Museon säilytystilojen järjestely etenee kuin kerran liikkeelle lähtenyt vanha juna - hitaasti mutta varmasti. Tyyli on edelleen sama: hyllyjä tyhjennetään ja tavarat siirretään toiseen paikkaan, hyllyt puretaan, kannetaan uuteen sijaintiinsa ja rakennetaan uudelleen. Vaikka paljon joudutaan esineitä siirtelemään kiertävällä systeemillä paikasta ja hyllystä toiseen, ovat jotkin esineet jo löytäneet lopullisen paikkansa. Esimerkiksi sohvakalusto ja pari puusohvaa saivat oman paikkansa uudesta isosta hyllystä, jonka rakentamisesta oli kuvia viime viikon blogissa. Myös koulupulpetti ja kiertokoulun pöytä ovat saaneet paikkansa. Molemmat löytyvät kohdasta, johon tulee lapsiin, kouluun ja opiskeluun liittyvää esineistöä.
Puuesineiden säilytystilan peräseinältä purettiin pois puuhyllyjä ja rakennettiin tilalle metallisia. Puretut hyllyt rakennettiin uudestaan käsikirjaston hyllyjen jatkeeksi odottamaan luetteloitujen kirjojen ilmestymistä omien luokkapaikkojensa kohdille.
Paikkaan, missä ennen sijaitsi isoja kaappeja, rakennettiin siihenkin uudet hyllyt. Kaapit siirtyivät niiden tilalta keskemmälle huonetta. Uusiin hyllyihin siirtyivät kimpiastiat, pahvilaatikoihin pakatut pienesineet ja ne kaikki muut, jotka olivat olleet huoneen vastakkaisella seinällä hyllyissä, joista tuli kirjahyllyjä...
Kun esineitä siirretään, tutkitaan, puhdistetaan, luetteloidaan, digitoidaan, etsitään niille omat paikkansa ja lopuksi siirretään ne paikoilleen, tulee niistä vähitellen läheisiä. Niinpä esineitä ollaankin alettu kutsua kolmannessa persoonassa: mietitään mihin 'hänet' sijoitetaan, ei missä on 'sen' paikka.
Äes löysi oman kotinsa ylähyllyltä. Arkut asuvat päällekkäin kerrostalossa.
Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti