Vko 48/2014: Viinamäen muinaisjäännösalueen dokumentointi ja koekuopitus

Nautelankosken museo toteutti vuosina 2012 - 2013 arkeologisen kokonaisinventoinnin Liedon Viinamäen käytöstä poistetun hautausmaan alueella. Alueelta kirjattiin tuolloin muinaisjäännösrekisteriin kalusto- ja leikkaushuoneen raunio, kaksi 1800-luvun lopulle sijoittuvaa torpan paikkaa sekä joitakin rajakiviä.

Raunion itäpääty syksyllä 2012. (NKM/va/8598)

Raunion länsipääty syksyllä 2012. (NKM/va/8607)

Viinamäen hautausmaa otettiin alun perin käyttöön vuonna 1890, koska kirkkomaan hautapaikat olivat loppuneet eikä sen laajentamiseen saatu lupaa. Viinamäen käytöstä luovuttiin jo vuonna 1907, sillä sen maaperä oli liian kostea arkkuhautauksille.

Viinamäen hautausmaan muistomerkkejä vuonna 1981. (NKM/va/98:1)

Liedon seurakunta ja Nautelankosken museo päättivät toteuttaa syksyn 2014 aikana Viinamäen alueella kalusto- ja leikkaushuoneen raunioiden dokumentoinnin sekä torpanpaikkojen koekaivauksen. Tutkimustyöhön ryhdyttiin Liedon seurakunnassa vireillä olevan
Viinamäen hautausmaan uudelleenkäyttösuunnitelman johdosta. Viinamäen tutkimus oli osa Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? – Liedon kulttuurimpäristön dokumentointihanketta.

Kalusto- ja leikkaushuoneen raunio nähtynä etelästä ennen
raivaustöiden alkua elokuussa 2014. (NKM/va/88:3)

Alueen dokumentoinnin kenttätyöt toteutettiin 8. – 13.9.2014. Raunio otettiin dokumentoinnin yhteydessä paremmin esille poistamalla alueelta risukkoa ja pintamaata.

Raunion itäpäätyä puhdistetaan. (NKM/va/88:133)

Raunion länsipäädyn kivijalassa on kaksi kivistä ladottua seinämää,
joiden välissä on eristeenä paksu maakerros. (NKM/va/88:158)

Torppien paikoille ja rauniolle kaivettiin kaikkiaan viisi koekuoppaa, joista otettiin yhteensä kolme maanäytettä. Näytteistä tehtiin makrofossiilianalyysi Helsingin yliopistossa. Kenttätöiden lisäksi tehtiin arkistotutkimusta.

Raunion koekupasta otetaan makrofossiilinäytettä. (NKM/va/88:53)

Suoritetun dokumentointityöviikon lopuksi kohteella järjestettiin yleisölle opastus Euroopan kulttuuriympäristöpäivänä 13.9.2014. Kierroksella kerrottiin Viinamäen hautausmaan kulttuurihistoriallisista vaiheista ja alueella kuluneen viikon aikana käytetyistä arkeologisista kaivausmenetelmistä.

Opastuksen yhteydessä yleisöllä oli mahdollisuus kokeilla kaivaustyötä
kalusto- ja leikkaushuoneen raunion koekuopalla. (NKM/va/88/181)

Toteutetun tutkimustyön tuloksena tiedot Viinamäen vanhasta hautausmaakohteesta täsmentyivät huomattavasti. Muinaisjäännöksen rajoja sekä alueella sijainneiden torppien paikkoja pystyttiin tarkentamaan.  Kalusto- ja leikkaushuoneen raunion rakenteesta sekä rakennuksen vaiheista saatiin arkisto- ja kenttätutkimuksin lisää tietoa.

Viinamäen dokumentoinnin ja koekuopituksen raportti valmistui marraskuussa ja on julkaistu tutkimusluvan myöntäneen Museoviraston ylläpitämässä muinaisjäännösrekisterissä, josta löytyy tietoa monista muistakin Liedon muinaisjäännöksistä. Viinamäkeä koskevat raportit pääsee lukemaan alla olevista linkeistä.

Viinamäen dokumentointi ja koekuopitus -raportti vuodelta 2014
Viinamäen inventointiraportti vuodelta 2013

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 32/2014: Liedosta kadonneeksi luultu rakennustyyppi löytyi inventoinneista

Onks tääl? –hankkeen alkaessa oli ulkorakennuksista tarkoitus inventoida muun muassa Liedosta parhaillaan katoamassa olevia latoja. Heti työn alussa huomattiin, että samaa rakennustyyppiä kutsutaan nykyään kolmella eri nimellä: lato, makasiini ja suuli. Vanhaan rakennuskirjallisuuteen tutustumalla ja iäkkäämpiä ulkorakennusten asiantuntijoita haastattelemalla saatiin selville, etteivät lato ja makasiini ole aikanaan olleet sama asia.

Vanha lietolainen jo kadonnut heinälato.

Ladon hirsisalvosta.

Rakennushistoriallisesti lato tai heinälato oli pyöreistä hirsistä harvaksi salvottu ja usein avonaisella oviaukolla

varustettu rakennus, johon eläinten rehu säilöttiin pelloilta. Ilmavassa rakennuksessa heinät jatkoivat kuivumistaan pelloilta keräämisen jälkeen ja pysyivät hyvälaatuisina, kunnes ne ehdittiin kuljettaa käytettäväksi. Kun navettoja suurennettiin ja heinävarastoja siirrettiin navetan vintille, alkoivat ladot kadota maisemasta. Heinien mahduttua säilöön muualle ei peltojen tilapäisiä varastorakennuksia enää tarvittu. Nykyisillä maatalouskoneilla on mahdollista säilöä heinä nopeasti ja tehokkaasti pyöröpaaleiksi, joita ympäröi suojamuovi, tai pienpaaleiksi, jotka voidaan nopeasti kuljettaa suojaan.

 Makasiinit, joita usein myös ladoiksi kutsutaan, ilmestyivät kulttuurimaisemaan, koska maatalouskoneet oli saatava suojaan sateelta. Makasiinit tehtiin lautarungon varaan ja niiden ulkovuoraus oli usein maalaamatonta ja peiterimoittamatonta lautaa. Rakennus oli helppo ja nopea tehdä, joten se voitiin uusia tarpeen mukaan. Päre- tai olkikatto antoi suojan muutamaksi vuosikymmeneksi, jonka jälkeen rakennusta vähän kerrallaan korjailtiin. Makasiineja näkyy edelleen lietolaisessa kulttuurimaisemassa, mutta suuri osa niistäkin on kadonnut.

Makasiini eli suuli eli lato Liedon Kurkelassa.

Suuli vaikuttaa sanana periytyvän kulttuurivaihdon kautta, sillä nimitys on peräisin Satakunnasta, jonne se on juurtunut ruotsinkielen lainasanana. Makasiinit eli suulit ovat vähitellen jäämässä pois käytöstä. Maatalouskoneisto on viime vuosikymmeninä suurentunut, uudet puimurit ja traktorit eivät enää mahdu vanhojen rakennusten ovista. Suurelle osalle makasiineja ei löydy enää riittävästi käyttöä, jotta niitä kannattaisi korjata ja pitää kunnossa.

Ladot ja makasiinit ovat aikanaan olleet tärkeitä Liedon maataloudelle. Hankkeen alkupuolella lietolaisten heinälatojen luultiin jo kokonaan kadonneen kulttuurimaisemasta. Museon valokuvakokoelmaankaan ei kuulunut tuolloin ainuttakaan otosta tästä rakennustyypistä. Hankkeen kestettyä jo yli vuoden rakennusinventoinnin kenttätyöt tuottivat mieluisan tuloksen: Liedossa on vielä olemassa ainakin yksi perinteiseen tyyliin rakennettu heinälato. Rakennus on yksityisessä omistuksessa ja sijaitsee Liedon Yliskulmalla. Myös kokoelmiin on nyt saatu joitakin vanhoja valokuvia ladoista. Tiedon säilyminen tuleville sukupolville on siis turvattu tästäkin aiheesta.

Heinälato Liedon Yliskumalla. Kuva otettu vuonna 2014.

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaa tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta. 

Vko 30/2014: Kulttuuriympäristön muutos näkyy valokuvissa

Valokuvat ovat erinomainen lähde kulttuuriympäristössä tapahtuvien muutoksien tutkimisessa. Menneiden vuosikymmenien ojien halkomat peltokaistaleet ovat muuttuneet yhtenäisiksi peltoaukeiksi piilossa olevine salaojineen, aiemmin hyvinkin avata maisema on täyttynyt puista ja metsänreunukset rakennuksista. Aikaisemmin tien varsilla olevilla laitumilla märehtivät lehmät olivat tuttu näky, nyt karjan vähentyminen näkyy maisemassa laidunniittyjen katoamisena ja pientareiden vesakoitumisena. Katsomalla vanhoja ja uusia valokuvia rinnakkain huomataan, että teitä on levennetty ja oikaistu, uusia asuinalueita sekä liikehuoneistoja rakennettu ja kouluja laajennettu. 

Hevosaikaan ei tarvittu leveitä moottoriteitä. (NKM/va/11400:90.)

Rakennuskanta on modernisoitunut. Vuosikymmenten takaisissa kuvissa näkyviä rakennuksia ei kaikkia ole enää olemassa, ainakaan sellaisenaan. Monet käyttötarkoitusta vaille jääneet ulkorakennukset on purettu tai niitä on remontoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Esimerkiksi makasiinien ovia on voitu suurentaa, jotta isokokoiset puimurit ja traktorit mahtuvat sisään. Muuttuvaa maisemaa ja sen rakennuksia dokumentoidaan valokuvaamalla, silloin tieto tämän päivän kulttuuriympäristöstä saadaan tallennettua myös tulevien sukupolvien käyttöön.

Näkymä Liedon kirkonseudulta vuonna 1915 (NKM/va/10139)

Rakennusinventoinnissa mittaamisen ja piirtämisen lisäksi otetaan valokuvia sekä rakennuksesta että maisemasta. Kertyvää kuva-aineistoa vertaillaan Nautelankosken museon kokoelmien vanhoihin valokuviin, jolloin pystytään tekemään maisema-analyysiä ja tutkimusta maiseman muutoksesta. Vanhoja valokuvia ei siis kannata heittää pois – ne kannattaa tuoda museoon! Nautelankosken museossa kuvat digitoidaan ja liitetään osaksi museon valokuvakokoelmaa. 

Näkymä Liedon keskustasta Kirkkotieltä vuonna 2014. (NKM/va/11243:10120.)

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitetaan Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus on haettu Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteutetaan Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki.

Nautelankosken museo



Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.

Vko 7/2014: Talvi on arkistoinnin aikaa

Kulttuurimaiseman ja vanhojen rakennusten inventoinnissa kaikilla töillä on oma aikansa. Kenttätöitä tehdään pääsääntöisesti keväästä syksyyn ja talvisaikaan keskitytään arkistointityöhön.

Rakennusten inventointikortteja.

Vuoden ensimmäisinä kuukausina digitoidaan ja luetteloidaan aineistoja sekä kirjoitetaan puhtaaksi dokumentoinnissa kertyneitä rakennustietoja.



Valokuvien ja arkistoaineiston avulla tutkitaan lietolaista maisemaa, rakennuskulttuuria ja niissä tapahtuvia muutoksia. Museon kokoelmiin tallennetut dokumentit antavat mahdollisuuden ymmärtää kulttuurin kerroksellisuutta tuomalla näkymätön historia näkyvän maiseman rinnalle. Inventoinnin yhteydessä kerätty muistitieto ja haastattelut asettavat ihmisen osaksi ympäristöään.

 Tähän mennessä dokumentointitöitä on tehty Liedon 62 kylästä 24 kylän alueella. Rakennuksia on inventoitu 410, esimerkiksi makasiineja, kanaloita, navettoja, sahoja ja saunoja. Museoon lahjoitettuja maiseman ja rakennusten historiasta kertovia valokuvia kertyi 611 kappaletta vuoden vaihteeseen mennessä.

Sikatalouskirjanpitokirja ja vanha valokuva kertovat kumpikin
käytöstä poistetun sikalarakennuksen toiminnasta. 

Nautelankosken museon Leader-rahoitteinen Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallettaa tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoidaan pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Nyt tehtävä dokumentointi täydentää aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa 2007-2013 ja sitä rahoittavat Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Varsin Hyvä ry. Dokumentointihankkeen tutkijana työskentelee Helga Lähdemäki. 

Nautelankosken museo

Nautelankosken museo vastaan tämän blogi-kirjoituksen tietosisällöstä.
Varsinais-Suomen ELY-keskus on rahoittanut tätä kirjoitusta.