 |
| Ennen keittämistä pata eristettiin palovillalla. |
Aloitin kolmen kuukauden museoharjoitteluni
kesäkuussa ja pääsin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani seuraamaan
punamultamaalin valmistusta. Punamultamaalia keitettiin
Nautelankosken museossa
perinteisin menetelmin. Maalin keiton valmistelut aloitettiin aamulla noin
kello kahdeksan aikaan, jolloin punamultamaalin keittoon käytettävä pata
eristettiin palovillalla ja padan alle rakennettiin tulipesä. Maalia valmistettiin noin viisi tuntia, josta keittoaika oli noin kolme tuntia.
Käytimme punamultamaalin keitossa Museoviraston ohjetta (Panu Kaila):
40 l vettä
1.6 kg rautasulfaattia
3.2 kg ruis- tai vehnäjauhoja
6.6 kg punamultaa
1.3 l vernissaa
53 g suolaa
Koska maalia oli tarkoitus keittää
40 litraa, kaadettiin pataan valmisteluiden jälkeen vettä noin 30 litraa ja
sytytettiin tuli. Keittopataan täytyy jäädä reilusti tilaa, koska maali saattaa
kuohahtaa helposti yli. Jäljelle jäänyt 10 litraa vettä jaettiin kahteen
ämpäriin ja ämpäreissä olevaan kylmään veteen sekoitettiin vehnäjauhot, sillä
jauhoja ei kannata kaataa kaikkia samaan astiaan. Nautelankosken museossa
maalin valmistamiseen käytettiin vehnäjauhoja, mutta punamultamaalin
valmistuksessa voi käyttää myös ruisjauhoja. Ruisjauhon käyttö keittomaalin
valmistuksessa on ollut perinteinen tapa ja se oli ennen yleisempää, sillä
ruisjauho oli halvempaa kuin vehnäjauho.
 |
| Rautasulfaatin jälkeen pataan lisättiin vehnäjauhoseos. |
Ensin veteen lisättiin rautasulfaatti hyvin
sekoittaen. Rautasulfaatti toimii maalin kiinnitysaineena. Seuraavaksi joukkoon
kaadettiin veteen sekoitetut vehnäjauhot. Vehnäjauhoseos on hyvä lisätä pataan,
kun vesi on lämmennyt höyryäväksi, mutta ei vielä kiehu. Vehnäjauhojen
lisäämisen jälkeen punamultamaaliseosta haudutettiin noin kolme tuntia koko
ajan hämmentäen.
Keitoksen lämpötilaa säännösteltiin tulipesää kohentamalla. Tulipesästä poistettiin palavaa puuta lapiolla, jos keitos alkoi kiehua liikaa. Vehnäjauhoseosta
hitaasti hauduttamalla punamultamaaliin saatiin hyvä liisteri.
 |
| Maalipohjan rakenne tarkistettiin ja lisättiin keitokseen vernissaa. |
Kun maalipohjaa oli haudutettu noin kolme tuntia, tarkistettiin sen rakenne. Kun sekoitusmelan kärjestä valuva seos on
nauhamaista eikä pisaroi, on liisteri valmis. Tässä vaiheessa maaliin voi
lisätä öljyä maalia vahvistamaan. Museolla käytimme vernissaa.
Vernissaa on hyvä lisätä aina, jos maalattava pinta on hyvin sileä tai tiivis.
 |
| Viimeisenä joukkoon lisättiin punamulta sekä suolaa. |
Seuraavaksi joukkoon lisättiin sekoittaen
punamulta, jonka lisäyksen aikana seoksen kuumentumista kiehuvaksi pyrittiin
välttämään, koska punamulta saattaa kuohua voimakkaasti yli. Kun punamulta oli
sekoitettu hyvin seokseen, lisättiin joukkoon vielä punamultamaalin säilyvyyttä
edistävää suolaa. Suolaa lisäämällä punamultamaalin säilyvyysaika on noin 1-2
viikkoa.
 |
| Valmista maalia testattiin laudankappaleeseen. |
Punamultamaalia testattiin
sivelemällä sitä laudankappaleeseen. Maali on valmista, kun se levittyy hyvin
ja koekappaleesta ei sen kuivuttua irtoa punamultaa kädellä pyyhkäisemällä.
Vernissa paksuntaa maalia ja
jäähtyneenä keittomaali on hieman tiksotrooppista eli hyytelömäistä.
Tarvittaessa maalia voi ohentaa suolavedellä, mutta sen käyttöä olisi syytä
välttää, koska suolavesi vähentää maalin liisteripitoisuutta. Maalia voi notkistaa
myös lämmittämällä sen uudelleen.
 |
| Nautelankosken myllyn uudet räystäslaudat maalattiin punamultamaalilla. |
Kun maali oli valmista, pääsin muutaman päivän päästä hetkeksi kokeilemaan lautojen maalaamista. Työmiehet maalasivat Nautelankosken museon myllyn uudet räystäslaudat ja asensivat ne paikoilleen. Museon asiakkaat ovatkin jo kehuneet myllyn päädyn uutta ilmettä!
 |
| Myllyn kunnostettu pääty näyttää nyt tältä. |
