Vko 30: Karjalaisen perinteen päivä

Nautelankosken museolla vietettiin viime sunnuntaina Karjalaisen perinteen päivää, jota museolla on jo vietetty useamman vuoden ajan. Liedon Karjalaseurasta saapui tänäkin vuonna jäseniä kertomaan karjalaisesta ruokakulttuurista. Tänä vuonna aiheena oli hapankaali ja sen valmistus. Karjalaseura on aiemmin opastanut muun muassa karjalanpiirakoiden, kinnasneulan sekä kurkijokelaisen hevospiiskan valmistusta.

Hapankaalista monelle mieleen tulee Saksan perinneruoka, mutta se on tärkeä osa myös karjalaista ruokakulttuuria Kannaksella ja Raja-Karjalassa. Karjalassa ruoka-ainesten hapattaminen oli yksi ruoansäilömistapa kuivattamisen ja suolaamisen rinnalla. Hapankaalin lisäksi muita hapanruokia olivat esimerkiksi hapanlohko, hapanvelli ja hapatettu kaurakiisseli. Hapankaali on maitohappokäymisensä ansiosta varsin terveellistä vatsalle. Se myös sisältää paljon C-vitamiinia, sillä ruoka-ainesten hapattaminen ei kuumentamisen tavoin poista vitamiineja. Hapankaalia voi myös pakastaa ja sen usein annettiinkin talvella jäätyä, jolloin se säilyi pidempään.

Hapankaalia valmistetaan yksinkertaisista ruoka-aineista. Maitohappokäymisen ansiosta hapankaali on hyvin säilyvää ja se myös antaa sille tunnusomaisen happaman maun. Hapankaalin valmistamiseen ei tarvita kuin kaalia ja suolaa. Maun mukaan joukkoon voi lisätä esimerkiksi valkosipulia, porkkanaa, omenaa tai katajanmarjoja. Valkosipuli auttaa käymisprosessissa, mutta tuo samalla myös makua. Porkkana puolestaan tuo ruokaan mukanaan väriä.

Karjalaseuran jäsenet olivat tuoneet mukanaan valmista hapankaalia maisteltavaksi samalla, kun he näyttivät miten uutta valmistetaan. Alkuun kaalista poistetaan sen puumainen kanta, jonka jälkeen kaalin lehdet leikataan tasaiseksi silpuksi. Kaalisilppu ladotaan käymisastiaan, kun silpun joukkoon on siroteltu merisuolaa ja halutessa mausteita. Kun suolamäärä vaikuttaa hyvältä (kuulemma maistamalla se selviää), asetetaan kaalisilpun päälle puukansi ja paino. Paineen vaikutuksesta alkaa kaalista irrottaa nesteitä ja käymisprosessi alkaa. Kaalin annetaan käydä huoneenlämmössä pari päivää, ja kun maitohappokäyminen on riittävää, siirretään kaali kylmään.

Tieto hapankaalin valmistuksesta oli saavuttanut asiasta kiinnostuneet ja paikalle saapuikin paljon uteliaita neuvoja kyselemään ja hapankaalia maistelemaan.


Tekstin kirjoitti: museologian harjoittelija

Viikko 29: Muistihuone Nautelankoskella

Tiistaiaamulla museon pihaan ilmestyi keltainen työmaakoppi, jonka ulkoseiniä koristi jo kuluvan vuoden aikana tutuksi käyneet kulttuuripallot. Työmaakoppi toimii tämän kesän ajan Aurajokikokemusten muistelupaikkana. Muistihuone on osa ”Kerrottu ja koettu Turku” – hanketta ja se kiertää kesän aikana Varsinais-Suomessa antaen ihmisille mahdollisuuden tulla kertomaan kokemuksia, tarinoita ja muistoja Aurajoesta ja sen ympäristöstä. Kaikilla vauvasta vaariin on mahdollisuus käydä kertomassa muistojaan tai vaikka piirtämässä lempipaikkansa Aurajoenrannalta, muistot kaikilta vuosikymmeniltä ovat tervetulleita. Kokemuksia taltioimassa on kansatieteen opiskelijoita Turun yliopistosta. Muistihuone on uudenlainen tapa kerätä kansatieteellistä aineistoa analysoitavaksi. Muistoja voi kertoa joko paperille kirjoittaen tai suullisesti, opiskelijat haastattelevat ja kuuntelevat tarinoita oikein mielellään.

Muistihuoneessa on myös pieni Aurajokiaiheinen näyttely, joka esittelee hankkeen avulla tallennetuin muistoin ja valokuvin miten erilailla jokea on vuosikymmenien saatossa hyödynnetty ja kuinka erilaisia muistoja ihmisillä tuosta tutusta joesta onkaan. Jokilaakso on vuosikymmenien saatossa nähnyt tehtaita, lehmiä, lampaita ja jopa hyppytorneja. Moni on oppinut uimaan Aurajoessa järjestetyissä uimakouluissa. Toisaalta esille tuodaan myös uudemmat muistot joesta ja sen paljon puhutusta väristä. Muistihuone pyrkii tarkastelemaan ja keräämään tietoja ja muistoja Aurajoesta ja sen ympäristöstä monipuolisesti usean vuosikymmenen ajalta. Mahdollista on kertoa myös negatiivisia muistoja ja parannusehdotuksia, kokonaiskuva Aurajoesta ja sen ympärillä olevasta maailmasta syntyy vasta, kun aihetta on tarkasteltu monipuolisesti.

Joskus muistoja ja tarinoita voi kertoa kuvallisestikin. Muistihuoneesta löytyy myös paljon puuvärejä ja tyhjää piirustuspaperia, joille kukin voi piirtää lempipaikkansa tai muistonsa Aurajoesta. Yhteen nurkkaan onkin ripustettu näytteille lasten tekemiä piirustuksia. Muistihuoneessa työskentelevä korkeakouluharjoittelija on myös koonnut kustakin pysähdyspaikasta pienen infon kansioon. Kansiossa on esillä juuri sen alueen historiaa ja muistoja herättävien kohteiden kuvia. Liedon vanhan meijerirakennuskin on päässyt kansioon mukaan. Suullisen ja kirjallisen tiedon lisäksi Muistihuone vastaanottaa kuvia ja kirjallista materiaalia Aurajoesta ja sen ympärillä olleista tapahtumista taltioitavaksi hankkeen käyttöön. Muistelijalla on mahdollisuus saada näytille tuomansa valokuvat ja kirjallisuus takaisin kotiin vietäväksi, sillä materiaalin skannaus tutkimuskäyttöön on mahdollista.

Nuortenkaan ei kannata ujostella, sillä Muistihuonetta kiinnostavat myös opiskelijoiden kokemukset Akateemisesta Aurajokilaivuritutkinnosta sekä Suomen vanhimmasta kaupunkifestivaalista Down by the laiturista. Aurajoki toimi myös upeana miljöönä keväällä 2011 Mikko Koivun ja Teemu Lassilan tuodessa ”kundi” Turkuun näytille. Förillä joen ylittäneet maailmanmestarit lienevät tallentuneen tuhansien paikalla olleiden kameroille ja mieliin. Nautelankosken museon pihassa Muistihuone viipyy elokuun ensimmäiseen päivään saakka ja on avoinna päivittäin 10–12 ja 13–16.

Tekstin kirjoitti: museologian harjoittelija
Nautelankosken museo

Vko 28: Sähköä, generaattori ja myrsyn kommervenkit

Sähköä Nautelankoskella

  

Vaakaturbiini



Harva osaa ajatella, että Nautelankosken museon 205 vuotta vanha harmaakivinen vesimylly on yhä edelleen toiminnassa tuottaen modernin yhteiskunnan tärkeintä hyödykettä – sähköenergiaa. Myllyssä on nimittäin jauhinkiviä pyörittävän vaakaturbiinin lisäksi myös toinen energian tuottaja, pystyturbiiniin yhdistetty generaattori, joka muuntaa padon ohi virtaavan veden voiman museon sähkölaitteille sopivaksi energiaksi ja mahdollistaa muun muassa tämän blogin kirjoittamiseen. 



Pystyturbiini on yhdistetty
sähkögeneraattoriin.

Nautelankosken osittainen omavaraisuus sähkön suhteen on ollut arkipäivää jo 1990-luvun lopulta, jolloin myllyä entisöitäessä asennettiin nykyiset vesiturbiinit. Idea ei itsessään ole uusi, sillä mylly sai ensimmäiset vesiturbiininsa jo edellisen vuosisadan alussa, vanhojen vesirattaiden jäädessä jo ansaitsemalleen eläkkeelle, onhan niiden tekniikka ollut käytössä jo ennen ajanlaskumme alkua.



Kotiseutumuseo saattaa ensi kuulemalta vaikuttaa erikoiselta paikalta tuottaa sähköä. Onhan museo tietystä näkökulmasta katsottuna vain paikka vanhan kulttuurin kohtaamiseen, säilyttämiseen ja vaalimiseen. Toisaalta ajatusleikkiä jatkaessa saattaa huomata, että esimerkiksi Lauri Nautelan museo edustaa hyvin modernia arkkitehtuuria yhdistäen teräksen, puun ja kiven kätkien samalla sisäänsä osia historiastamme. Tällöin tuntuu jo lähes luonnolliselta, että vanhaa ja perinteistä kiviholvirakentamista edustava mylly taasen pitää sisällään jotain tulevaisuudesta: uusiutuvan lähienergianlähteen.

Sähkögeneraattori

Maailma, jossa energia tuotettaisiin lähellä eikä ydinvoimaa tai tuontienergiaa tarvittaisi, on hyvin utopistinen. Totuus on, että ne ovat monesti välttämättömiä. Totta on myös, että Aurajoen suurimmassa koskessa sijaitseva generaattori ei yksin pysty tuottamaan voimaa koko museon tarpeisiin. Noin puolet sähköstä ostetaan ulkopuolelta. Generaattori on myös hyvin haavoittuvainen;   heinäkuussa vedenpinta laskee kriittisen alas myös padon yläpuolella, eikä vesivoimaa ole käytettävissä. Toisaalta myös sähkökatkot saattavat keskeyttää oman sähköntuotannon ja näin pakottaa museon väen palauttamaan generaattorin verkkoon.

Myrskyn silmässä

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna taivas Liedon Aseman yläpuolella oli myrskyisä. Valtaisan voimakkaat sadekuurot haittasivat liikennettä moottoritiellä ja venyttivät ulkonaliikkujien kestokyvyn äärimmilleen. Samaan aikaan Nautelankosken museon kesäoppaat katselivat kahvion ikkunasta taivaanrannassa kajastavaa salamointia tietäen sen tarkoittavan lisää haasteita.

Salamanlyönnin aiheuttama sähkökatko saattaa riittää kadottamaan tietokoneella työstettävän dokumentin. Nautelankosken museossa sen voima riittää pudottamaan generaattorin pois verkosta. Putoaminen laukaisee museossa vaimennettua herätyskelloa muistuttavan generaattorihälytyksen, jonka kuuleminen merkitsee herkkien sähkölaitteiden sulkemista, pikaista avainten etsimistä ja myllyyn lähtemistä. Generaattorin palauttaminen sähkönjauhantaan on rutiininomainen toimi. Ensin lasketaan veden virtaamaa rajoittamalla kierrosnopeus oikeaksi ja käynnistetään voimantuotto. Tämän jälkeen virtaamaa jälleen hieman kasvatetaan ja palataan taas tavanomaisiin rutiineihin.

                                             Kaatunut koivu

Generaattorin käynnistäminen on siis oppikirjamaisen helppoa – siis ideaalitapauksissa. Saattaa olla, että ylikulkeva myrskynsilmä jättää jälkeensä yllätyksiä. Näin kävi muun muassa heinäkuun ensimmäisenä lauantaina, kun Aurajokimelonta saapui puolenvälinkrouviinsa Nautelankoskelle. Vaikeuksia ei niinkään tuottanut sade jolta pääsi sisälle suojaan tai sähkökatko joka päättyi oppaiden toimittua, vaan padon reunalla ennen uhkeana seisseen koivun kaatuminen suoraan entiselle pääliikenneväylälle, Nautelankosken sillalle.

Ongelma olisi ollut vähäpätöinen, sillä korvaava liikenneväylä on ollut käytössä jo lähes neljäkymmentä vuotta, mutta kaatuessaan koivu tukki tien melojilta, joiden oli tarkoitus matkata läheiseen Pahkamäen kouluun lepäämään seuraavan päivän lähtöä varten. Paikalle hälytettiin museoamanuenssi. Pikaisen tilannearvion myötä kutsuttiin museon työmiehet ja tunnin työn jälkeen silta oli jälleen auki kulkijoille. Muistoksi tapahtumasta jäi paitsi moniin valokuviin tallennetun koivun katoaminen, niin myös sillan uhkean kaiteen murtuminen siitä kohdasta, josta puuvanhus polttopuiksi pilkottuna kannettiin pois.

Vuosihuolto

Vain noin viikon kuluttua näistä tapahtumista tapahtui se, mikä vääjäämättä odottaa joka vuosi. Virtaavaa vettä ei enää riitä turbiinin pyörittämiseen ja myllyssä pauhaava generaattori hiljenee. Edessä on jokavuotiseen tapaan vuosihuolto, lian ja roskien poisto sekä koneiston öljyäminen, jotta museo voisi jälleen läpi seuraavan vuoden toimia tiennäyttäjänä itse tuotetun energian hyödyntäjänä.

                            Tekstin kirjoitti: museon kesätyöntekijä

                            Nautelankosken museo

Vko 27: Museopuodin ja kahvion tarjontaa

Nautelankosken museon kahvio ja puoti löytyvät Lauri Nautelan museorakennuksesta. Sieltä voi ostaa muistoja museovierailusta, tuliaisia, käsitöitä, lahjoja ja postikortteja. Museon kesäaukiolon aikaan myynnissä on myös eri makuisia Laitilan limonaadeja, jäätelöä, sekä itse valmistetuttuja leivonnaisia.

Makeannälkään tarjolla on myös vanhanajan nekkuja sekä eri makuisia karamelleja paperitruuteissa ja maukasta Luomulakritsia.

Museopuodin tuotteita

Nautelankosken museopuodissa on myynnissä erilaisia käsitöitä. Puodin valikoimiin kuuluvat esimerkiksi virkatut patalaput ja pienet laukut. Patalappuihin on virkattu kukkia ja myllynkiviä. Laukut on valmistettu Liedon kotiseutupukujen kankaista. Museopuodissa myynnissä on myös vanhanajan paperinukkeja sekä kotiseutumuseon ja saunan pienoismalleja.

Nautelankosken museosta voi ostaa myös erilaisia koruja, kuten Liedon äijä –riipuksia sekä Haimionmäen solkea. Museopuodissa myynnissä on myös muistipeli Museomuisti sekä lautapeli Hämeen Härkätiellä ja paljon erilaisia Nautelankosken museota, sen ympäristöä sekä Lietoa kuvaavia postikortteja.

Museopuodissa on myynnissä hyvä valikoima Nautelankosken museoon, Lietoon, historiaan, luontoon ja kulttuuriympäristöön liittyvää kirjallisuutta.

Kesäkuussa museossa avattiin Jatkosodan valokuvia -näyttely. Aiheeseen liittyy myös veteraanien sotamuistoista koottu antologia En ole näistä paljon puhunut. Liedon ja Aurajokilaakson kulttuurihistoriasta ja maisemasta kiinnostuneelle museopuodissa on myynnissä useita kirjoja: Liedon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Liedon kulttuuriympäristöohjelma, Aurajokilaakso – elävä kansallismaisema, Tien lumo – Aurajoen maisematie ja Maisemanhoitosuunnitelma Aurajoen kulttuurimaisemaan. Lapsille suunnattuja kirjoja ovat esimerkiksi Myllärin Kerttu, Myllytontun tarinoita, Vipeltäjät –lasten luontoretki Nautelankoskella ja Aura Taimenen merimatka.

Helmineuleen tuotteita museopuodissa

Helmineule on lietolainen 4H-Yritys, joka valmistaa Liedon Karvalassa neulekoneella luonnonmateriaaleista neuleita, jotka viimeistellään käsin.

Helmineuleen tuotteet pyritään toteuttamaan mahdollisimman ekologisesti. Nautelankosken museon puodissa on tällä hetkellä myynnissä bambu-puuvillalangasta neulottuja kännykkäpusseja.

Helmineuleen tuotteita myydään Nautelankosken museon puodin lisäksi myös erilaisissa tapahtumissa kuten markkinoilla ja myyjäisissä, verkkokaupassa sekä sopimuksesta työhuoneella. Helmineule valmistaa myös ompelutöitä ja neuleita tilauksesta. Helmineuleen blogista voi seurata, mitä yrityksessä tapahtuu.

4H-Yritys on 4H-nuoren oma pieni yritys, jonka perustamisessa 4H on auttanut.

Tekstin kirjoitti: museoavustaja

Nautelankosken museo