Menneisyyteen on aina monta tietä. Liedon museon artikkelisarja tarjoaa pieniä polkuja Liedon pitkään historiaan. Artikkelisarjan kolmannessa osassa tarkastellaan Liedon pitäjän syntyä.
Lieto Aurajokilaakson muinaispitäjän keskuksena
Keskiajan alussa Lieto ja Kaarina muodostivat muinaispitäjän, jonka uskonnolliset, hallinnolliset ja kaupankäynnin keskukset olivat nykyisen Liedon eteläosassa. Sauvalan kylä oli jo esihistoriallisella ajalla tunnettu kauppapaikka. Kauppiaita ja matkamiehiä suojeli sään ja tuulten jumala Ilmarinen, jolta alueen nykyisinkin käytössä oleva nimi on peräisin. Sauvalasta koilliseen laskee Aurajokeen Pyhäoja, jonka lähellä on uhrilehto eli hiisi. Hiisi on antanut nimen koko kylälle ja joidenkin tulkintojen mukaan koko pitäjälle, onhan Liedon ruotsinkielinen nimi Lundo (lund = lehto). Hiidenmäki Tarvasjoen kirkon lähellä on puolestaan saattanut olla ennemminkin lähiseudun eränkävijöiden yhteinen palvontapaikka kuin yhden pitäjän uhrilehto.
 |
| Hiidenmäki Tarvasjoella on saattanut olla erämiesten kokoontumispaikka, jossa annettiin uhreja hyvän metsästysonnen toivossa. |
Liedon Hiisin kylästä hiukan matkaa joen yläjuoksulle sijaitsee
keskiajalta peräisin oleva Moision kartano. Moisio-alkuiset nimet
liitetään yleensä
vallanpitäjiin, jotka johtivat oikeuslaitosta, hallintoa, puolustusta ja
tärkeimpiä uskonnollisia menoja.
Rautakauden kalmistojen erityismerkitys säilyy perimätietona
Eri puolilla Lietoa ollut pieniä, talon tai suvun käyttämiä kulttipaikkoja sekä paikkoja, joihin liittyy uskomuksia. Rautakautisista kalmistolöydöistään tunnettu Loukinaisten Haimionmäki on ollut tärkeä paikka keskiajallakin, sillä helluntaisin ja juhannuksena siellä poltettiin tulia. Hulkkunanmäkeä on pidetty pelottavana paikkana, koska on uskottu, että siellä kummittelee. Tarinat saattavat liittyä Hulkkunanmäen ristiretkiaikaiseen ruumiskalmistoon. Alueelta tunnetaan myös kaksi kuppikiveä, joita on voitu käyttää uhraamiseen sekä hyvän onnen tuottamiseen.
 |
| Kuppikiven syvennyksiin on laitettu viljaa ja vastapoikineen lehmän maitoa hyvän sadon ja karjaonnen takaamiseksi. Kuppeihin sataneella vedellä on uskottu olevan parantavia vaikutuksia. |
Vintalassa on Merolan myöhäisrautakautinen
polttokenttäkalmisto, jonka ensimmäiset löydöt ovat yli sadan vuoden takaa.
Kalmiston lähellä olevan Uhrakallion nimi saattaa viitata myöhempään käyttöön
uskomuspaikkana.
Ensimmäiset asiakirjamaininnat Liedosta ja Tarvasjoelta
Uuden uskonnon saapumisesta Lietoon esihistoriallisen ajan lopulla kertoo Sauvalan Ristinpelto, joka on yksi Suomen vanhimpia kristillisiä hautausmaita. Kun Kaarinan ja Liedon muodostama muinaispitäjä jakautui kahtia, syntyi Liedon kirkkopitäjä. Ennen kuin pitäjänkirkko perustettiin Hyvättylään 1200-luvulla, Liedossa oli useita pieniä kyläkirkkoja.
 |
| Ristinpellon aikoinaan kiviaidalla ympäröidyltä hautausmaalta on löytynyt jäänteitä pienestä neliömäisestä kirkollisesta rakennuksesta. |
Varhaisin kirjallinen tieto Liedon seurakunnasta on kuitenkin
vasta vuodelta 1331 säilynyt asiakirja, jossa Liedon kirkkoherra Pietari
mainitaan todistajana turkisveroa koskevassa riidassa. Varhaisempi
keskiaikainen Lietoon liittyvä asiakirjamerkintä on maininta vuodelta 1325, kun
piispa Pentti sai rahalainan pantiksi puolet Johannes Litenin ja puolisonsa
Elenan maaomaisuudesta Loukinaisissa. Seuraavalta vuodelta on Turun linnan
isännän Mats Kettilmuddsson testamentti, jolla hän lahjoitti Liedossa
sijaitsevan maatilan palvelijalleen. Tarvasjokeen viitataan ensimmäisen kerran
Suomen käskynhaltijan kirjeessä vuodelta 1316, jossa mainitaan Kallela ja
Yrjäntilä. Aika vähän on siis säilynyt keskiaikaisia lähdemainintoja Liedosta, joka
on kuitenkin ollut jo Lieto.
Tekstin kirjoittivat: museonjohtaja ja museoamanuenssi
Artikkeli on julkaistu Turun Tienoossa 28.5.2020.
