Vko 50/2015: Lietolaisia sotilaita Uudessa Aurassa

Nykylukijalle sanomalehti Uusi Aura saattaa olla täysin tuntematon. Varsinais-Suomen aikoinaan suosituimman lehden taru päättyi vuonna 1964. Lehden nimen sana "uusi" johtuu siitä, että lehti seurasi  1880–1896 julkaistua lehteä Aura: tietoja Turun kaupungista ja Länsi-Suomesta. Lehti oli maakunnassa Kokoomuksen äänenkannattajalehti.

Uuden Auran numeron 18256 (11.8.1941) viimeinen sivu ja numeron 18257 (12.8.1941) etusivu. Elokuussa "turkulainen" Jalkaväkirykmentti 14, jonka riveissä palveli lietolaisiakin, oli jo siirtynyt Ahvenanmaalta Jäämeren rannoille, mistä juttu vasemmalla. Saksalaisten rintamamenestyksestä revittiin toistuvasti suuret otsikot. HUOM! Kuva on hyvin suuri (4,5 Mt). Kuva: Uusi Aura.

Siinä missä Turun Sanomat ja Helsingin Sanomat ovat kaikille tuttuja ja niiden sota-aikojen artikkelit ovat usein siteerattuja, on Uusi Aura jäänyt vähemmälle huomiolle. Lietolaisyksiköiden valistusupseerien laatimat tilastot kuitenkin osoittavat, että varsinaissuomalaisella lehdellä oli rintamallakin useita lukijoita. Alikersantti Oiva Ryökkään muistiinpanojen mukaan Uusi Aura tuli rintamalle 2–3 päivää julkaisupäivän jälkeen.

Digitointialusta piti improvisoida, mutta aukeama aukeamalta Uudet Aurat vuodelta 1941 tulivat kopioitua tutkimuskäyttöön Sanomalehtiarkistossa. Kuva: Riku Kauhanen.

Sotaveteraanitutkimuksiin liittyen kävin torstaina 10.12.2015 kuvaamassa Raisiossa Turun yliopiston Sanomalehtiarkistossa Uuden Auran vuosikerran 1941 jatkosodan alusta. Lehdet on myös mikrofilmattu.

Uuden Auran sivuilta

Lehti tarjosi lukuisia yllätyksiä. Nautelankosken museon kokoelmista löytyviä valokuvia - siis yksityisten, ei TK-miesten ottamia - on päätynyt sanomalehtiin kuvitukseksi lähes tuoreeltaan. Lehti käytti kuvituksena myös runsaasti saksalaisia propagandavalokuvia ja seurasi vuoden 1941 ajan melkein enemmän Saksan kuin Suomen rintamaa.

Uuden Auran avulla lietolaiset pysyivät henkilökohtaisen kirjeenvaihdon ohella hyvin perillä kotipaikkakunnan tapahtumista. Esimerkiksi 13.8.1941 uutisoitiin, että Liedon kunta on rakentamassa kansakoulua Littoisiin:

Uusi Aura n:o18258 (13.8.1941)

Sodan muistojen tallettamiseen kehotettiin jo hyvin varhain. Numerossa 18261 (16.8.1941) vedottiin rintamakirjeiden säilyttämiseen. Onneksi monet ovat noudattaneet kehotusta, ja tutkijoille rintamakirjeet tarjoavat rikkaan lähdeaineiston.

Uusi Aura n:o 18261 (16.8.1941)

Sivuilla oli myös järkytyksiä - kuolinilmoitussivun laajuuden kasvu heinäkuussa 1941 kertoo karua kieltään sodan hinnasta Varsinais-Suomessa. Sankarihautajaiset niputtuivat pahimmillaan useisiin kymmeniin yhteishautauksiin.

Lehtikuva Liedon sankarihautausmaasta. Uusi Aura.

Hyvin surullinen oli Viestipataljoona 33:sta ensimmäisen lietolaisuhrin, Arvo Laineen muistokirjoitus:

Arvo Laineen muistokirjoitus. Omaiset on todennäköisesti haluttu säästää traumalta, sillä Laine ei kaatunut luodista vaan ilmapommituksessa kaulaan osuneesta sirpaleesta. Kuva: Uusi Aura n:o 18380 (14.12.1941).

Lietolaisten sankarivainajien kuolinilmoitukset löytyvät lähes poikkeuksetta nimenomaan Uudesta Aurasta kuten ensimmäisten jatkosodan uhrien, Niilo Suomisen (kaatui 19.7.1941) ja Eero Postin (kaatui 24.7.1941):

Niilo Suomisen kuolinilmoitus Uudessa Aurassa.

Eero Postin kuolinimoitus Uudessa Aurassa.

Sanomalehti pyrki luonnollisesti uutisiin, jotka kiinnostavat lukijakuntaa, ja mikä kiinnostaisi varsinaissuomalaisia kotirintaman lukijoita enemmän kuin kertomukset maakunnan sotilaiden vaiheista rintamalla? Tähän liittyen on Viestipataljoona 33:n historiikin kannalta käynyt mahdollisesti harvinainen onnenpotku, sillä Uudessa Aurassa on julkaistu kaksi TK-artikkelia otsikolla "Korpisodan hermosto". Niissä käsitellään nimenomaan viestitoimintaa rintamalla: yksiköitä ei luonnollisestikaan voida mainita nimeltä ja upseeritkit esiintyvät ainoastaan sotilasarvolla ja kirjaimella tyyliin "Majuri K". 

Vertaamalla kuitenkin artikkelin yksityiskohtia lietolaisten sotatiehen samalta ajalta vaikuttaa vahvasti siltä, että kuvaukset ovat nimenomaan VP 33:sta. Tosin pataljoonan komentaja, Armo Karkaus (eli "K") oli tuossa vaiheessa sotaa vielä kapteeni eikä majuri kuten artikkelissa mainittu komentaja. On kuitenkin mahdollista ja jopa todennäköistä että sotilasarvotkin on muutettu artikkeliin, nimittäin artikkelissa esiintyvän rykmentin komentajana mainitaan "eversti X", vaikka everstit olivat divisioonien (n. 12 000 miestä) komentajia, kun taas rykmenttejä (n. 3 000 miestä) komensivat tavallisesti everstiluutnantit.

On myös  hyvin mahdollista, että artikkelissa kerrotaan pohjoisempana olevasta 14. Divisioonasta, jonka viestikomentajana oli majuri Kare. Divisioonaan kuuluvan Jalkaväkirykmentti 10:n komentajana toimi eversti Tähtinen.

Uuden Auran sivuilla lietolaiset aseveljet saattoivat lähettää 74 vuotta sitten joulukuussa 1941 hyvän joulun tervehdyksen kotirintamalle:

Lietolaisten asemiesten joulutervehdys joululta 1941. Kuva: Uusi Aura

Jatkan Uuden Auran vuosikertojen selausta viikolla 51. Tavoitteena on saada kuvatuksi kaikki jatkosodan ajan numerot aina syksyyn 1944 asti.

Oikealla näkyvä yli puolimetrinen pino Uuden Auran sodan aikaisia numeroita odottaa vielä kärsivällisesti tutkijaa... Kuva: Riku Kauhanen

Riku Kauhanen
Museon tutkija

Vko 45/2015: Viestipataljoona 33:n sotatien tutkimusta ja muuta sotataipaleisiin liittyvää

Nautelankosken museon Sota - veteraanien muistista museon muistiin -hanke on päättynyt, mutta kerääntyneen aineiston pohjalta on teon alla tai suunnitelmissa julkaisuja. Tällä hetkellä käynnissä on Viestipataljoona 33:n historiikki, mitä varten on käytössä mm. Kaatuneiden muistosäätiön myöntämä rahoitus. Osa rahoitusta on edelleen haussa, mutta ainakin tämä vuosi on loppuun asti turvattua työskentelyaikaa.

Viestipataljoona 33:n 1. Komppania eli Keskuskomppania muodostettiin liikekannallepanossa kesäkuussa 1941 Liedossa, pataljoonan esikunta ja 3. Komppania Piikkiössä sekä 2. Komppania Turussa. Pataljoona hoiti varsinaissuomalaisista kootun 1. Divisioonan viestiyhteyksistä. Pataljoonaan kuului myös muun muassa kuusistolaisia, helsinkiläisiä ja Karjalasta kotoisin olevia.

Veteraanihankkeen yhteydessä kertyi aineistoja lähinnä "lietolaiskomppaniasta" eli keskuskomppaniasta. Historiikin teossa on tällä hetkellä menossa uusien aineistojen keruu, etenkin 2. ja 3. Komppaniaan liittyen. Myös uusia lietolaisaineistoja toivotaan löytyvän hankkeen käyttöön.

Onko sinulla Viestipataljoona 33:een liittyviä aineistoja?

Nautelankosken museo on hyvin kiinnostunut kaikista yksikköön liittyvistä tiedoista ja aineistoista. Pataljoonan 2. ja 3. Komppanioista on sotapäiväkirjoja, Kansallisarkiston asiakirjoja ja 1. Divisioonan historiikin (1995) mainintoja lukuun ottamatta hyvin vähän tietoja. Turun Sotaveteraanimatrikkeli mainitsee, että Viestipataljoonalla olisi ollut omaa kiltatoimintaa, VP33/1D Kilta. Jäseninä tosin löytyy kirjasta vain yksi henkilö.

Kuten aiemmassa hankkeessa myös nyt museolle otettavat aineistot digitoidaan museon kokoelmiin, eli ne valokuvataan ja skannataan sekä viedään museon tietokantaan. Fyysiset valokuvat, esineet, asiakirjat, päiväkirjat ynnä muut vastaavat palautetaan digitoinnin jälkeen "lahjoittajalle". Lahjoituksesta tehdään vielä lahjakirja. Halutessaan lahjoittaja voi kieltää esim. aineiston käyttämisen verkkojulkaisuissa tai ettei hänen nimeään saa mainita tutkimuksen yhteydessä.

Etenkin sodan aikaiset valokuvat ja kirjeenvaihto sukulaisten ja ystävien kanssa ovat toivottavia lisiä tutkimukseen. Veteraanihankkeen pohjalta tehdylle sivustolle Lietolaiset sodassa olivat ensiarvoisen tärkeitä sota-aikana pidetyt yksityiset päiväkirjat. Ne avasivat usein huomattavasti virallisissa sotapäiväkirjoissa vähälle huomiolle jääneitä asioita - osaa ei niissä mainita ollenkaan.

Toivottavaa olisi myös löytää vielä elossa olevia Viestipataljoona 33:een kuuluneita veteraaneja tai pataljoonassa palvelleita lottia tai heidän omaisiaan, joilla olisi antaa tietoja yksikön vaiheista.

Muutakin vastaanotetaan!

Vuoden 2013 alussa - ja hankkeen lopussa - pidettiin Nautelankosken museon tiloissa luento pataljoonasta. Luennon yhteydessä kiersi yleisön keskuudessa paperi, jossa toivottiin tietoja sotaan liittyvistä aineistosta. Vasta nyt on tullut aika ottaa yhteyttä asiasta kertoneisiin henkilöihin ja monet ovatkin toimittaneet tai ovat toimittamassa aineistoja museolle. Heille kiitos!

Museolle on tullut hyvin kiehtovia esineitä, dokumentteja ja valokuvia digitoitavaksi. Kaikki eivät tietenkään liity Viestipataljoona 33:n toimintaa, mutta nekin käsitellään samalla mielenkiinnolla kuin muut aineistot. Usein lahjoittaja saa samalla lisätietoa antamastaan esineestä tai valokuvasta. Niin lietolaisten kuin ylipäätään varsinaissuomalaisten sotaveteraanien sotataival ovat saaneet vahvan sijansa museossa. Museon kokoelmat ovat tässä(kin) suhteessa huomattava tieto/muistipankki.

Digitoitavaksi saatu Turunmaan piirin (Varsinais-Suomen) suojeluskuntien hihakilpi: maakuntaväreistä sininen vasemmalla ja punainen oikealla. Kuva: Nautelankosken museo.

Viimeisiin lahjoituseriin on kuulunut mm. suojeluskuntiin liittyviä valokuvia ja esineitä, 1941 kesällä kaatuneen tarvasjokelaisen tuntolevyn taitettu puolikas sekä kaksi kuvaa Aarne Juutilaisesta, "Marokon Kauhusta".

Varsinais-Suomen suojeluskuntapiirin lehti Varsinais-Suomen Vartio skannauksessa museolla. Uudella digiskannerilla skannaaminen ja käsittely käyttökelpoiseen PDF-muotoon käy todella nopeasti. Sattumalta juuri tämä numero, 8-9/1933 puuttui museon aiemmista suojeluskuntalehtikokoelmista. Lehden sisältä löytyi mainintoja lietolaisista niin urheilukisoissa menestyneinä kuin suojeluskuntien muihin aktiviteetteihin osallistujina. Kuva: Riku Kauhanen/Nautelankosken museo.

Tulossa on arkistotutkimuksia Turun Maakunta-arkistossa sekä Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteellä eli entisessä Sota-arkistossa. Näiden arkistotutkimusten yhteydessä löytyneistä aineistoista kerrotaan lisää myöhemmissä kirjoituksissa. Lisäksi olemme olleet yhteydessä sotaveteraanijärjestöjen edustajiin, joilta odotamme yhteydenottoja.

Mikäli teillä on asiaan liittyviä kysymyksiä tai haluatte kertoa aiheesta, voitte olla yhteydessä museoon tai suoraan tutkija Riku Kauhaseen (yhteystiedot alla).

Riku Kauhanen
Museon tutkija
rrikukauhanen[at]gmail.com

Vko 32/2015: Koululaissivusto Sotaveteraanihankkeesta

Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2014 julkaistu verkkosivusto Lietolaiset sodassa on saanut seurakseen yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun "koululaispaketin". Sivuston avulla esitellään toisen maailmansodan vaiheita Suomessa Lapin sotaa (1944-45) lukuun ottamatta. 

Painopiste ei ole sodissa käydyissä taisteluissa, sotaa johtaneissa kenraaleissa tai käytetyissä aseissa ja taktiikoissa. Tavoitteena on esitellä sotaa sellaisena kuin tavallinen ihminen sen koki. Koululaissivuston esimerkit ovat pääasiassa lietolaisia ja lietolaisten kertomia.

Kuvakaappaus Koululaissivuston etusivusta osoitteessa http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/

Sivuston tarkoitus on myös antaa oppilaalle näkökulmia ja välineitä omaan tutkimukseen sekä tehtyjen tutkimusten arvioimiseen.

Koululaissivuston osiot

Sivuston osiot aloittaa peruspaketti, jossa esitellään lyhyesti perustiedot talvisodasta ja jatkosodasta lukuina: sotien kestot, tappiot ja seuraukset. Lyhyiden perustietojen jälkeen lukuja selitetään tarkemmin ja lukujen taustalle annetaan yksilöllisiä tarinoita. miksi jatkosota kesti yli kolme vuotta? Mikä oli kadonneiden kohtalo?

Esimerkkinä sota-aikana kadonneista käytetään lietolaisen Lauri Lepistön kohtaloa. Lepistö katosi Laatokan pohjoispuolella kesällä 1944. Kuva: Kansallisarkisto, digi.narc.fi

Sivuston pisin osuus on sodan arki, joka kertoo jokapäiväisestä elämästä etulinjassa ja kotirintamalla: mitä ajateltiin, mitä syötiin, millaisissa oloissa elettiin, miten elämästä ylipäätään yritettiin tehdä siedettävämpää. Taustaa osiolle on antanut lietolaisten kertomusten lisäksi Aake Jermon teos Kun kansa eli kortilla. Sivulla käsitellään myös muun muassa sota-ajan tupakointia, sillä sen merkitys on ollut pula-aikana ja silloisessa Suomessa valtava.

Tupakan merkityksestä kertoo jo sen ympärille kehittynyt puhdetyökulttuuri: tuhkakupit, imukkeet, piiput ja esimerkiksi tässä kuvassa nähtävä savukeannostelija. Kuva: Nautelankosken museo,

Kirjoittajan arkeologian koulutus näkyy vahvimmiten esineistö-sivulla, jossa esitellään sotilaan arkipäiväistä esineistöä, sotasaalista sekä puhdetöitä. Yli 70 vuoden takaisen esinemaailman ymmärtäminen ei ole helppoa, alkaen vaatetuksesta ja siitä, mitä ihmiset osasivat itse valmistaa.

Lietolaisia puhdetyöntekijöitä "pärekoritehtaassa". Kuva: Nautelankosken museo.

Naiset ja lapset -osuus luo katsauksen siviilien sota-aikaan. Sivulla esitellään naisten aseman muuttumista miesten ollessa rintamalla ja Lotta Svärdin toimintaa. Samalla käsitellään lyhyesti lasten vaiheita sodan alla.

Lietolaisia sotilaspoikia Suojeluskunnan harjoituksissa. Kuva: Nautelankosken museo.

Toiseksi viimeisenä osiona luodaan katsaus sotahistorian tutkimukseen. Sivulla luodaan katsaus sotahistorian kirjoituksen trendeihin sekä erilaisiin tutkimustapoihin. Sivun tarkoitus on auttaa lukijaa ymmärtämään, miten sotahistoriallista tutkimusta voidaan tehdä ja on tehty.

Lopuksi sivulle on koottu kirjasuosituksia niille, jotka haluavat perehtyä syvällisemmin johonkin tekstissä esiintyneeseen sotahistorian aihealueeseen.

Etusivulle pääsee tästä linkistä:

http://www.nautelankoski.net/koululaissivusto/index.html

Teknisiä tietoja lyhyesti

Sivujen oikeassa palkissa on linkit eri osioihin ja alaosassa olevista kuvakkeista pääsee Nautelankosken museon blogiin Pikkumuseon haasteet, museon Facebook-sivuille tai kotisivuille.

Sivujen kuvituksena on käytetty Nautelankosken museon veteraanihankkeen aikana keräämiä valokuvia, esineitä, asiakirjoja ja kirjeitä. Kuvitusta on täydennetty myös SA-kuvilla. Lukemisen helpottamiseksi lähdeviitteet ja -luettelo on jätetty pois. Käytännössä on käytetty samoja lähteitä kuin Lietolaiset sodassa -sivustossa.

Sivut on taitettu käyttäen Kompozer-ohjelmaa. Sivuille on asetettu Statcounterin kävijälaskuri. Mahdollisista virheistä, sivuilla esiintyvistä teknillisistä virheistä yms. voi kääntyä museon puoleen. Ongelmat pyritään ratkomaan mahdollisimman pian.

Riku Kauhanen
Filosofian maisteri
Museon tutkija

Vko 7/2015: Onks tääl tämmöstäki ollu? -näyttely Liedon kunnantalolla

 Kulttuuriympäristöön on tallentunut ihmisen toiminnan vaikutuksesta syntynyt muinaisjäännösten, kulttuurimaiseman ja rakennetun ympäristön ajallinen kerroksellisuus. Maiseman analysointi muistuttaa siitä, että olemme samalla tavalla aikaan sidottuja kuin menneet sukupolvet: mekin olemme osa historiaa ja kannamme aina kehityksen aikaisempia vaiheita mukanamme. 

Nautelankosken museo toteutti vuosina 2013–2014 Onks tääl tämmöstäki ollu? –Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihankkeen, jossa dokumentoitiin pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja ympäristöjä. Useissa kunnissa, niin myös Liedossa, järjestelmällinen kunnallinen rakennusvalvonta arkistoineen aloitettiin 1950-luvulla, eikä sitä varhaisemmista rakennuksista välttämättä ole tietoja tallessa.

Hankkeen yhtenä osa-alueena oli Liedon kulttuuriympäristöjä ja niissä tapahtuneita muutoksia kuvaavan näyttelyn tekeminen. 

Näyttely on esillä Liedon kunnantalon aulassa 10.2.–6.3.2015.

Onks tääl tämmöstäki ollu? -näyttely on toteutettu kymmenenä roll up -näyttelytauluna, joissa kaikissa on valokuvia ja tekstiä. Näyttelytaulujen aiheina ovat maisema ja sen muutos, lietolaiset pihapiirit, eri talousrakennukset sekä pellot, laitumet ja metsät. Yhdessä taulussa esitellään lyhyesti Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke.

Valokuvia on eri puolilta Lietoa useista kylistä. Näyttelyssä on nähtävillä sekä vanhaa valokuva-aineistoa että uusia hankkeen aikana otettuja dokumentoi
ntikuvia.

Näyttelyn roll up –taulut seisovat kukin omalla jalustallaan ja niitä on helppo siirrellä. Näyttelyn voi pystyttää monenlaisiin tiloihin ja erilaisina kokonaisuuksina. Näyttelyä voi lainata Nautelankosken museosta.

Näyttelyn yhteidessä voi kuunnella ja katsella digitaalista tarinaa Liedon vanhainkodin ja vanhan virastotalon rakentamisvaiheista. Liedon kunnan pitkäaikaisen asioiden hoitajan Kalle Jooseppi Toivonen muistelee. 

Muistelun voi kuunnella myös tästä.



Nautelankosken museo

Nautelankosken museon Onks tääl tämmöstäki ollu? - Liedon kulttuuriympäristön dokumentointihanke tallensi tietoa jatkuvasti muuttuvasta lietolaisesta kulttuuriympäristöstä. Hankkeessa dokumentoitiin pääasiassa ennen vuotta 1950 rakennettuja talous- ja ulkorakennuksia. Dokumentointi täydensi aiemmin tehtyjä rakennusinventointeja, jotka keskittyivät asuinrakennuksiin. Hanke rahoitettiin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2007–2013. Rahoitus haettiin Leader-ryhmä Varsin Hyvä ry:n kautta ja hanke toteuttiin Varsinais-Suomen Ely-keskuksen alueella.