Vko 29/2020: Punamultamaalin keittoa

Ennen keittämistä pata eristettiin palovillalla.

Aloitin kolmen kuukauden museoharjoitteluni kesäkuussa ja pääsin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani seuraamaan punamultamaalin valmistusta. Punamultamaalia keitettiin

Nautelankosken museossa perinteisin menetelmin. Maalin keiton valmistelut aloitettiin aamulla noin kello kahdeksan aikaan, jolloin punamultamaalin keittoon käytettävä pata eristettiin palovillalla ja padan alle rakennettiin tulipesä. Maalia valmistettiin noin viisi tuntia, josta keittoaika oli noin kolme tuntia.

Käytimme punamultamaalin keitossa Museoviraston ohjetta               (Panu Kaila): 

40 l vettä 

1.6 kg rautasulfaattia 

3.2 kg ruis- tai vehnäjauhoja

6.6 kg punamultaa 

1.3 l vernissaa 

53 g suolaa

Koska maalia oli tarkoitus keittää 40 litraa, kaadettiin pataan valmisteluiden jälkeen vettä noin 30 litraa ja sytytettiin tuli. Keittopataan täytyy jäädä reilusti tilaa, koska maali saattaa kuohahtaa helposti yli. Jäljelle jäänyt 10 litraa vettä jaettiin kahteen ämpäriin ja ämpäreissä olevaan kylmään veteen sekoitettiin vehnäjauhot, sillä jauhoja ei kannata kaataa kaikkia samaan astiaan. Nautelankosken museossa maalin valmistamiseen käytettiin vehnäjauhoja, mutta punamultamaalin valmistuksessa voi käyttää myös ruisjauhoja. Ruisjauhon käyttö keittomaalin valmistuksessa on ollut perinteinen tapa ja se oli ennen yleisempää, sillä ruisjauho oli halvempaa kuin vehnäjauho.

Rautasulfaatin jälkeen pataan lisättiin vehnäjauhoseos.

Ensin veteen lisättiin rautasulfaatti hyvin sekoittaen. Rautasulfaatti toimii maalin kiinnitysaineena. Seuraavaksi joukkoon kaadettiin veteen sekoitetut vehnäjauhot. Vehnäjauhoseos on hyvä lisätä pataan, kun vesi on lämmennyt höyryäväksi, mutta ei vielä kiehu. Vehnäjauhojen lisäämisen jälkeen punamultamaaliseosta haudutettiin noin kolme tuntia koko ajan hämmentäen. Keitoksen lämpötilaa säännösteltiin tulipesää kohentamalla. Tulipesästä poistettiin palavaa puuta lapiolla, jos keitos alkoi kiehua liikaa. Vehnäjauhoseosta hitaasti hauduttamalla punamultamaaliin saatiin hyvä liisteri.

Maalipohjan rakenne tarkistettiin ja lisättiin keitokseen vernissaa.

Kun maalipohjaa oli haudutettu noin kolme tuntia, tarkistettiin sen rakenne. Kun sekoitusmelan kärjestä valuva seos on nauhamaista eikä pisaroi, on liisteri valmis. Tässä vaiheessa maaliin voi lisätä öljyä maalia vahvistamaan. Museolla käytimme vernissaa. Vernissaa on hyvä lisätä aina, jos maalattava pinta on hyvin sileä tai tiivis.

Viimeisenä joukkoon lisättiin punamulta sekä suolaa.

Seuraavaksi joukkoon lisättiin sekoittaen punamulta, jonka lisäyksen aikana seoksen kuumentumista kiehuvaksi pyrittiin välttämään, koska punamulta saattaa kuohua voimakkaasti yli. Kun punamulta oli sekoitettu hyvin seokseen, lisättiin joukkoon vielä punamultamaalin säilyvyyttä edistävää suolaa. Suolaa lisäämällä punamultamaalin säilyvyysaika on noin 1-2 viikkoa.

Valmista maalia testattiin laudankappaleeseen.

Punamultamaalia testattiin sivelemällä sitä laudankappaleeseen. Maali on valmista, kun se levittyy hyvin ja koekappaleesta ei sen kuivuttua irtoa punamultaa kädellä pyyhkäisemällä.

Vernissa paksuntaa maalia ja jäähtyneenä keittomaali on hieman tiksotrooppista eli hyytelömäistä. Tarvittaessa maalia voi ohentaa suolavedellä, mutta sen käyttöä olisi syytä välttää, koska suolavesi vähentää maalin liisteripitoisuutta. Maalia voi notkistaa myös lämmittämällä sen uudelleen.

Nautelankosken myllyn uudet räystäslaudat maalattiin punamultamaalilla.

Kun maali oli valmista, pääsin muutaman päivän päästä hetkeksi kokeilemaan lautojen maalaamista. Työmiehet maalasivat Nautelankosken museon myllyn uudet räystäslaudat ja asensivat ne paikoilleen. Museon asiakkaat ovatkin jo kehuneet myllyn päädyn uutta ilmettä!

Myllyn kunnostettu pääty näyttää nyt tältä.

Tekstin kirjoitti: Museoharjoittelija
Liedon museo