Vko 39: Työelämään tutustumista museossa

Tulin Nautelankosken museoon viikoksi harjoittelemaan syyskuun lopussa, ja nyt kun harjoittelu on loppupuolella niin olisi varmaan jo aika kertoa siitä.

Käyn Liedon Keskuskoulun yhdeksättä luokkaa, ja olen valinnut vapaaehtoisiksi valinnaisaineiksi saksan kielen sekä ATK-ajokortin. Kaksi yhden viikon kestävää työelämään tutustumisjaksoa kuuluu pakollisena oppilaanohjaukseen osana sen kurssia. Tarkoituksena on siis tietysti tutustua työelämään ja, niin kuin sanotaan, ”sen haasteisiin”.

Hain harjoitteluun juuri Nautelankosken museoon koska halusin päästä kokeilemaan jotain erikoisempaa. Hyvin suuri osa yrityksistä, joista voi hakea tet-paikkaa, ovat jollakin tavalla kauppoja. Muunlaisissa työpaikoissa usein työtehtävät ovat liian vaarallisia tet-harjoittelijalle. Joten ajattelin, että jos menisin esimerkiksi ensin museoon ja sitten kauppaan, oppisin siinä enemmän kuin menemällä vaikka molemmilla kerroilla kauppaan. 

Tällä tavalla sitä saa selville, miten paljon harjoittelupaikkani eroavat toisistaan enkä tarkoita tällä vain siten mitä näissä paikoissa tehdään työksi, vaan myös niitä arkisia asioita kuten työaikoja, yhteisiä sääntöjä, työn vakavuutta ja muita vastaavia asioita, jotka vaihtelevat.

Kun tulin hakemaan tet-paikkaa Nautelankosken museosta, ajattelin, että täällä tehdään aika lailla yksipuolisesti töitä ja että pääsisin ehkä ainoastaan siivoamaan. Mutta yllätyin positiivisesti, kun pääsin tekemään muun muassa erilaisia ATK-hommia, joita en uskonut täällä ollenkaan tarvitsevan. Pääsin litteroimaan eli kuuntelemaan näyttelyä varten tehtyä haastattelua kirjoittamalla tietokoneelle kaiken, mitä haastattelussa puhuttiin. Litterointi oli melko hidasta puuhaa, koska asiat piti kirjoittaa juuri niin kuin ne sanottiin. 

Litterointia

Pääsin lisäksi tutustumaan luettelointiin eli siirtämään tietoja pääkirjasta tietokantaan sekä päivittämään museon nettisivua koodaamalla. Sisälläkään ei tarvinnut joka päivä kököttää, kun jo heti ensimmäisenäkin päivänä lähdin museoväen kanssa retkelle Kaskalan linnavuorelle, vaikkakin linnavuoren juurelle piti autolla ajaa. Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi, loppuviikosta pääsin myös ulos valokuvaamaan museoaluetta. Sisällä sain myös digitoida museoesineitä, eli valokuvata niitä ja tallentaa kuvat museon luettelointitietokantaan.

Museoesineitä käsitellään
hanskat kädessä.

Lisäksi voisi kertoa, että sain olla myös mukana siinä, missä itse olin viimeksi noin neljä vuotta sitten, eli seurasin kuinka muinaistekniikan koululaispäivillä 5.-luokkalaiset kiersivät museota. Ulkona olin mukana tarkkailemassa heidän nuotionsytytystaitoja, kalliomaalausta sekä jousiammuntaa. Sain myös itsekin kokeilla jousiammuntaa pitkästä aikaa.

 

Kaiken kaikkiaan viikko Nautelankosken museossa on mennyt erittäin mukavasti ja nyt tiedän, että museossa, jos ei suuressa niin ainakin pienessä, onkin todella monipuolisesti erilaisia tehtäviä.

Tekstin kirjoitti: Museossa harjoittelussa ollut 9-luokkalainen