Toisen maailmansodan seurauksena Karjalasta Lietoon saapui noin 1 000 evakkoa Johanneksesta, Uudeltakirkolta, Koivistosta sekä Kurkijoelta. Eniten Lietoon saapui uusia asukkaita Johanneksesta ja Uudeltakirkolta. Tiistaina 21.6.2011 konfliktiarkeologi Riku Kauhanen avasikin luentonsa Johanneksen, Uudenkirkon, Kuolemajärven ja Koiviston takaisinvaltaus kesällä 1941 kysymällä yleisöltään, oliko heillä karjalaisia sukujuuria. Lähes kaikki paikalla olleet nostivat kätensä vuoronperään Kauhasen kysellessä paikkakunnittain.
Karjalan kannaksen takaisinvaltaukseen keskittyi kaksi armeijakuntaa. Kannaksen armeijakunnat olivat etenemisessään sidoksissa pohjoisempana liikkuneisiin armeijakuntiin. Pohjoisten armeijakuntien hyökkäyksien onnistuessa myös etelään tuli käsky edetä yhä syvemmälle Karjalaan. Karjalan kannaksen valtaamisen tavoitteena oli paitsi saada menetetyt alueet takaisin, myös saada pysäytettyä venäläisjoukkojen pakeneminen alueelta. Suurimmat taistelut käytiin Kuolemajärven ja Uudenkirkon alueilla. Kuolemajärvellä taistelun kärjessä eteni kevyt osasto 9. Uudenkirkon alueella kolonnan pohjoispäädyn valtasi Vallilan rykmenttinä myöhemmin tunnettu JR 47. Idästä Uuteenkirkkoon edennyt kevyt jalkaväkirykmentti JR 4 tunnetaan myös nimellä Punamustarykmentti.
Kannaksella kesällä/syksyllä 1941 käytyjen taisteluiden tarkoituksena oli saartaa venäläisjoukot mottiin, tässä lopulta Uudenkirkon taistelujen jälkeen onnistuttiin. Pakoon Koiviston kautta Leningradiin pääsi 12 000 venäläistä, mutta yli 10 000 tuhatta venäläistä jäi saarroksiin sotavangiksi tai kaatui taisteluissa. Mottiin miesten lisäksi jäi myös venäläisten aseistusta ja kulkuneuvoja kuten: 306 tykkiä, 4 500 hevosta ja 350 traktoria. Näistä 350 traktorista 30 saatiin Uudenkirkon sotasaaliista. Uudeltakirkolta saatiin sotasaaliiksi myös radioautoja, joiden tekniikkaa tarkastelemalla oli mahdollista selvittää venäläisjoukkojen viestintäkeinoja.
Tilanteen kannaksella hieman rauhoituttua 8. rannikkoprikaatti komennettiin ottamaan rintamavastuu Karjalan kannaksella Koiviston lohkolla ja siellä siihen asti taistelleet joukot jatkoivat matkaa kohti pohjoista. JR 45 kutsuttaan nykyään myös kolmen kannan koukkaajiksi, sillä he osallistuivat taisteluihin Viipurinlahdella, Laatokan Karjalassa sekä Maaselällä.
Luennon jälkeen keskustelun aiheeksi nousivat Viipurinlahden taistelun Porlammin motti sekä rautateiden katkaisu kannaksen alueella. Myös luennon aikana Riku Kauhaselta kysyttiin apua kotipaikan löytämiseen hänen tekemiltä kartoiltaan. Ennen ja jälkeen luennon yleisöllä oli myös mahdollisuus tutustua Nautelankosken museossa alkukesästä avatuneesen Jatkosodan valokuvia -näyttelyyn.
Tekstin kirjoitti museologian harjoittelija
Nautelankosken museo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti