perjantai 17. elokuuta 2012

Viikko 32: ...täällä Nautelankosken museo, kutsun ja kuuntelen


OH1NN - kutsun ja kuuntelen 


Vuosi on kulunut, ja radioamatöörit ovat palanneet Nautelankosken museolle perinnepäivänään sunnuntaina 12.8.2012.  Lauantaina valmisteluina suurta päivää varten kolmen tunnin urakan jälkeen radioantenni kohosi museon ylle. Antennin pystyttämisessä hyödynnettiin jälleen läheisiä korkeita koivuja, joihin ammuttiin taljajousella tätä varten apuköydet. Sunnuntaina 13.8. saatettiin aloittaa kello kymmenen aikaan. 

En halua toistella vanhoja tietoja uudestaan, joten suosituksena vuosi sitten vietettyyn radioamatööritapahtumaan voi tutustua osoitteessa 


Antenni kohoaa museon ylle ja lähettäminen sekä vastaanottaminen voi alkaa!
Taljajousi, jolla antennin pystyttämistä puihin avitettiin.

Tänäkin vuonna aseman pystyttivät ja viestiliikenteestä huolehtivat Jouko Lehto, OH1NN ja Leo Pajuvirta, OH1FJ. Heitä kävi tervehtimässä museolla asti useampi radioamatööri ja perinneradiotoiminnasta kiinnostunut. Harvat tulivat vain piipahtamaan; monet seurasivat toimintaa tarkkaan ja jännityksellä.

Leo Pajuvirta sähköttää ja Jouko Lehto kertoo radioamatööritoiminnasta kiinnostuneille kuulijoille.

Lehto piti yhteyttä ICOM 718 –radiolaitteella (teho 100 W) ja Pajuvirta sähkötti RF-301:llä. ”Yleinen kutsu, yleinen kutsu, tässä Oo Hoo Ykkönen Niilo Niilo, kutsun ja kuuntelen” yhteyspyyntöä esitettiin lähes puolen minuutin välein Icomilla taajuudella 36.85.00, ja aina silloin tällöin kollegat aaltojen toisesta päästä vastasivatkin. Kello 11:36 Suomen aikaa saatiin yhteys Ranuan kansallispuistoonkin.

Kirjoittajan tässä viljelemät slangisanat ovat peräisin Reino Janhusen, OH2HK, kirjasta Termipakki - kiinni, auki ja raollaan. Niiden tarkoitus on antaa tuttuuden tunnetta niille, jotka lukevat tätä blogikirjoitusta ammattimaisesta tai harrastuksellisesta kiinnostuksesta.

Yhteydenpitoa 

 

ICOM 718 ja kirjanpitoa pidetyistä radioyhteyksistä.

Samaan aikaan kun toinen yritti saada radiollaan kiinni muita radioamatöörejä, kertoi toinen uteliaalle yleisölle radioamatööritoiminnasta, radiolaitteista sekä toiminnan historiasta.


Leo Pajuvirta kertoo radion toiminnasta. Hertsi ja megahertsi tulevat kuulijoille selviksi.

Paikalla oli myös luettavana runsaasti kirjoja, artikkeleita yms. sodan aikaisesta viestitoiminnasta, legendaarisesta Kyynel-radiosta, kuuluisista radisteista ja tietysti radioamatööritoiminnasta. Museoltakin jouti luettavaksi muutama julkaisu ja sotaveteraaniprojektin yhteydessä saatu kuva ja asiakirja, sillä lietolaisiahan palveli pääosin viestipuolella. Olipa Lauri Nautelakin radioaliupseeri.

Samaan aikaan varsinaisella aktiivipuolella kooleja yritettiin saada tiheään:

video

Ja lopulta onnistuttiinkin.

video


´Parkanon´ kanssa käytiin normaali, noin kaksi minuuttia kestänyt yhteys. Näille annettiin tiedoksi, että kello 13 Suomen aikaa (10 zulua) OH1FJ tulisi sähkötysvuoroon.

Morsettamalla Suomen ääriin


Leo Pajuvirta ryhtyikin luvattuun zebra timeen vuorostaan titariksi:

video


Ja saatiinhan sieltä vastauskin:

video


Näiden savumerkkien antamisen ja vastaanottamisen seuraaminen oli lumoavaa, vaikka en tietenkään osannut tunnistaa morseaakkosia, enkä tiennyt tai osannut päätellä vastaavasta tahosta oikein mitään. Onneksi Leo aina välistä tulkitsi ja sähkötyksen loputtua kertoi lyhyesti yhteydestä.

Kello kolmen jälkeen iltapäivällä Suomen aikaa (UTC 12) kuului erikoisempaa sähkötystä. Pajuvirta veikkasi, että taajuudella on keskustelukumppanina morsettamassa sodanaikainen kyynelradio.

video


Amatööriksi kelpaamattomanakin tunnistin äänestä heti, että nyt oli radioaalloilla jotakin hyvin erikoista. Oiva Kangasalalta piti meihin yhteyttä vanhalla sotilasradiolla (teho 40 W), jonka merkkiä emme saaneet selville.

Purkaminen


Hieman ennen kello neljää alkoi radioaseman purkaminen. Plugit irrotettiin, sertifikaatti otettiin talteen ikkunaa vasten nojaamasta sekä kaapelit ja muut piuhat kerättiin kasaan ja siisteille kiepeille, laitteet laitettiin huolellisesti niille tarkoitettuihin säilytyslaatikoihin ja tärkeimpänä kaikista antenni otettiin hallitusti alas. 

Piuhojen keräämistä kasaan.
Kaikkea kalustoa käsiteltiin huolella ja kunniotuksella, ja kaksihenkinen radioamatööritiimimme sai antenninkin hallitusti ja taidolla alas.

Antenni on juuri otettu alas.

Viimeinen utelias ja allekirjoittanut saivat vielä Pajuvirralta lyhyen selonteon antennin ominaisuuksista.

Leo Pajuvirta esittelee antennin toimintaa ja ominaisuuksia.
  
Seiskakolmet hei hei! Eli päivän saldo purettuna ja seuraavaan kertaan.

Yhteensä yhteyksiä saatiin päivän mittaan Icomilla 23 kappaletta ja RF-301:n sähkötyksiin saatiin yhdeksän vastausta. Kaukaisimmat yhteydet olivat Mikkelistä ja Pieksämäeltä, ulkomailta ei tällä kertaa kuulunut mitään, ei edes saunamakkaroista. Kiinnostuneita kävijöitä museolle kertyi 45, jotka vieraskirjaan tehtyä nimikirjoitusta vastaan saivat Radioamatööritoiminnan esittelylehden.

QSL-kortteja on luvassa kaikille callinsa tehneille. Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet museolle esille näytekorttia, mutta luotan radioamatöörikaksikkomme herrasmiehen sanaan.
Turussa pidetään elokuussa radioamatööritoiminnan kurssi. Miten nopeasti pystyt lukemaan tämän blogikirjoituksen vuoden päästä turvautumatta ääkkösiä tunnistamattomaan käännösohjelmaan tai Microsoft Wordin etsi ja korvaa -toimintoon?

Kävijöitä kertyi. Jokainen nimensä kirjaan pistänyt sai ilmaisen Radioamatööritoiminnan esittelylehden.




Jouko Lehto ja Leo Pajuvirta ovat seuraavan kerran radioaalloilla Turun päivänä 16.9.2012. Kuunnelkaa ja ottakaa yhteyttä!

Radioamatöörit ovat tervetulleita taas vuoden päästä radioamatööripäivänä Nautelankosken museolle - ja tietysti muutenkin ja muulloinkin! Meiltä ette saa ysiysejä.

Kuvat, teksti ja video: Riku Kauhanen

Lähteitä ja luettavaa:



Janhunen, Reino 2000. Termipakki. Kiinni, auki ja raollaan. Suomen radioamatööriliitto ry.Jyväskylä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti