Aloitin harjoitteluni Nautelankosken museossa toukokuun alussa. Neljän kuukauden mittainen harjoittelujaksoni on pikkuhiljaa päättymässä, joten lyhyehkö yhteenveto kaikesta koetusta lienee nyt paikallaan.
Opiskelen Turun yliopistossa pääaineena folkloristiikkaa ja sivuaineina museologiaa ja kansatiedettä. Museologian perus- ja aineopintoihin kuuluu yhteensä kolmen kuukauden mittainen museoharjoittelu itse valitussa ammatillisesti hoidetussa museossa. Harjoittelun tarkoituksena on tutustua museotyön erilaisiin osa-alueisiin ja soveltaa käytäntöön luennoilla opittua.
Päätin hakea harjoitteluun juuri Nautelankoskelle, koska tämä kuulosti sopivan monipuoliselta museokohteelta. Alueelta kun löytyvät uudenaikaisen museorakennuksen lisäksi monipuolisesti vanhaa rakennusperinnettä, luonnonsuojelualue sekä muinaismuistoalue. Ajattelin, että Nautelankoskella saisin kattavan kokonaiskuvan museoiden toiminnasta ja sen lisäksi pääsisin työskentelemään idyllisessä maalaisympäristössä.
Arkistointia
Ilokseni sain huomata, että ennakko-odotukseni kävivät toteen erittäin positiivisella tavalla. Näiden neljän kuukauden aikana olen päässyt tekemään monenlaista museotyötä. Erittäin tutuksi ovat käyneet museon kokoelmien dokumentointi, hoito ja varastointi. Nämä ovat monesti osa-alueita, jotka kuuluvat ns. ”näkymättömän museotyön” piiriin. Museoiden laajat kokoelmat vaativat tarkkaa luettelointia ja jatkuvaa hoitoa, jotta ne säilyisivät sukupolvelta toiselle, ja niiden käyttö tutkimustarkoituksiin tulisi mahdolliseksi. Nautelankosken museon kokoelmiin kuuluu tuhansia esineitä, kirjoja, valokuvia ja rahoja, jotka kaikki vaativat erilaiset käsittely- ja varastointitavat. Haastavinta tässä dokumentointi- ja luettelointityössä on ollut asioiden laaja-alaisuus. Tiedonhakutaito tuleekin siis olla luettelointityötä tekevällä hallussaan. Esimerkiksi 1800-luvulta peräisin olevien ruotsinkielisten asiakirjojen arkistointi ja antiikin aikaisten lähes sileiksi kuluneiden kolikoiden luettelointi on ollut toisinaan erittäin haastavaa.
Luettelointi- ja arkistotyö vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Lisäksi olen päässyt osallistumaan myös museon suoraan yleisölle näkyvään toimintaan, mm. tilapäisnäyttelyn rakentamisen ja kahvila- ja opastustyön kautta. Museon koululaistoimintaan pääsin tutustumaan keväällä, kun lietolaiset 3-luokkalaiset saapuivat tutustumaan luonnonsuojelualueen luontopolkuun, ja nyt loppukesästä 5-luokkalaiset tulevat oppimaan kivikauden elämästä muinaistekniikkatyöpajojen avulla.
Perinnekasvit tulevat tutuiksi perennamaalla.
Harjoittelujaksoni on tuonut paljon uusia näkökulmia museoiden toimintaan ja olen oppinut valtavasti uutta käytännön museotyöstä. On ollut hienoa päästä osallistumaan eläväisen paikallismuseon toimintaan ja samalla nauttia helteisestä kesästä Nautelankosken kuohujen tuntumassa.
Tekstin kirjoitti museossa harjoittelussa oleva folkloristiikan ja museologian opiskelija
Nautelankosken museo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti