Vko 25: Luonnonkukkia ennen juhannusta

Sunnuntaina 20.6.2010 vietettiin yhteispohjoismaista luonnonkukkien päivää. Luonnonkukkien päivää vietetään vuosittain viikkoa ennen juhannusta kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa päivä otettiin käyttöön vuonna 2003. Vuosittain Suomessa on järjestetty noin 90 retkeä. Tänä vuonna järjestettiin ennätykselliset 103 retkeä eri puolilla Suomea. Suomen Luonnonsuojeluliitto koordinoi päivän järjestelyjä.

Yhteispohjoismaisen Luonnonkukkien päivän tavoitteena on kiinnostuksen herättäminen luonnonkasveja kohtaan, kasviharrastuksen edistäminen sekä myönteisten luontokokemusten tarjoaminen. Luonnonkukkien päivän retket ovat muutaman tunnin mittaisia, kaikille avoimia ja maksuttomia. Retkille ei yleensä tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Nautelankosken museo on muutaman vuoden ajan osallistunut luonnonkukkien päivään järjestämällä opastetun retken museon pihapiirissä ja Aurajoen varren luonnonsuojelualueella. Tänä vuonna retkelle osallistui hieman yli 20 innokasta luontoharrastajaa.

Luonnonkukkien päivän teemalajiksi valittiin tänä vuonna ahomansikka (Fragaria vesca). Tuttu kasvi on taantunut, koska lajille sopivat avoimet kasvupaikat ovat vähentyneet perinneympäristöjen umpeenkasvun myötä. Luonnonkukkien päivänä nostettiin laajemminkin esiin luonnonkasvien monimuotoisuuteen liittyviä kysymyksiä ja kerrottiin siitä, miten jokainen voi omalla kotipihallaan edistää luonnonkasvien rikkautta.

Lähestyvään juhannukseen valmistautuminen aloitettiin luonnonkukkiin tutustumisen ohella hyvissä ajoin leipomalla raparperisacherkakkua. Juhannusaaton kakku saa kostua ja muhia kaikessa rauhassa. Yleensä, jos säät ovat suotuisat, juhannuspäivä on vilkas päivä niin museon kuin kahvion puolella. Tänä vuonna on mahdollisuus kahvitella hiukan tavallista juhlallisemmin, kun valikoimiin kuuluu piirakoiden, sokerikorppujen ja pikkuleipien lisäksi myös raparperillä terästettyä suklaakakkua.




Saunan korjaaminen etenee jokirannassa.
Tällä viikolla saunan sisäänkäynnin kohtaa laudoitettiin, ovi saatiin paikoilleen ja seinää tilkittiin.





Museon rakennuskonservaattori höylää vanhoja lautoja sopivan kokoisiksi ja sovittaa ne paikoilleen.








Sisäänkäynnin kohta saatiin valmiiksi.


Juhannusaattona museon työntekijät ovat vapaalla ja museo on suljettu. Mutta juhannuspäivänä palvellaan museossa, kahviossa ja museon puodissa jälleen tavalliseen tapaan.
Tervetuloa!




Hyvää juhannusta!


Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Vko 24: Ruotsalaiset tellingit

Varsinais-Suomen ammatillisesti hoidettuja museoita kokoontui taas tällä viikolla Nautelankoskelle työstämään yhteistä kokoelmapoliittista ohjelmaa. Tällä kertaa pureuduttiin museoiden ammatillistumiseen ja sen vaikutuksiin kokoelmien kehittymisessä ja hallinnassa. Lisäksi pohdittiin museoiden erilaisia perustamishistorioita sekä kunkin museon kokoelmien ja niiden luetteloinnin kehittymiseen vaikuttaneita seikkoja.

Samaan aikaan toisaalla eli museon alakerrassa kokoelmienhoitohuoneessa harjoitettiin käytännön kokoelmien hallintaa luetteloimalla Lauri Nautelan lahjoittamia mitä moninaisempia esineitä.


Keskiviikkona kokoelmapoliittisen kokoontumisen jälkeen Nautelankosken museo sai vieraita Loimaa-Seurasta. Loimaa-Seuran hoidossa ovat muun muassa Loimaan kotiseutumuseo ja Krekilän entinen vesimylly ja raamisaha. Niinpä Nautelankosken vesimylly olikin Loimaa-Seuran vierailun pääaiheena ja erityisenä mielenkiinnon kohteena. Toki vieraiden kanssa käytiin myös tutustumassa kosken partaalle viime kesänä siirrettyyn saunaan.



"Ruotsalaiset tellingit" herättivät sekä kysymyksiä että ihastusta.
Museon rakennuskonservaattori kertoo tellinkien käytöstä.





"Ruotsalaiset tellingit" eli itse rakennettavat ja helposti koottavat rakennustelineet ovat oivallinen keksintö. Museon rakennuskonservaattori toi tämän käytännöllisen systeemin tuliaisina opinnoistaan Göteborgin yliopistossa. Tellingit pystyy itse rakentamaan puusta. Ne ovat helpot ja kevyet siirrellä ja niitä voi rakentaa päällekkäin kuin duplo-palikoita. Tellingit siis kasvavat tarvittaessa rakennuksen mukana. Asiasta kiinnostuvat voivat kysellä lisätietoja museon rakennuskonservaattorilta.




Museon johtaja selostaa vesiturbiinin toimintaperiaatetta.







Vesimylly oli Loimaa-Seuran vierailun pääkohde.


Parin tunnin sähkökatko voi muuttaa alkuperäisiä työsuunnitelmia melkoisesti. Kun tietokoneet ovat sammuksissa täytyy keksiä niistä riippumattomia työtehtäviä. Sähkökatkon aikana ehtikin hoitaa monta puhelua ja tehdä kauppalistaa tulevien tilaisuuksien hankintoihin.





Perjantain sähkökatko antoi oivallisen tilaisuuden kasvimaan ja perennamaan kitkemiseen.





Oman kasvimaan sadosta tehtyä raparperimehua.





Viikonlopun sateet vaikuttivat koskeen . Aurajoki on niin pieni, että veden määrä koskessa voi vaihdella melkoisesti jo yhden vuorokauden aikana.







Juhannusruusut kukkivat sekä ulkona kotiseutumuseon seinustalla että sisällä - vessassa.


Tekstin kirjoitti: Museoamanuenssi
Nautelankosken museo

Viikko 23: Kesätyöntekijänä Nautelankosken museossa

Museo on nyt avattu

Nautelankosken museo avattiin kesän 2010 osalta tämän viikon keskiviikkona. Museo on avoinna elokuun 8. päivään saakka keskiviikosta sunnuntaihin kello 10–18. Minun lukukauteni yliopistossa päättyi jo toukokuun alussa, joten pääsin aloittamaan kesätyöt Nautelankosken museossa jo toukokuun puolella. Opiskelen pääaineenani arkeologiaa ja sivuaineenani kansatiedettä. Ensi syksynä pyrin museologian sivuaineopiskelijaksi. Oli hienoa saada heti ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen kiinnostava kesätyöpaikka museosta, jonka yksi näyttely jopa kertoo arkeologiasta ja kivikaudesta. Mielenkiintoista on ollut myös päästä tekemään kesätyöntekijän tehtävien lisäksi varsinaista museotyötäkin kuten kirjojen luettelointia.


Raparperimehua valmistamassa

Enimmäkseen me kesätyöntekijät työskentelemme museon kahvilassa ja kaupassa sekä kesäoppaina. Kahvilatyöskentely ja museokaupan tuotteiden myynti ovat ehtineet jo tulla tutuiksi. Kahvilassa on viime viikkoina hyödynnetty paljon museon kasvimaalla kasvavaa raparperiä. Joka viikko on leivottu raparperipiirakkaa, ja tällä viikolla valmistettiin ensimmäinen erä raparperimehua. Raparperin varret ovatkin nyt parhaimmillaan. Kesää varten on myös askarreltu kahvilassa myytäviä paperisia karamellitötteröitä. Museossa myydään erilaisia perinnekaramelleja (mm. vanhanpiian kirkkokarkki, anis, mansikka, kermakinuski), apteekin salmiakkia ja nekkuja.



Kahvilaan tuli myyntiin lisää karamelleja kesäksi.



Paperiset karamellitötteröt kääritään museossa itse.


Suuri ryhmä vieraili museossa

Tällä viikolla museossa kävi suuri 90 vierailijan ryhmä. Koska kaikki vieraat eivät olisi mahtuneet kiertämään museon kohteita samaan tahtiin, jaettiin heidät neljään ryhmään ja jokaiselle ryhmälle annettiin tietynvärinen lankalenkki ranteeseen, jotta ryhmäläisten olisi helpompi pysyä koossa. Ryhmät tutustuivat vuorotellen Lauri Nautelan museoon, Liedon kotiseutumuseoon sekä myllyyn ja kävivät vuorollaan kahvilla museon kahvilassa. Jokaisessa museorakennuksessa oli oma oppaansa, joka esitteli rakennuksen näyttelyineen yhdelle ryhmälle kerrallaan. Kahvilan puolella häärivät kesätyöntekijät sekä museon harjoittelija. Pieniin ryhmiin jaetun ison vierailijajoukon käynti museossa toimi, koska käytännössä vieraana oli neljä sopivankokoista ryhmää.


Nautelankosken vesi oli alkanut olla jo melkoisen vähissä aurinkoisten ja kuumien päivien jäljiltä, joten sateet tekevät koskelle hyvää.


Tekstin kirjoitti koko kesän museossa työskentelevä arkeologian ja kansatieteen sekä tuleva museologian opiskelija
Nautelankosken museo

Vko 22: Retkellä Laitilassa

Viikon kohokohta oli heti maanantaina, kun olimme koko museon väki retkellä Laitilassa.
Oppaanamme oli Laitilan kulttuurisihteeri Jukka Vehmas.


Aloitimme retken tutustumalla Laitilan Kauppilan umpipihaan, joka on ainutlaatuinen alkuperäisellä paikallaan säilynyt umpipihakokonaisuus.





Kauppilan umpipihan rakennuksen ovat ryhmittyneet miespihan ja karjapihan ympärille. Rakennukset edustavat eri aikakausia 1600-luvun lopulta 1900-luvun vaihteeseen asti. Museon esineistö on pääosin talon alkuperäistä esineistöä. Umpipihan ulkopuolella sijaitsevat sauna, tuulimylly, vilja-aitat, kellarit, riihi ja suuli. Kesäisin alueella laiduntaa lampaita.



Päärakennuksen tupa ja sali. Alla umpipihan huussi.


Asuinrakennusten lisäksi pääsimme tutustumaan karjapihaan ja sen rakennuksiin sekä saunaan. Tutustumisen arvoinen paikka, jota voi mielihyvin suositella retkikohteeksi. Kauppilan umpipiha on kesällä avoinna sunnuntaisin, alueella on myös kahvila.




Kauppilasta jatkoimme Poukan taloon. Poukan talo kertoo Laitilan kirkonseudun talonpoikaisesta menneisyydestä.

Entinen Poukan tilan pitkä punainen päärakennus on 1700-luvulta. Talossa on kookas tupa ja kolme kamaria. Rakennus on läpikäynyt laajamittaiset korjaustoimenpiteet vuoden 1996 aikana ja palvelee nykyään matkailu- ja kulttuurikäytössä.

Poukan talossa on kesäisin näyttelyitä. Tänä vuonna kerrotaan Laitilan kananhoidosta ja virvoitusjuomatehtailun historiasta.



Aikamoisen historiapläjäyksen saatuamme suuntasimme Untamalaan jossa vietimme iltapäivän piknikin. Ennen kotiin lähtöä ehdimme vielä lyhyesti katsastaa Untamalan kulttuuripolun alun ja kuulla hiukan alueen historiasta.

Untamalan kulttuuripolku on raivattu katajikkomäkeen, jossa on vanhemman roomalaisajan (0-200 jKr.) kalmisto. Opastauluissa on kerrottu kalmiston erityispiirteistä, löydöistä ja alueen kasvillisuudesta. Untamalassa voi myös tutustua kuppikiviin, jotka ovat rautakauden jälkipuolen uhrikiviä. Yksi kivistä sijaitsee valtatien ja Untamalaan vievän pistotien kulmauksessa olevan kumpareen reunassa

Retkipäivä oli antoisa, kohteet olivat mielenkiintoisia ja sää suosi. Kiitokset vielä Jukka Vehmakselle kutsusta ja tietoviisaasta opastuksesta tutustumiskohteissa!





Kauden ensimmäinen raparperipiirakka oman kasvimaan sadosta. Kesä on virallisesti alkanut!





Tekstin kirjoitti: Museoamanuenssi
Nautelankosken museo