Tutkijamme Helsingissä
Töihin Liedon päässä tuli elokuun lopussa tauko, sillä olin jo vuoden alussa lupautunut - monien muiden turkulaisten arkeologien tavoin - avuksi Helsingissä järjestettävään EAA:n eli European Association of Archaeologistin vuosikokoukseen. Kokous meni hyvin ja pääsin järjestäjänä nauttimaan monista erittäin tasokkaista esitelmistä.
Tavoitteenani oli tämän kongressiviikon aikana päästä käymään arkistoissa tekemässä tarpeellisia lisätutkimuksia, missä tavoitteessa onnistuin ainoastaan maanantaina 27.8. Saldona tuli puolisentoistatuhatta asiakirjaa, joista löytyi jälleen mielenkiintoisia lisätietoja Viestipataljoona 33:sta.
 | |
| Toukokuun 1943 varuskuntakäskyyn liittyivät ohjeet Karhumäen käytettävistä kaatopaikoista. Arkeologin silmiin tämä maininta pisti heti, ja ajatusleikkinä sota-ajan jätteen kaivelu voisi tuoda esille yhtä sun toista. Kuva: Riku Kauhanen. Lähde: Kansallisarkisto, Sörnäisten toimipiste. Viestipataljoona 33. Esikunnan komento- ja valistustoimisto (toimisto I). Yleinen ja salainen kirjeenvaihto. T-5078/5 [8] III/III. |
Kiinnostavia asiakirjoja
Tällä kertaa kiinnostavimmasta päästä olivat palkitsemisia käsittelevät asiakirjat. Miehistöille myönnettävistä vapaudenmitaleista sekä upseereille myönnettävistä vapaudenristeistä löytyi paljon tietoja kunniamerkkien jakamisista sekä kunniamerkkianomuksia perusteluineen. Jouluna 1943 Viestipataljoonan lotta Aino Saarelle myönnettiin 1. luokan vapaudenmitali.
Ylennyksiä esitettäessä otettiin erityisesti huomioon vuoden 1941 hyökkäysvaiheen tapahtumat. Monesti mainitaan upseerien ja aliupseerien ylennusperusteluissa puhelinyhteyksien toimineen poikkeuksetta erittäin hyvin vaikeissakin olosuhteissa, esimerkiksi Karhumäen valtauksessa. Samoin kiiteltiin hyvää esiintymistä, taitoa luoda joukkoihin hyvä henki sekä saavuttaa alaisten luottamus.
Lietolaisille läheisimpänä löysin keskuskomppanian päällikön Toivo Ilmari Sipilän ylentämistä koskevat asiakirjat. Niistä käy hyvin ilmi, missä hengessä lietolaiskomppania jatkosodassa pärjäsi:
"Toiminut koko sodan ajan keskuskomppanian päällikkönä. Siitä huolimatta, että luutn. S:n komppania on koko sodan ajan toiminut laajalla alueella, on hänen henkilökohtainen vaikutuksensa kaikissa taistelutehtävissä ollut siksi merkitsevä, että divisioonan laajojen yhteyksien vikapartiointi on suoritettu kiitosta ansaitsevalla tavalla. Erikoisesti hyökkäysvaiheen aikana, jolloin nopean etenemisen takia divisioonan puhelinkeskukset ja yhteydet nopeasti vaihtuivat, tuli esiin luutn. Sipilän järjestelykyky ja toimintatarmo. Se toimintavalmius, suorituskyky ja jokaisen yksilön persoonallinen vastuuntunto, mikä erikoisesti luutn. Sipilän komppaniassa on ollut vallitsevana sodan eri vaiheissa kuvaa luutn. Sipilän johdonmukaisuuden ja pätevyyden synnyttämän auktoriteetin panosta, jota hänen kaikinpuolinen sotilaallisuutensa ja asiallisuutensa tehostaa."
Erikoisempana asiakirjana pyydettiin saksalaisille esityksiä rautaristien myöntämistä varten. Viestipataljoona 33:een oli luvassa yksi risti miehistön jäsenelle ja toinen upseerille. Kunniamerkkikaavakkeena käytettiin esityskaavaketta vapaudenristin myöntämiseksi, mistä sana VAPAUDENRISTIN oli pyyhitty yli kirjoittamalla sen päälle riittävä määrä X-kirjaimia sekä lisäämällä päälle pienellä sana RAUTARISTIN. Molemmat esitykset tehtiin piikkiöläisistä.
Vapaudenristin ritarikunnan suurmestarille, siis marsalkka Mannerheimille annettiin helmikuussa 1943 oikeus riistää myönnetty mitali tai risti sellaiselta henkilöltä, joka on syyllistynyt sotilaalle häpeälliseen tekoon. Häpeällisiä tekoja olivat mm. aiheeton antautuminen, murha, kapinahankkeet, valtionpetos tai sen valmistelu sekä esimerkiksi jäsenten silpominen sotapalveluksesta vapautumiseksi. Asiakirjassa tosin painotetaan lieventävien asianhaarojen tutkimista sekä . Tähän mennessä käsittelemistäni asiakirjoista ei tosin ole löytynyt mainintoja tällaisen rangaistuksen täytäntöönpanoista.
Samasta mapista löytyi oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Kirjat käsittelivät 1. Divisioonaa sekä Maaselän ryhmää laajemmin. Rangaistuksina annettiin tyypillisesti vankeutta ja arestia.
Kuolema korjaa satoaan - asemasodasta huolimatta
"Viestipataljoona 33. Esikunnan komento- ja valistustoimisto" -kansioon löytyi kirjattuina useita kuolemantapauksia koskevia kirjelmiä vuoden 1943 kesäkuulta. Maaselän kannaksella kiinnitettiin huomiota mm. kypärän käytön vähäisyyteen vuoden 1942 alusta laadituissa tilastoissa. 269:stä tilastoidusta kuolemantapauksesta 123:ssa syynä oli pääkallon vioittuminen. Huomattavan osan näistä olisi pelastanut kypärän pitäminen päässä.
Muutamaa kuukautta myöhemmin todettiin tapaturmien lisääntyneen kehotetuista varotoimista huolimatta. Heinäkuussa oli ollut 38 tapaturmaa, joista 23 oli hukkumistapauksia. Valtaosassa syyksi todettiin varotoimenpiteiden laiminlyöminen tai puutteellinen esimiehen valvonta. Uintikauden päättyessä toivottiin huomiota kiinnitettävän heikoista jäistä johtuvien hukkumisten ehkäisemiseen.
Suoranaisten sotatoimien seurauksena mainitaan lokakuussa viisihenkisen venäläispartion onnistuneen tunkeutuneen etulinjalla sijaitsevalle korsulle asti. He heittivät kaksi käsikranaattia korsun savutorvesta sisälle, jolloin kolme miestä kaatui ja 11 haavoittui. Vastaisuudessa neuvottiin, että korsujen ikkunat, tuuletusaukot sekä savutorvet tuli varustaa sellaisin laittein, ettei niiden kautta voisi heittää kasapanosta sisätiloihin. Maininta tästä tai samankaltaisesta tapauksesta löytyy erään veteraanin henkilökohtaisista päiväkirjoistakin, joten venäläisten onnistunut isku on herättänyt huomiota.
Kokemattomuus ja perehtymättömyys aseisiin aiheuttivat myöskin tappioita: yhden ainoan marraskuun viikon aikana sattui konepistooleilla viisi onnettomuutta. Vahingonlaukausten tahdin todettiin kiihtyneen jatkuvasti, mistä syystä käskettiin perehdyttämistä aseen käyttöön ja käsittelyyn.
Arkistolaitoksen tietokannan mukaan ajanjaksolla 1.1.1942 - 31.12.1943 kuoli 16 lietolaista. Näistä kuusi kuoli sotasairaalassa ja yksi sotavankeudessa.
Arkistotutkimukset jatkuvat
Viestipataljoona 33:n toimintaa vuonna 1943 käsittelevät asiakirjat ovat nyt pääosin museon hallussa ja tutkittavana. Seuraavaksi vuorossa ovat vuotta 1942 käsittelevät asiakirjat.
Tavoitteena olisi viimeinkin saada käsiin Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppanian asiakirjat, mutta ne ovat AARRE-tietokannan perusteella yhä kunnostettavina. Tämä olisi erittäin tärkeää siinäkin mielessä, ettei JR 35:n historiikissa suuremmin mainita esikuntakomppanian vaiheita.
Samoin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämän korsuperinteen keräyksen tuloksiin olisi mielenkiintoista päästä viimeinkin käsiksi.
Teksti: Riku Kauhanen
http://www.nautelankoski.net/
Sota – veteraanien muistista museon muistiin hanke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti