoi. Miesten keskuudessa oli puhetta linnoitustöihin siirtymisestä Kannakselle. Kun Viipuri ja sen rakennusten katoilla näkyvät konekiväärit ja it-tykit tulivat näkyviin, alkoivat arvelut tulevasta muuttua.

Hevosen kuormaaminen junaan on vaativaa työtä. Nautelankosken museon valokuvakokoelmien valokuva 1466.

7.10.1939 saavuttiin Perkjärven asemalla, mistä alkoi marssi kohti Muolaan pitäjää. Muolaan kirkolle saavuttiin aamuun mennessä. Viestimiehet ja osa esikunnasta saapui paikalle polkupyörillä, missä alta todisteena Nautelan valokuvakin:

Muolaan kirkolla. Nautelankosken museon valokuvakokoelmien kuva 1469. Kuvan on ottanut Oiva Ryökäs.

Perillä aloitettiin linnoitustyöt. Osa linjoista jouduttiin kaivamaan Muolaan kirkon hautausmaalle, mitä paikalliset paheksuivat. Vapaaehtoiset olivat jo tehneet kivi- ja piikkilankaesteitä, mutta taisteluhaudat, tuliasemat ja majoituskorsut puuttuivat tyystin. Lokakuun sotapäiväkirjan merkinnät ovatkin lyhyitä, yhdellekin sivulle on merkitty joka päivälle "Linnoitustöitä. Sää kirkas". Poikkeuksia ovat ainoastaan 16.10 sekä 20.10., jolloin sään mainitaan olleen pilvinen. Sunnuntaisin järjestettiin jumalanpalvelus Muolaan kirkossa.

Viestiosaston majoitus lokakuussa 1939. Piirros osaston sotapäiväkirjan yhteydessä. Kuva: narc.fi

Lokakuussa 1. ja 2. prikaatista muodostettiin 1. Divisioona, joka kolme päivää ennen sodan alkua 27.11. siirrettiin Karjalan armeijan reserviksi Äyräpään-Pölläkkälän alueelle. Porin pataljoona siirtyi Muolaanjärven-Äyräpään väliselle kannakselle Kangaspellon maastoon.

Porin pataljoona talvisodan taisteluissa

 

Viestiosaston sotapäiväkirjaan alkaa luonnollisesti ilmestyä merkintöjä yhä tiheämmin sodan alettua. Joulukuu alkoi jatkuvilla ilmoituksilla ilmavaarasta, viestiyhteyksien purkamis- ja rakentamisilmoituksilla ja sinne on kirjattu muistiin kaasuhälytyskin. 6.12. alkaen sivujen marginaaleihin on merkitty käytetyt tunnussanat. Ensimmäiseksi on merkitty Lippa-Lakki, joka vaihtui kahden päivän päästä Lastu-Villaan. Montako kertaa Nautelakin toisteli näitä sanapareja muistaakseen ne varmasti?

Pataljoonan sotapäiväkirja taas kertoo tykistökeskityksistä, partioinnista puolin ja toisin sekä monen sotatien katkeamisesta haavoittumiseen tai kaatumiseen. Kaiken kaikkiaan 20.12.1939-10.2.1940 talvisodassa vallitsi Kannaksella asemasotavaihe. Helmikuun alussa puna-armeija aloitti Summan lohkolla suurhyökkäyksen, joka myöhemmin laajeni Länsi-Kannakselle.

Tammikuu 1940 kului asemia parannellessa ja kahakoidessa Muolaanjärven länsipuolella Metsänvartijan lohkolla. 1. Divisioonan lohkolla oli suhteellisen rauhallista aina helmikuun puoliväliin asti, kunnes 11.2. alkoi ankara tykistökeskitys. Pataljoonan edessä oleva tukikohta, Ravea, oli kiivaimman hyökkäyksen kohde ja se saatiin vallattua takaisin vasta 13.2. Vankitietojen mukaan tässä taistelussa tuhoutui kokonaan venäläinen Jalkaväkirykmentti 153.

Asemista oli kuitenkin vetäydyttävä. Venäläisten suurhyökkäys oli saanut aikaiseksi läpimurron Summassa Lähteen lohkolla. 1. Prikaati sai 15.2. käskyn siirtyä divisioonan reserviksi Kämärän kylän kaakkoispuolelle. III pataljoona siirtyi Leipäsuon tien kautta Patjaan. 

Tilanne kuitenkin huononi ja naapurina väliasemassa ollut JR 62 menetti puolustusasemansa Mustalammen ja Pien-Peron asemassa. Prikaatin I ja III pataljoona saivat kuitenkin vallattua asemat yllättävällä hyökkäyksellä takaisin. JR 62:n selustaan oli päässyt nelisenkymmentä panssarivaunua, jotka kävivät nyt III pataljoonan kimppuun. Asemat kuitenkin saatiin pidettyä epätoivoisesti kamppaillen, mutta kun pohjoisesta ei tullut odotettua 23. Divisioonan vastahyökkäystä, oli ne jätettävä ja vetäydyttävä Perojoen itäpuolelle. Täällä Ruotsalon pataljoona siirtyi reserviksi Suosiltainmäelle, missä se oli reservissä 27.2. asti. Pataljoonan sotapäiväkirja päättyy 27.2., joten tästä eteenpäin on luotettava Tapani Vallin Varsinaissuomalaisten sotatiehen. Esikuntakomppanian viestimies Leo Aaltonen kertoo:

"Pien-Perolla olimme jo totisesti liemessä. Ei ollut korsuja, suojia, ei mitään, ja toinen prässäsi kaiken aikaa päälle. Hätävararykmentti JR 62 oli mennyt siellä aivan sekaisin. Siellä ne olivat, prikaatinkomentajat, pataljoonankomentajat, Jsp:t, kiväärimiehet ja ylipäätään kaikki hujan hajan sekamelskassa paikalle tullessamme. Kenttäkeittiönkin ne ajoivat suoraan etulinjaan, ja kun sen piipusta savu nousi, niin siihen naapuri keskitti. Mieshukka niillä olikin aikamoinen..."

Helmikuussa viestiosasto pieneni aina parin päivän välein, yleensä miesten haavoittuessa sirpaleista. Helmikuun alussa vahvuus oli 81 miestä, maaliskuun 5. vahvuus oli 73. Viimeisintä lukua kasvattavat muutamat saadut täydennysmiehet, mutta riveistä poistui todellisuudessa kymmeniä. Tappioihin lukeutui myös sotakoira "Rita", joka kaatui helmikuun viimeisenä.

Yksi harvoista Lauri Nautelan talvisodan aikaisista kuvista. Kuvan konteksti on muuten tuntematon. Nautelankosken museon valokuvakokoelmien kuva 1484.

 28.2. tilanne Pien-Perolla kävi niin uhkaavaksi, että oli siirryttävä kohti taka-asemaa. Vahvistettu III pataljoona, josta muodostettiin Osasto Ruotsalo, viivytti vihollista. Tiet ja asumukset miinoitettiin, ja pataljoona vetääntyi Kämäränjärven molemmin puolin. Seuraavana etappina oli Lyykylä.

Lyykylässä vihollinen hyökkäsi ankarasti 2.3. ja se pääsi yöllä II P:n asemiin. Aamuyöstä vihollista saatiin heitettyä vastahyökkäyksellä takaisin, mutta suurista tappioista huolimatta puna-armeija saattoi syöttää jatkuvasti lisää väkeä menetettyjen tilalle. Tilanteen vaikeutuessa oli vetäydyttävä Lyykylänjärven länsipuolelle.

1. Pr irrotettiin taistelusta ja koottiin 8.3. Kannaksen Armeijan reserviksi Ihantalaan. Iltapäivällä se siirrettiin Viipurin luoteispuolelle Vahvialan pitäjään. Täällä se alistettiin Rannikkoryhmälle, joka torjui venäläisten hyökkäyksiä Viipurinlahden yli. Pataljoonan komentaja Ruotsalo siirtyi tässä yhteydessä prikaatin komentajaksi sairastuneen eversti Sihvosen tilalle, ja hänen tilalleen pataljoonan komentajaksi tuli luutnantti Matti Jore. Aamulla 9.3. pataljoona siirtyi Tervajoelle meren äärelle JR 11:n reserviksi.

Seuraavana päivänä vihollinen hyökkäsi Majapohjaan. Suomalaisten oli vetäydyttävä täältä Koivuniemeen. Jore ryhmitti joukkonsa Vahvaniemen suuntaan Kiiskilän - Rasalahden alueelle vetäytyvien pataljoonien taakse. Kaksi komppaniaa määrättiin niemelle, missä ne JR 12:n uupuneiden osien kanssa olivat etulinjassa. Hyökkäävät venäläiset saatiin tungettua takaisin jäälle. Asemat, vailla korsuja tai suojapoteroita, olivat aukeilla rantatörmillä kivien koloissa. Muutama päivä myöhemmin puolustajat olivat edelleen sitkeästi asemissaan, kunnes kello 11 hirmuinen tykistökeskitys, puna-armeijan tämän sodan viimeinen osoitus arsenaalinsa mahtavuudesta päättyi.

Viestiosaston sotapäiväkirjan merkintä 13.3. on kirjoitettu yhdelle sivulle suurin kirjaimin:

SOTA LOPPUI
KELLO 11.00.

KAIKKI YHTEYDET PURETTIIN.

SÄÄ. KIRKAS
KAUNIS, IHANA
PÄIVÄ.

Laurin talvisota

Kantakortti mainitsee Lauri Nautelan osallistuneen useisiin talvisodan taisteluihin Porin pataljoona riveissä. Joulukuun 12.:sta helmikuun 14.:een hän oli Leipäsuo-Mustaojan suunnalla, helmikuun puolivälissä Pienpero-Neulapadossa ja Leipäsuon asemalla. Viestiosaston sotapäiväkirjassa ei mainita Nautelaa nimeltä, mikä ei ole ihme viestimiesten kiireen muistaen.

Muutamia päiviä kerrallaan hän oli myös taisteluissa eri puolilla samaa aluetta, noudattaen Porin pataljoonan tietä ja lopulta maaliskuun alussa taisteltiin Viipurin maalaiskunnassa Lyykylässä. Ennen välirauhaa kantakortin  taistelukertomus kertoo hänenkin olleen Vahvaniemessä ja päivää ennen rauhaa Vilajoella.

Selvästi talvisotaan liittyviä valokuvia ei Nautelan kokoelmissa ole Muolaan linnoitusvaihetta lukuun ottamatta. Kansion lopussa olevat muutamat kuvat ovat yleisiä sotakuvia, joita ei voi liittää III pataljoonan taisteluihin. Joukossa on muun muassa yksi postikortti, jossa esiintyy Tolvajärven taisteluissa tuhottuja vihollisvaunuja.

Postikortti. Valokuvassa Tolvajärven kuuluisissa taisteluissa tuhottuja T-26-vaunuja. Nautelankosken museon valokuvakokoelmien kuva 1483.

Talvisodan viimeisenä merkintänä Lauri Nautela lomautettiin 29.4.1940 "toistaiseksi". Takana oli seitsemän kuukautta ja 20 päivää Suomen kovia kokeneessa armeijassa. Seuraavat merkinnät kantakorttiin tehtiin 18.6.1941 ja niitä kertyi kolmen vuoden, neljän kuukauden ja 29 päivän edestä.

Jatkuu...

Pyrin purkamaan seuraavaan blogikirjoitukseen Lauri Nautelan jatkosodan ajan kokemukset yhdistäen kantakortin, valokuvakokoelman, arkistolähteiden sekä tutkimuskirjallisuuden antamia tietoja.
 

Teksti: Riku Kauhanen, tutkija

Lähteet:

Digi.narc.fi 1. prikaatin III pataljoonan viestiosaston majoitus.  Kuva sotapäiväkirjasta 1. Prikaati. III pataljoona. Viestiosasto 1939-1940 (SPK 2693) osoitteessa
http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1561462

Luovutettukarjala.fi. Muolaan pitäjän kartta. Osoitteessa
http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/muolaa/muolaankart.htm

Luovutettukarjala.fi. Vahvialan pitäjän kartta. Osoitteessa
http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/vahviala/vahvialakart.htm

Lauri Nautelan kantakortti. Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. Helsinki.

Lyytinen, A.E & T. Reponen, Y. E. Pohjanvirta, E. A. Hukari 1958. Koivisto ja Viipurinlahti 1939-44. Werner Södeström osakeyhtiö, Helsinki.

Nautelankosken museon valokuvakokoelma. Albumi Ruotuväki 1938. 39. Lauri Nautela.

Valli, Tapani 1991. Varsinaissuomalaisten sotatie 1939-1944. Gummerus kirjapaino oy, Jyväskylä.

Käytetyt lyhenteet:
au. = aliupseeri
JR = Jalkaväkirykmentti
Jsp. = Joukkosidontapaikka
P = Pataljoona
Pr. = Prikaati
SPK = Sotapäiväkirja

http://www.nautelankoski.net/
Sota – veteraanien muistista museon muistiin hanke