Viikko 31: Cyfarchion o Gymru!

Terveiset Walesista! Vietin siellä kaksi viikkoa kansainvälisessä 4H-nuorisovaihdossa majaillen Wales Young Farmers -järjestön jäsenten luona. Sekä Wales Young Farmers- että Suomen 4H-järjestön eurooppalainen kattojärjestö on Rural Youth Europe; tosin sekä Young Farmers että 4H ovat nykyään vähemmän ”rural” ja ”farming” kuin ennen, vaikka maaseutuun liittyvät asiat koskettavatkin yhä molempia järjestöjä.

Walesissa puhutaan kymriä ja englantia.

Aika Walesissa kului lukuisiin linnoihin, museoihin ja arkeologisiin kohteisiin tutustuessa, kahviloissa käydessä, puoteja kierrellessä, vuorelle kiivetessä ja kymrin kieltä opetellessa. (Olin Pohjois-Walesissa, missä kymri on suurimmalle osalle äidinkieli ja englanti toinen kieli.) Ohjelmassa oli myös Royal Welsh Show, joka on todella suuri maatalousnäyttely – tai oikeastaan enemmänkin kuin vain maatalousnäyttely: ihmiset kokoontuvat ennen kaikkea tapaamaan tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia ohjelman seuraamisen ja alueen kiertelyn lomassa. Ensimmäiset viisi päivää olin Cerin luona, seuraavat kaksi päivää Cerin ja hänen poikaystävänsä Geraintin asuntovaunun sivuteltassa Royal Welsh Show’n leirintäalueella, seuraavat neljä päivää Ffionin ja neljän muun tytön asuntovaunun sivuteltassa edelleen leirintäalueella, seuraavat kaksi päivää Seanin luona ja loput kaksi päivää Manonin luona. Esittelen tässä tekstissä vierailemistani kohteista ne, jotka sopivat parhaiten museon blogiin.

Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwllllantysiliogogogoch.

Wales Young Farmers -porukkaa.

Royal Welsh Show.

Felin Uchaf

Llynin niemimaalla Rhoshirwaunin kylässä sijaitsevaan Felin Uchafiin on rakennettu kelttiläisten talojen rekonstruktioita. Kaikki työvaiheet on tehty täysin vapaaehtoistyövoimin. Felin Uchafissa käy paljon koululais- ja muita ryhmiä oppimassa kelttiläisestä aikakaudesta ja arkeologisesta tutkimuksesta. Koskaan ei voida tietenkään olla täysin varmoja siitä, miltä esihistorialliset rakennukset ovat näyttäneet, mutta oli silti hienoa nähdä kelttiläinen talo ”luonnossa” varsinkin sisältä mutta myös ulkoa. Piirroshahmotelmia taloista olin toki nähnyt arkeologian tenttikirjallisuuden parissa joskus aiemmin.

Seuraava kuvaus perustuu siihen, mitä näin Felin Uchafissa: Kelttiläiset talot olivat pyöreitä. Niiden katot tehtiin järviruo’osta ja kannattelevat pylväät tai seinät savesta. Jos talo tehtiin osittain maan sisään, maa toimi seininä, jolloin ei tehty enää seiniä vaan kannattelevat pylväät. Myös uuni tehtiin savesta.

Toisella viikolla kävimme uudestaan Felin Uchafissa. Tällä kertaa siellä kerrottiin vanhoja walesilaisia kansantarinoita ja paistettiin pitsaa uunissa. Walesissa onkin elävä taruperinne, ja tunnetuin tarina lienee Pyöreän pöydän ritarit, jossa seikkailevat muiden muassa kuningas Arthur ja velho Merlin.

Walesin kansallissoitin.

Tre’r Ceirin linnavuori

Viimeisen päivän aamuna ennen lähtöpäivääni kiipesimme Manonin, Elainin ja Dickin kanssa Tre’r Ceirin vuorelle tutustumaan rautakautiseen linnoitukseen. Käytännössä Tre’r Ceiri vastaa Suomen linnavuoria, mutta on paljon korkeampi ja rinteitä kiertävät kivivallit sekä rautakautisten asuntojen kiviset pohjat ovat hyvin säilyneet, joten linnavuoren tarkoitus ja toiminta tulivat jotenkin selvemmin ilmi kuin Suomessa. Tre’r Ceirin huipulta oli hyvä näkymä kauas merelle molemmin puolin Llynin niemimaata, mikä auttoi hahmottamaan, miten helposti lähestyvän laivan näki ja miten ihmiset ehtivät kiivetä vuorten kivivallien suojaan ennen kuin laiva ehti rantaan asti. Tietysti myös maitse lähestyvät vieraat havaittiin varmasti ajoissa. Lisäksi korkeina säilyneet kivivallit antoivat kuvan siitä, miten sotilaat ovat puolustaneet vuorelle kiivenneitä ihmisiä muurin takaa. Lukuisat asuntojen pohjat taas kertoivat selvästi siitä, että vuorella on valmistauduttu asumaan pitkiäkin aikoja. Tämä kaikki taas viittaa siihen, että seutu on ollut rautakaudella levotonta.

Tre'r Ceirin linnavuori.

Rautakautisten asuntojen pohjia Tre'r Ceirin linnavuorella.

Puolustusta varten rakennettua vallia.

Biwmaresin ja Caernarfonin linnat

Caernarfon.

Pääsin käymään kahdessa keskiaikaisessa linnassa, joista molemmat ovat Edvard I:n ajalta (1272–1307). Molemmat linnat sijaitsevat entisessä Gwyneddin ruhtinaskunnassa Pohjois-Walesissa, Biwmares (tai Beaumaris) nykyisessä Angleseyssa ja Caernarfon nykyisessä Gwyneddissä. Kummatkin linnat on rakennettu puolustustarkoitukseen. Biwmaresissa kävin Cerin ja Lowrin kanssa ja Caernarfonissa yksin Cerin ja Lowrin käydessä kaupungilla.

Caernarfon.

Prinssi Charles kruunattiin Walesin prinssiksi tällä kivialustalla.

Caernarfonin portaita.

Caernarfon on linnoista ”säilyneempi” ja sen kulmikkaat tornit tuovat mieleen satujen linnat. Caernarfonin sisäpihan aukiolla on pyöreä kivialusta, jolla prinssi Charles kruunattiin Walesin prinssiksi vuonna 1969. Kulkiessani Caernarfonin linnan tornien kapeita ja epätasaisia pyöröportaita ylös torniin ja takaisin en voinut olla huomaamatta eroa Suomen linnoihin: esimerkiksi Olavinlinnassa vastaaviin portaisiin ei päästetä yleisöä turvallisuussyistä kuin oppaan kanssa. Mitenköhän olisi käynyt, jos olisin kompastunut laskeutuessani kivisiä portaita alas torneista? Linnassa oli toki yhtä aikaa muitakin vierailijoita, mutta aika pitkälti kuljin ihan omassa seurassani. Varoituskylttejä oli kyllä useissa kohdissa linnaa.

Biwmares.

Biwmares.

Biwmaresin rakentaminen on jäänyt aikoinaan kesken ja linna on raunioitunut, joten linnassa ei ole samanlaisia kokonaisia torneja kuin Caernarfonissa. Muutenkin linna on jotenkin ”rujompi” kuin Caernarfon. Biwmares muistuttaa ehkä hieman Suomen (raunioituneita) linnoja kuten Raaseporin linnanraunioita, tosin Biwmares lienee isompi.

Biwmares.

Museoita

Talojen katot tehdään ja on tehty Walesissa kuten muuallakin Britanniassa useimmiten liuskekivilaatoista, joten kaivokset ovat olleet ja ovat yhä tärkeitä samoin kuin liuskekivilaattojen valmistus. National Slate Museum esittelee kaivostoimintaa ja liuskekivilaattojen valmistusta. Museossa erityisen kiinnostavia olivat työntekijöiden asunnot eri vuosikymmeniltä, valtavankokoinen voimaa tuottava vesiratas ja Nautelankosken museon vesimyllyn valta-akselia muistuttavat valta-akselit, jotka liikkuivat (pyörivät).

Tutunoloinen valta-akseli pyörimässä.

David Lloyd George (1863–1945) oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa walesilainen pääministeri. Hänen elämästään kerrotaan Cricciethissä sijaitsevassa museossa. Esillä on paljon Lloyd Georgelle kuulunutta esineistöä, ja hänen elämästään kerrotaan näyttelyteksteissä. Museon takana on Lloyd Georgen viktoriaaninen lapsuudenkoti, ja myös hänen hautansa on museon läheisyydessä.

Lloyd George Museum.

Lloyd Georgen hauta.

Lloyd Georgen lapsuudenkoti.

Manonin isoäidin mylly ja Woollen Mill

Kävimme Ffionin ja Manonin kanssa Manonin isoäidin tilan vanhassa myllyssä ja Woollen Millissä. Jälkimmäinen ei siis ole mylly, vaan suomenkielinen sana voisi olla ehkä kehräämö. Vesirattaan pyöriminen tosin luo (ainakin osittain) voiman, joka saa kehräämön laitteet toimimaan, ja myllyssäkin voi olla vesiratas. Woollen Millissä valmistetaan villalankaa alusta lähtien: lampaalta keritty villa muuntuu siellä kartiolle puolatuksi langaksi. Yläkerran puodista voi ostaa paikan päällä valmistetusta langasta kudottuja ja neulottuja tuotteita.

Woollen Mill. Sisällä ei valitettavasti saanut valokuvata.

Myllyssä käytettyjä työkaluja.

Manonin isoäidin tilan myllyssä panin merkille Nautelankosken museon vesimyllystä tutut osat: alakerran jauhotorvet, myllynkivien puiset suojukset, itse kivet, jyvien syöttäjät eli porsaat sekä puiset kaukalot, joihin jyvät pudotetaan jauhatusta varten. Myllyrakennuskin muistutti luonnonkivistä muurattuine seinineen Nautelankosken myllyä, mutta tosin matkan aikana näkemistäni rakennuksista suurin osa oli kivisiä. Mylly ei ole enää toiminnassa, mutta aikoinaan sen voimanlähteenä toiminut vesiratas oli yhä paikallaan.

Myllyn vesiratas

Myllynkivet

Kaukalo, johon jauhot syötetään. Alapuolella kivet puisen suojan takana.

Valmiit jauhot tulivat alakertaan jauhotorvea pitkin

Mylly ulkoa

Portmeirionin kylä

Clough Williams-Ellis rakennutti Portmeirionin kylän 1900-luvun alussa osoittaakseen, että rakentamisen ei tarvitse pilata ympäristöään. Portmeirionin on tarkoitus olla osoitus siitä, että rakennukset voivat jopa luoda ympäristöstään entistä kauniimman. Nykyään Portmeirion on avoinna vierailijoille, ja kylän lisäksi alueella voi tutustua myös kahteen luontopolkuun. Portmeirion sijaitsee Snowdonian kansallispuistossa Gwyneddissä. Kävimme Portmeirionissa Cerin ja Lowrin kanssa. Osallistuimme pääsymaksun hintaan kuuluvalle opastetulle kierrokselle, ja olipa mukava vaihteeksi kuunnella opastusta sen sijaan, että olisi opastanut itse. Lisäksi kiertelimme kylän kauppoja, söimme lounasta ja kuljimme toisen luontopolun, joka kulki merenrannan viertä. Vuorovesi oli todella alhaalla, joten pääsin näkemään ilmiön, jota ei Suomessa näe: meriveden tilalla oli lähinnä hiekkapohjaa.

Vuorovesi alhaalla

Lopuksi

Kaksi viikkoa Walesissa oli aivan mahtava kokemus, vaikka olin osan ajasta todella väsynyt ja välillä tuli ”ähky” kaikkien hienojen kohteiden kanssa. Oli mielenkiintoista verrata asioita Walesin ja Suomen välillä myllynkivistä linnavuoriin ja päästä näkemään walesilainen elämänmeno paikallisten nuorten näkökulmasta sen sijaan, että olisin matkustanut turistina. Ja mieleen jäi please-sanan käyttö: jospa vastaisuudessa muistaisin museon kassallakin viljellä sitä englanniksi puhuessani!

Tekstin kirjoitti museoavustaja

Nautelankosken museo