Viikko 30: Työt kuopalla päättyivät

Sateiden jälkeen - paluu kenttätöihin

Puolisentoista viikkoa sitten aloitettu kuoppa saatiin viimeinkin kaivettua arkeologisia tieteenvaatimuksia tyydyttävään kuntoon. Kaivelua haittasi arkistoreissu 18.-20.7. sekä toistuvat sateet. Tänään sää oli armollinen, joten tutkijamme saattoi palata sateiden pieksämälle kuopalle.

Perillä totesin kuopan selviytyneen tauosta mukavasti, ja muutamalla pintaruopaisulla multamaan alta tuli mielenkiintoni herättänyt keltainen maa.

Kuoppa selvisi viikon sadeputkesta hyvin: ei romahtaneita profiileja, kuoppaan valuneita maamassoja, hukkuneita hyönteisiä tai piennisäkkäitä eikä mutakerrosta.

Traktorin jäljillä

Pihan emäntä kertoi minulle, että naapurin saunanrakentuminen edistyi poissaollessani. Huomasin pihamaan halki kulkevat traktorin renkaiden syvät jäljet, jotka houkuttivat välittömästi pintapoimimaan.

Näky, joka vietteli arkeologin kulkemaan kumarassa silmä tarkkana mudassa.

Pintapoiminta tuotti muutamassa minuutissa oivallisen tuloksen: sangen sievän keramiikkapalan.

Kivikautista keramiikkaa, tästä ensimmäisenä löytyneestä palasta päätellen astian pinta on ollut sangen hieno, vaikkei koristeita tähän palaan ole osunutkaan.

Jatkoin traktorinjälkien penkomista ja löysin muutaman palan lisää keramiikkaa. Sekoite oli suhteellisen karkeaa, kuten alla olevista kuvista käy ilmi:

Keramiikanpaloja.

Astianpalat tulivat kuitenkin sekoittuneesta maasta joten ne, kuten aiemmin löydetty kvartsi-iskos, ovat todennäköisesti peräisin muualta tulleesta maasta. Tähän viittasi runsas nuorempi jäte maan seassa.

Traktorinjäljistä löydetty fajanssiastian pala, jossa kullanväristä koristetta.

Aikani jälkiä tarkkailtuani muistin - yhä löydöistä lumoutuneena - pääasiallisen tehtäväni, palasin kuopalle ja aloitin kaivamisen. Ensimmäiseksi tehtäväksi tuli profiilin ja kuopan pohjan siistiminen, jonka jälkeen otin kuvat dokumentiksi.

Kuoppa vauhdilla loppuun - löydöttömyys kenttätöitä nopeuttavana tekijänä

Taso valmis.

Kuopan siistiminen muutti käsitykseni mullanalaisesta maailmasta: keltainen, savinen maa olikin enemmistö, jonka seassa punaruskea maa oli anomalia eikä päinvastoin. Kuvien jälkeen päätin kaivaa puolet kuopasta 50 senttimetriin ja jättää toisen puolen kaivamatta. Mikäli syvemmäksi kaivettu puoli antaisi aihetta, kaivaisin toisenkin puolen kuopasta samaan tasoon.

Punaruskea maa vasemmalla kuvassa mitattuna. Noin 22 cm syvyydessä, ja pian sekin katosi. Anomalian synnytti todennäköisesti maatunut juuri.

Profiili: turvetta, multaa ja sen alta keltaista savensekaista hiekkaa.

Keltaista maata, jonka seassa oli pieniä kiviä riitti puoleen metriin asti. Seasta ei tullut löytöjä, joten tämän täytyi olla pohjamaa. Kulttuurimaata, palamiskerrosta tms. ei löytynyt. Tein hieman sivummalle keskelle kivilatomusta vielä pienen koepiston, jolloin kiviä siirrellessä koki pieni ja sisukas muurahaisyhteiskunta toista kertaa alta kahden viikon apokalyptisia ja joutui tekemään heti perään diasporan. Vikkelät liikkeet pelastivat minut pisteliäältä ja purevalta kostolta.

Tästä pistosta tuli vain nuorta tiilimurskaa. Samalla totesin kiveyksen tässä kohtaa ylettyvän n. 15 senttimetriin, eli se on todennäköisesti reunoilta ohuempi kuin keskeltä. Kyseessä lienee yksinkertaisesti pihaa perattaessa yhteen paikkaan pinottu kivitasanne, kivien koko vaihteli peukalonpään kokoisista jalkapallon kokoiseen.

Arkeologi jätti montun auki

Keskustelin pihan omistajien kanssa kuopan kohtalosta, ja nämä pohtivat mahdollisuutta istuttaa jotakin kuoppaan. Tästä syystä sovittiin, että tällä kertaa kuoppaa ei täytettäisi. 

Jätin kuopan syvemmän puoliskon halki kulkemaan aikaisemmin löytyneen rautatangon merkiksi tuleville arkeologipolville siitä, miten syvälle nautelankoskelainen tutkija aikoinaan vajosi.

Hupaisa kätkö myöhempien arkeologipolvien riemuksi.

Oli aika kiitoskahvien ja palata museolle ihmettelemään löytöpussien sisältöä.

Teksti: Riku Kauhanen
Kuvat: Riku Kauhanen