 |
| Vanha saha purettiin vuonna 1922. |
Aloitin
kuukauden kestävän museologian harjoitteluni elokuussa. Opin käytännön kautta
erilaisia museoammattilaisen työtapoja ja yhtenä työtehtäväni oli tehdä
rakennusinventointi sahan raunioista. Saha on toiminut 1890-luvulta 1950-luvulle saakka.
 |
| Sahan rauniot sijaitsevat kuvan tummansinisen pisteen kohdalla. Raunioiden kohdalta alkaa luontopolku. |
 |
| Uusi saha rakennettiin vuonna 1922. |
Tein rakennusinventoinnin toisen harjoittelijan ja museoavustajan kanssa. Aloitimme rakennusinventoinnin tekemällä selvitystyön sahan historiasta. Selvitystyöhön kuului sahan raunioiden sijainnin paikantaminen kartoista sekä jo
tehdyn dokumentointityön selvittäminen. Seuraavaksi menimme paikan päälle tekemään
kenttätyötä. Otimme mukaan kameran taltiointia varten, kynän ja paperia
pohjapiirrosta sekä mittojen merkitsemistä varten ja tietysti kelamitan,
jotta saimme välimatkat mitattua. Myös pitkävartisille kumisaappaille oli
käyttöä, sillä paikalle oli kasvanut pitkää kasvillisuutta. Onneksi paikka oli
tuttu ja sijaitsi aivan Nautelankosken vieressä, joten meidän ei tarvinnut matkata
kovin kauas. Aluksi kenttätyö vaikutti melko haastavalta, koska kokonaisuutta ei hahmottanut heti, sillä rauniot olivat peittyneet kasvuston alle.
 |
| Sahan reunakiviä ja kenttätyöläinen. |
Sahasta
oli jäänyt näkyville reunakiviä, jotka muodostivat alueen, jossa
kaksikerroksinen saharakennus oli sijannut. Jäljelle oli jäänyt myös
betonirakennelmia, joista isompi sijaitsi reunakivien keskellä. Siinä oli sijainnut
saha ja toisessa betonirakennelmassa oli ollut voimasiirtopyörä.
 |
| Sahan betonirakennelmia. |
Yksin
kenttätyötä oli mahdotonta tehdä, mutta onneksi meitä oli kolme. Yksi meistä otti kuvia niin työnteosta kuin jäljelle jääneistä sahan rauniosta.
Mittaustyö täytyi tehdä kaksin, sillä välimatkaa reunakivillä oli monta metriä.
Myös maasto oli toden totta haastava, sillä aina ei nähnyt mihin jalalla astuu.
Tovin pähkäilimme mikä väli pitää mitata, sillä näkyvyys kentällä oli paikoin
heikko, eivätkä kaikki reunakivet erottuneet heti. Paikoin piti olla kädessä sekä kelamitta että kynä ja paperi mittojen merkitsemistä tai luonnoksen
tekemistä varten. Aikamme ulkona työskenneltyämme, nälkä yllätti meidät, ja olikin
aika siirtyä sisälle kokoamaan tietoja ylös.
 |
| Raunioiden mittaaminen oli tarkkaa puuhaa. |
 |
| Sahan raunioiden pohjapiirustus. |
Ensin
piirsin sahan rauniot puhtaaksi käsin, sillä kentällä käden jälki ei
ole kovin vakaa. Mitään kamalan taiteellista piirustusta ei onneksi vaadittu,
vaan suoritukseksi riitti lähinnä piirtää pieniä ympyröitä reunakiviksi ja
etäisyydet sai kätevästi viivottimella suoraksi piirrettyä. Seuraavaksi täydensin rakennusinventointilomakkeen, johon täytyi etsiä tietoa sekä sahan
rakennuksesta että sen historiasta. Löysin tietoa aikani etsittyäni
kirjallisuudesta, arkistosta ja Liedon museon omilta nettisivuilta. Lopuksi
liitin vielä sahan raunioiden piirroksen ja muutaman valokuvan lomakkeeseen, ja
näin sain sen arkistoitua ja rakennusinventoinnin tehtyä.
Tekstin
kirjoitti: museoharjoittelija
