Vko 35/2020: Nautelankosken sahan raunioiden rakennusinventointi

 

Vanha saha purettiin vuonna 1922.

Aloitin kuukauden kestävän museologian harjoitteluni elokuussa. Opin käytännön kautta erilaisia museoammattilaisen työtapoja ja yhtenä työtehtäväni oli tehdä rakennusinventointi sahan raunioista. Saha on toiminut 1890-luvulta 1950-luvulle saakka.

Sahan rauniot sijaitsevat kuvan tummansinisen pisteen kohdalla. Raunioiden kohdalta alkaa luontopolku.

Uusi saha rakennettiin vuonna 1922.

Tein rakennusinventoinnin toisen harjoittelijan ja museoavustajan kanssa. Aloitimme rakennusinventoinnin tekemällä selvitystyön sahan historiasta. Selvitystyöhön kuului sahan raunioiden sijainnin paikantaminen kartoista sekä jo tehdyn dokumentointityön selvittäminen. Seuraavaksi menimme paikan päälle tekemään kenttätyötä. Otimme mukaan kameran taltiointia varten, kynän ja paperia pohjapiirrosta sekä mittojen merkitsemistä varten ja tietysti kelamitan, jotta saimme välimatkat mitattua. Myös pitkävartisille kumisaappaille oli käyttöä, sillä paikalle oli kasvanut pitkää kasvillisuutta. Onneksi paikka oli tuttu ja sijaitsi aivan Nautelankosken vieressä, joten meidän ei tarvinnut matkata kovin kauas. Aluksi kenttätyö vaikutti melko haastavalta, koska kokonaisuutta ei hahmottanut heti, sillä rauniot olivat peittyneet kasvuston alle. 

Sahan reunakiviä ja kenttätyöläinen.

Sahasta oli jäänyt näkyville reunakiviä, jotka muodostivat alueen, jossa kaksikerroksinen saharakennus oli sijannut. Jäljelle oli jäänyt myös betonirakennelmia, joista isompi sijaitsi reunakivien keskellä. Siinä oli sijainnut saha ja toisessa betonirakennelmassa oli ollut voimasiirtopyörä. 

Sahan betonirakennelmia.

Yksin kenttätyötä oli mahdotonta tehdä, mutta onneksi meitä oli kolme. Yksi meistä otti kuvia niin työnteosta kuin jäljelle jääneistä sahan rauniosta. Mittaustyö täytyi tehdä kaksin, sillä välimatkaa reunakivillä oli monta metriä. Myös maasto oli toden totta haastava, sillä aina ei nähnyt mihin jalalla astuu. Tovin pähkäilimme mikä väli pitää mitata, sillä näkyvyys kentällä oli paikoin heikko, eivätkä kaikki reunakivet erottuneet heti. Paikoin piti olla kädessä sekä kelamitta että kynä ja paperi mittojen merkitsemistä tai luonnoksen tekemistä varten. Aikamme ulkona työskenneltyämme, nälkä yllätti meidät, ja olikin aika siirtyä sisälle kokoamaan tietoja ylös.

Raunioiden mittaaminen oli tarkkaa puuhaa.

Sahan raunioiden pohjapiirustus.

Ensin piirsin sahan rauniot puhtaaksi käsin, sillä kentällä käden jälki ei ole kovin vakaa. Mitään kamalan taiteellista piirustusta ei onneksi vaadittu, vaan suoritukseksi riitti lähinnä piirtää pieniä ympyröitä reunakiviksi ja etäisyydet sai kätevästi viivottimella suoraksi piirrettyä. Seuraavaksi täydensin rakennusinventointilomakkeen, johon täytyi etsiä tietoa sekä sahan rakennuksesta että sen historiasta. Löysin tietoa aikani etsittyäni kirjallisuudesta, arkistosta ja Liedon museon omilta nettisivuilta. Lopuksi liitin vielä sahan raunioiden piirroksen ja muutaman valokuvan lomakkeeseen, ja näin sain sen arkistoitua ja rakennusinventoinnin tehtyä.

Tekstin kirjoitti: museoharjoittelija

Liedon museo