Vko 2: Rekiä hyllyyn

Ensimmäiset hyllyt on saatu rakennettua uudelleen - mittatilaustyönä. Säilytystilojen järjestäminen aloitettiin suurimmista ja raskaimmista esineistä. Kun ne nyt saadaan kaikki omille paikoilleen, ei niitä tarvitse siirtää ennen kuin jotain näistä esineistä tarvitaan näyttelyyn.

 

Kaikkein ensimmäisenä paikkansa sai kirkkoreki. Painavana esineenä se kuuluu itse oikeutetusti alahyllylle. Siitä se on myös helppo nostaa pois, kun näyttelyssä on tarvetta rekikyydistä kertomiseen. Tämä kirkkoreki onkin päässyt esille jo kaksi kertaa: Koiramäki-näyttelyn yhteydessä ja kun esiteltiin museon valmistamaa Liedon 650-juhlavuoden kaksipuolista ryijyä.

 

Kirkkoreen jälkeen jatkettiin edelleen reki-linjalla, mutta siirryttiin kulkuvälineistä metsätyön pariin eli tukkirekiin. Kirkkorekeä huomattavasti matalampina ja kevyempinä ne sijoitettiin ylemmille hyllyille.Vaikka pienet tukkireet eivät kovin paljoa painakaan, tarvitaan niiden käsittelyyn ja ylös nostamiseen monta kättä. Yksi otti vastaan hyllyn päällä (varmistaen, että itse pääsee sieltä esineitä vahingoittamatta poiskin, kun kaikki ovat paikoillaan) ja kolme nosti rekeä alhaaltapäin: yksi tikkailta ja kaksi maasta.

 

Säilytystilojen järjestämisessä onkin työtä monelle. Hyllyt pitää tyhjentää, purkaa, pyyhkiä ja rakentaa uudelleen. Kaikki esineet tarkastetaan, puhdistetaan ja tarvittaessa luetteloidaan ja digitoidaan. Ja sitten nostellaan omille kohdilleen uusiin hyllyihin, ja luettelointitietokantaan merkitään esineille uuden paikkamerkit. Tätä työtä ei tehdä pelkästään kahden vakituisen museomuurahaisen voimin.

 

Reet ovat päässeet paikoilleen ylähyllyille. Ja vielä on tilaa suksille tai mahdollisesti jollekin kelkalle.

 Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi