Vko 52/2017: Oikeus oppia – vapaus valita

Suomen satavuotista itsenäisyyttä juhlistaneen vuoden aikana Liedon kunnan kulttuuri- ja liikuntatoimi, Liedon kirjasto, Lieto-Opisto ja Liedon museo järjestivät yhdessä lietolaisesta sivistyshistoriasta kertovan tapahtumasarjan Oikeus oppia – vapaus valita. Yksittäisten tapahtumien toteutuksessa oli mukana useita lietolaisia toimijoita. Sarjassa oli kahdeksan tapahtumaa, ja ne järjestettiin eri puolilla Lietoa kouluissa. Tapahtumasarja lähti liikkeelle Härkätieltä ja eteni kansanopetuksen alkumetreiltä kohti nykyaikaista valinnan vapautta ja mahdollisuutta elinikäiseen oppimiseen.

 

Tammikuussa Tarvasjoen koululla kuultiin kunnallisneuvos Juhani Tynjälän luento Ikiaikainen Härkätie. 

Luennon jälkeen runsas kuulijakunta sai nauttia Sakari Tapanin nokkahuilun soitosta.

 

Maaliskuu aloitettiin Jokilaakson koululla Liedon kirkonkulmalla viettämällä vanhanajan kinkereitä. 

Samalla päästiin tutustumaan kirjaston varaston kätköistä poimittuihin kirjoihin.

 

Huhtikuussa kokoonnuttiin Littoisten kouluun, jossa kuultiin niin Verkatehtaan patruunan perustamasta koulusta kuin Littoisten ensimmäisestä kansakoulusta. Historia-alustuksen lisäksi nähtiin koululaisten esittämä näytelmä tehtaanmäen koulupäivästä sekä kuultiin muisteluita koulunkäynnistä Littoisissa.

Toukokuussa Saukonojan koulu vietti 90-vuotisjuhlaansa. Juhlan yhteyteen oli rakennettu näyttely, jossa oli esillä muun muassa koulukäsitöitä, opetustauluja sekä valokuvia. Juhlassa julkistettiin myös Saukonojan koulun historiikki.

Kesäkuussa oli vuorossa vanhat pihaleikit ja leikkilorut. 

Yliskulman koulun pihalla leikittiin nurkkanattaa ja pikipataa, hypittiin ruutua, heitettiin kolikoita, pelattiin tönttörönttöntöötä sekä juostiin hippaa puiden välissä.

Syyskuussa Pahkamäen koulussa Liedon Asemanseudulla aiheena oli kouluateriatoiminta ja terveydenhoito kansakoulussa. Ilkka Virran esitelmän jälkeen kuultiin sekä paikalle saapuneiden muistelijoiden että yleisön edustajien muisteluita Pahkamäen koulusta.

Loukinaisten koulussa lokakuussa lähdettiin yhdessä opintielle, eli aiheena oli kouluopetuksen tasa-arvoistuminen oppivelvollisuuslain myötä. Kouluopetuksen alkuvaiheiden lisäksi kuultiin Loukinaisten koulun vaiheista. Alustusten jälkeen koulun entiset henkilökunnan jäsenet ja oppilaat kertoivat muistojaan Loukinaisten kouluun liittyen.

Tapahtumasarja päättyi Ilmaristen yhtenäiskouluun, jossa puhuttiin kokeiluperuskoulusta, Liedon lukion alkuajoista sekä kansalaisopistotoiminnan synnystä Liedossa. Myös nykypäivä mahtui iltaan mukaan: paikalla oli opiskelijoita Liedon lukiosta sekä Ilmaristen koulun oppilaita ja opettaja kertomassa kokemuksiaan tämänhetkisestä opiskelusta Liedossa.

Oikeus oppia -vapaus valita -tapahtumasarjaan liittyen Liedon museo on vuoden 2017 aikana kerännyt muistoja koulunkäynnistä ja lapsuudesta Liedossa. Vaikka juhlavuosi päättyykin, otetaan museossa edelleen vastaan lapsuuteen liittyvää materiaalia. Perinnekeruusta voi lukea tarkemmin museon nettisivuilta, jossa pääsee myös tutustumaan keruun myötä kertyneeseen aineistoon sekä tapahtumasarjan videoihin. Keruun satoa lisätään sivuille pikkuhiljaa.

Kun kirppu puree sinua -perinnekeruu

Keruun satoa

Tekstin kirjoitti: museoamanuenssi

Liedon museo

Vko 51/2017: Rauhallista joulua!

Jokainen joulu rakentuu 
aina edellisten joulujen muistoille.

Liedon museo toivottaa rauhallista joulua 
ja kaikkea hyvää vuodelle 2018!

Liedon museo

Vko 48/2017: Hylky meressä – rautainen aikakapseli

Liedon seurakunnan Toimintatorstaissa 23.11. Liedon museo piti luennon metallirunkoisten laivojen hylyistä.  

 

Aikalaispiirros SS Lusitanian uppoamisesta vuonna 1915. Kuva: Wikimedia Commons.

Metallit otettiin osaksi laivojen rungon rakennusmateriaaleja 1800-luvun aikana, teollisen vallankumouksen yhteydessä. Täysrautaiset sekä teräksiset laivat olivat hiljalleen syrjäyttämässä puurunkoiset laivat 1800-luvun loppupuolella. Varhaisia metallirunkoisia aluksia ei ole juurikaan silti säilynyt, vaikka rautarunkoisten laivojen keskimäärinen keski-ikä oli noin 25 vuotta aktiivikäytössä. Tämä johtuu pitkälti 1800-luvulle tyypillisestä säästäväisyydestä. Etenkin laivastojen käytöstä poistuneet laivat myytiin romuttamoille romumetallin raaka-aineeksi. Jäljelle laivoista jäivät vain mahdolliset rakennuspiirustukset, jos ne eivät ole kadonneet tai tuhoutuneet, sekä valokuvia tai maalauksia.  

 

Lusitanian lämminvesikattila nykyään, noin sata vuotta uppoamisen jälkeen. Kuva: Wikimedia Commons.

Kauppa- ja matkustajalaivastoissa säästäväisyys näkyi toisin. Laivoihin asennettiin moottoreita, jotta miehistön määrää voitiin pienentää, ja monia laivoja purjehdittiinkin alimiehityksellä. Laivoja myös jätettiin huoltamatta. Teknologia kehittyi niin vauhdikkaasti, että vastavalmistunut laiva oli jo valmistuttuaan vanhentunut. Hoitamattomuus ja miehistön alimitoitus työmäärään nähden tekivät monista laivoista varsin nopeasti merikelvottomia. Liikennöintiä kuitenkin jatkettiin, koska säästäväisyyden nimissä oli syntynyt ajatusmalli vielä-yksi-matka, one-more-voyage, jonka johdosta useimmat alukset kohtasivat loppunsa haaksirikossa. 

Tästä syystä enemmistö laivojen hylyistä, jotka ovat uponneet ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä, ovat matkustaja- ja rahtilaivoja. Yhteensä vuosien 1890–2004 välillä uponneiden laivojen hylkyjä tunnetaan maailman meristä noin 8 500. Suurin osa näistä on uponnut toisen maailmansodan aikana. Vaikka tunnettujen hylkyjen määrä on itsessään suuri, siitä puuttuu silti yhä monia hylkyjä. Osa uponneista laivoista on yhä kadoksissa ja sijainniltaan tuntemattomia.

SS Titanic upposi 1912. Kuvassa on laivan keula, noin 70 vuotta uppoamisen jälkeen. Kuva: Wikimedia Commons.

Mitä kaikkea hylky sitten on?  

Varmuudella tiedetään, että hylyt ovat keinotekoisia koralliriuttoja, joiden olemassaolo tukee paikallisen ympäristön moninaisuutta tarjoamalla kasvualustan erilaisille merikasveille ja suojaa erikokoisille eliöille. Tämän lisäksi metallisten laivojen hylyt ovat lähes aina myös hautoja. Ellei vainaja ole jäänyt loukkuun säilymiselle otollisiin olosuhteisiin, ei hänestä pitkän ajan kuluttua ole jäljellä enää edes luita. Saavutettuaan sadan vuoden iän, hylky muuttuu muinaisjäännökseksi. YK:n  koulutuksen, tieteen ja kulttuurin järjestö UNESCO on määrittänyt  sadan vuoden iän rajapyykiksi kansainvälisellä tasolla vuoden 2001 konferenssissa. Suomen omassa muinaisjäännöslaissa tämä ikäraja on ollut jo vuodesta 1963!

SS Lusitanian hytin ikkuna on nykyään rapujen koti. Kuva: Wikimedia Commons.

Linkki sukeltajien videoon Ahvenanmaan rannikolla olevasta höyrylaiva Fråck:esta (10 min).

Tekstin kirjoitti: museoharjoittelija
Liedon museo