Menneisyyteen on aina monta tietä. Liedon museon artikkelisarja tarjoaa pieniä polkuja Liedon pitkään historiaan. Aloitetaan perinteisesti muinaishistoriasta – ajasta ennen kuin Lieto oli varsinaisesti Lieto.
Työkaluistaan kulttuuri tunnistetaan
Vanhimmat
tunnetut asuinpaikat Liedossa ajoittuvat mesoliittiselle eli keskiselle kivikaudelle.
Jääkauden jälkeen maa nykyisen Liedon alueella kohosi hitaasti merestä, ensin
kareina ja luotoina muuttuen pikkuhiljaa rannikoksi ja lopulta sisämaaksi.
Tarvasjoelle ensimmäiset ihmiset saapuivat noin 7 000 vuotta sitten, jolloin
nykyinen Paimionjokilaakso oli meren rantaa. Aurajokilaaksossa asutus alkoi
runsaat 6 000 vuotta sitten, jolloin elettiinkin jo myöhäistä kivikautta.
Kivikauden metsästäjä-keräilijät asettuivat asumaan rannikolle, josta oli hyvät kulkuyhteydet vesireittiä pitkin ja mahdollisuudet kalastaa sekä pyytää hylkeitä muun riistan lisäksi. Työkaluja valmistettiin kivestä, puusta ja luusta. Savesta muovailtiin astioita, jotka koristeltiin kampaleimoin ja poltettiin keramiikaksi. Vainajat haudattiin asuinpaikan lähelle mataliin hautakuoppiin, joihin siroteltiin punamultaa. Vainajan mukaan saatettiin laittaa hauta-antimia: koruja ja metsästysvälineitä. Kivikauden lopulla ryhdyttiin viljelemään maata ja hoitamaan karjaa, koira oli kesyyntynyt ihmisen kumppaniksi jo aiemmin.
 |
| Kivikauden pyyntimiehen jäljillä -näyttelyn pienoismallissa kuvataan myös kodin rakentamista. |
Kivikauden tärkein
työkalu oli kirves, ja se on ollut metsäympäristössä aivan välttämätön
kaikenlaisiin puutöihin. Terä kiinnitettiin puuvarteen joko upottamalla varren
päähän tehtyyn reikään (oikokirves) tai sitomalla varren päähän tehtyyn rakoon
tai oksantynkään (poikkikirves). Kivinen terä puree tuoreeseen puuhun jopa
paremmin kuin teräs, käsivartta paksumman rungon saa poikki kymmenessä
minuutissa, kunhan oppii oikean tekniikan.
 |
| Poikkikirveiden terä laskee toiselta puolelta jyrkemmin. Kaikki maalöydöt ovat meidän yhteistä kulttuuriperintöämme ja ne luetteloidaan Kansallismuseon numeroilla. Tämä komea kivikirves (KM 25831) on otettu talteen Kaurinkoskelta |
Kivikauden lopulla uuden aikakauden tulemisesta viestivät osaltaan vasara- eli venekirveet. Ne oli tehty eurooppalaisten metallikirveiden mallin mukaan, joskus jopa niin tarkasti, että valinsauma hiottiin kirveen pohjaan. Vasarakirveet eivät oikein sovellu puutöihin, niiden tehtävä olikin ennemmin kertoa omistajansa korkeasta arvosta.
Metalliset työkalut helpottava elämää
Pronssin
käyttö on vain yksi pronssikautisten kulttuurien piirre, metallin käytön
omaksumiseen liittyi myös muita tärkeitä muutoksia. Uskomusmaailmassa tapahtui
muutos: vainajia ei enää haudattu maan alle, vaan korkealle mäen päälle
hiidenkiukaiksi, vareiksi tai kruunuiksi kutsuttuihin röykkiöhautoihin.
Liedosta tunnetaan muutamia pronssikautista röykkiöhautoja, joista on löytynyt
poltettujen ihmisluiden lisäksi pronssiesineitä.
Kivikauden
lopulla oli alettu harjoittaa alkeellista maanviljelystä, pronssikaudella
viljanviljely tuotti jo tärkeän osan vuotuisesta ravinnosta. Viljely oli
etupäässä kaskeamista, viljoista tunnettiin ohra ja vehnä. Kotieläimiä olivat
naudat, lampaat, vuohet, siat ja hevoset. Eläminen vakiintui tietylle paikalle
ja asuminen alkoi olla pysyvää, tosin vielä aika hajanaista.
 |
| Tasakantaiset reikäkirveet ajoitetaan yleensä pronssikaudelle. Nämä eivät sovellu niinkään puun työstöön, mutta pyyntivälineinä ja aseina ne toimivat hyvin. Kuvan kirves (odottaa KM-numeroa) on löytynyt Pyhällön kylästä. |
Asutus vakiintuu rautakauden lopulla
Pronssi
ei pehmeytensä vuoksi soveltunut työkalujen materiaaliksi, vasta rauta
syrjäytti kiven. Raudan käyttö yleistyi Suomessa nopeasti, koska sitä pystyttiin valmistamaan kotimaisesta suo- ja järvimalmista. Raudan
pelkistäminen tapahtui sitä varten rakennetussa uunissa, kuumennuksessa sula
rauta valutettiin malmista erilleen. Maanviljelys helpottui ja kehittyi rautaisten työkalujen ansiosta, ihmiset
asettuivat aloilleen ja kylien muodostuminen Aurajokilaaksossa alkoi.
Nyt kun Liedon museon
näyttelyihin Nautelankoskella ja Tarvasjoella ei pääse toistaiseksi paikan
päälle, voi Liedon historiaan tutustua kuitenkin virtuaalisesti museon sivuilla "Liedon historia".
 |
| Poikkikirves ja oikokirves. Poikkikirveillä on voitu kovertaa ja veistää suuria runkoja, oikokirveellä kaataa ja halkaista puita. Lauri Nautelan museon näyttelyn kirveet ovat kopioita. |
Tekstin kirjoitti: museonjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti