Kohti Helsinkiä
Arkistotutkimuksella on tärkeä osa Nautelankosken museon sotaveteraaniprojektissa. Kansallisarkiston Sörnäisten toimipisteessä (entisessä Sota-arkistossa) on edelleen mittaamaton määrä tutkimatonta materiaalia. Perjantaina 13.7. oli viimeinkin aika jättää tilaus mm. Lauri Nautelan, Nautelankosken säätiön perustajan kantakorttiin sekä useisiin kymmeniin asiakirjamappeihin, jotka pitivät AARRE-tietokannan* perusteella tärkeää tietoa lietolaisista yksiköistä.
Aikaisempien julkaisujen perusteella tiesin, että lietolaisia palveli jatkosodassa etenkin Viestipataljoona 33:ssa, Jalkaväkirykmentti 35:n komppanioissa sekä muissa Varsinais-Suomen pitäjistä muodostetussa 1. Divisioonan yksiköissä. Tästä syystä esitin pyynnön näitä yksiköitä koskevien asiakirjojen saamiseksi Kansallisarkiston tutkijasaliin silmieni alle.
Onneksi Kansallisarkisto on panostanut viime vuosina kysytyimpien aineistojen digitointiin, mikä on tuonut kysytyimpiä osia arkistoja jokaisen ulottuville. Lietolaisista kiinnostunut saa hakusanoilla** "Jalkaväkirykmentti 35"*** sekä "Viestipataljoona 33" valtaosan yksiköiden sotapäiväkirjoista kotikoneellakin näkyviin, eikä Helsinginmatkaa tarvitse näiden takia enää tehdä.
Arkistot kuitenkin pitävät sisällään valtavasti aineistoja, joita ei vielä ole tai ei voida digitoida. Vaikuttaa siltä, että elokuun VR:n 9 €:n Turku-Helsinki -välin tarjouksia tulee hyödynnetyksi.
Takaisku, kiireinen torstai ja viime hetken yllättävä käänne
Tilaukseeni vastattiin maanantaina. Aseveli ry:iä koskevat asiakirjat olivat saatavissa, samoin Talouskomppania 22.:a koskevat asiakirjat, mutta:
"Muu tilaamanne aineisto on tällä hetkellä käyttökiellossa, koska ne ovat kunnostettavana Mikkelissä."
 |
| Arkistorekisterin mukaan tietyt jatkosodan aineistot ovat kunnostettavina. Valitettavasti suurin osa lietolaisia koskevista aineistoista kuuluu juuri tähän Tulonumero 5755-7379 väliin. |
AARRE-tietokannan mukaan osa sarjoista todellakin on kunnostettavana, ja valitettavasti suurin osa JR 35:n ja VP 33:n asiakirjoja oli näitä. Arvioitu kunnostusaika on 2-3 kk, joten asiaa arkistoon tulee olemaan myöhemminkin.
Torstaina 19.7. astuin kuitenkin Helsingin Rauhankadun puolelta tutkijasaliin, missä vein kaikki ylimääräiset tavarat ja laukut säilytyslokeroihin. Sitten valtasin itselleni kuvaustilat ja kävin kirjoittamassa nimeni vieraskirjaan. Lopulta valmistelujen jälkeen sain käsiini kauan kaipaamiani dokumentteja. Ensimmäiseksi kouraani ei tosin lykätty arkistokansioita, vaan tukevahko paperiin kääritty paketti:
 |
| Mielenkiintoinen paketti odottaa avaamista ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. |
Virkailijan mukaan olin ensimmäinen, joka avaa paketin sitten sen sinetöinnin monta vuosikymmentä sitten. Hetki oli jännittävä.
Sisältö paljastui Suomen aseveljien liitto r.y.:n jäsenkirjapinkaksi. Nämä osoittautuivat siinä mielessä mielenkiintoisiksi, että sain kattavamman luettelon sotaan osallistuneista lietolaisista. Kiinnostavinta näissä oli, että osa oli vapaaehtoisesti kirjoittanut lisätietoja omista sotavaiheistaan, olipa mukana yksi jonka ainoa taistelukokemus oli "vapaussota 1918". Pinkka säästi monen kantakortin tilaamiselta.
 |
| Aseveljien liiton jäsenkirja. Kirjasta löytyy henkilön nimen ja jäsennumeron lisäksi toisinaan tietoja myös haavoittumisesta ja taisteluista, joihin omistaja on ottanut osaa. |
Sain tilaamani kantakortit luettavaksi Kansallisarkiston toisessa salissa. Lauri Nautelan kortti osoittautui hyvin kiinnostavaksi ja sieltä löytyi tietoja, joita en olisi osannut aavistaakaan. Kantakortti vahvisti arvioitani alikersantti Nautelan sotatiestä ja kumosi niistä osan.
 |
| Pitkittyikö kokouksen alku, koska Liedon Aseveljet ry:n kokouksen sihteeri päätyi piirtelemään kokouspöytäkirjan ensimmäisen sivun laitaan? |
Suurin osa ajasta kului Aseveljien liiton asiakirjojen parissa. Jalkaväkirykmentti 35:n sekä Liedon Aseveljet ry:n asiakirjat osoittautuivat samoin antoisiksi tiedonlähteiksi. Tietoa löytyi aina asevelitalojen kustannuksista ja materiaalihankinnoista JR 35:n historiikin kaavailuihin ja sotaleskien porsasostoihin. Rintaman takainen elämä osoittautui sekin (jälleen kerran) tutkimisen arvoiseksi.
Päivän lopuksi palautin kuvaamani kansiot ja keskustelin kansioista, joita en saanut tilattua. Tuolloin ilmeni, että suurin osa Viestipataljoona 33:n asiakirjoista oli juuri tullut Mikkelistä takaisin kunnostuksesta. Saisin tilattua maksimaalisen määrän eli kuusi kansiota jo perjantaiksi kello 13.30:n jälkeen tutkittavaksi. Tein heti tilauksen ja palasin Helsingin tukikohtaani lajittelemaan päivän saldoa.
Kuvausprosessista
Arkistoretken tarkoitus ei ollut käydä asiakirjoja läpi paikan päällä.
Sen sijaan otin mukaan uskollisen Nikon-digijärjestelmäkamerani jonka
asensin improvisoituun kuvausjalustaan ja kuvasin asiakirjat
järjestelmällisesti myöhempää tarkastelua varten. Järjestelmällinen kopiointi tällä menetelmällä on ehdottomasti tehokkaampaa kuin tuhansien sivujen läpikäyminen sattumien varalta.
Tietokoneella ja etenkin ilmaisella Picasa-kuvanlajittelu/käsittelyohjelmalla jälkikäsittelemällä ja huolellisesti sekä suunnitelmallisesti arkistoimalla tieto löytyy helposti, eikä kopiointikustannuksiin tarvitse varata raharenkiä eikä kotiin tai työpaikalle ostaa erillistä mappihyllyä.
Nikonini kääntyvä näyttö helpotti työskentelyä jalustan kanssa; digipokkarin tai
muunmallisen järkkärin kiinteää näyttöä varten pitäisi asentaa vielä
45 asteen kulmaan peili, josta vilkaisemassa voisi tarkistaa kuvan laadun aina näppäyksen jälkeen.
Paras kuvaustahti saavutettiin perjantaina, kun kello 13.30-15.40, siis 2 tunnissa 10 minuutissa kuvasin 1223 asiakirjaa täysin lukukelpoisiksi. Luku pitää sisällään vahingossa tai tahallaan noin 10-20 kahteen kertaan kuvatuksi tullutta asiakirjaa, eli virhemarginaali oli hyvällä kalustolla ja järjestelmällisellä työskentelyotteella sangen mitätön.
 |
| Saamani hyvin tehokas ja tukeva kotitekoinen kuvausjalusta, jonka saa purettua ja kasattua näppärästi. Kuvaushuoneessa oli tällä kertaa riittävä valaistus, mutta runkoon saa tarvittaessa kytkettyä lamppuja. |
Vielä viimeisenä vinkkinä kuvausprosessin opetuksista samaa sarjakuvausta kokeilevan kannattaa muistaa varata mukaan kaksi puhdasta paperiarkkia; toinen kokoa A4 ja toinen kokoa A3. Osa dokumenteista on nimittäin haalistunut voipaperiksi, joten niistä kuultaa alla oleva asiakirja pahasti läpi. Asettamalla puhtaan paperin alle tämän voi ehkäistä. A3 on syytä varata mukaan suurempien asiakirjojen (osa asiakirjoista on A4:sta suurempia eikä marginaaleja ole kunnioitettu) ja karttojen varalta.
Perjantai Viestipataljoona 33:n parissa
Saavuin arkistoon perjantaina 20.7. hyvissä ajoin ennen asiakirjoja kokoamaan kuvauspistettä. Kuudesta kansiosta kaksi päätyi päivystäjän pöydälle, sillä kansioihin oli lätkäisty kirkas tarra "KÄYTTÖRAJOITUS" merkiksi siitä, että osa asiakirjoista sisältää yksityisluontoista tai muulla tavalla arkaa materiaalia.
 |
| Tarra "KÄYTTÖRAJOITUS" kertoo, että tutkija ei saa kaikkia kansion asiakirjoja luettavakseen. Ilman niitäkin nämä "Viestipataljoona 33. Esikunnan komento- ja valistustoimiston (toimisto I:n)" asiakirjat kertoivat paljon uutta. |
 |
| Poistettujen asiakirjojen kohtiin laitettuja muistilappuja. |
Tiesin, etten pystyisi kuvaamaan kaikkia kansioita, joten aloitin minua kiinnostavimmasta eli pataljoonan valistusupseerin kansiosta. Valinta osoittautui oivalliseksi, sillä kansiosta löytyi paljon mielenkiintoista materiaalia ja sellaista, mitä ei sotapäiväkirjoista missään tapauksessa tapaisi.
Tärkeänä dokumenttina valistusupseeri oli 24.10.1943 laatinut kotikuntien vierailijoita varten pataljoonassa palvelevien kotipitäjäluettelon. Pitäjäluettelon perusteella viestipataljoona todella oli lietolaisvoittoinen yksikkö, ainoastaan piikkiöläisiä oli enemmän.
Viestipataljoona 33.:ssa palveli tuolloin
-Piikkiöstä 70 miestä
-Liedosta 65 miestä
-Turusta 55 miestä
-Kuusistosta 15 miestä
-Helsingistä 12 miestä ja
-Mynämäeltä 11 miestä.
Pian listan laatimisen jälkeen (heti seuraavassa asiakirjassa) Piikkiöstä alettiinkin kaavailemaan kuntalähetystöä Viestipataljoona 33.:een. Lietolaisten lisäksi asiakirja-aineistoa kertyi siis sangen runsaasti piikkiöläisistäkin, kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä.
Muut tutkitut asiakirjat käsittelivät mm. saapuneita ja lähetettyjä puhelinsanomia, lomia, urheilukilpailujen tuloksia ja niiden järjestelyjä. Odottamaan jäi vielä 3½ kansiota, ja tilattavissa olisi vielä reilu tusina. Kuten mainittua, asiakirjoja kertyi yli 1200 kappaletta parissa tunnissa. Mikäli käytössä olisi ollut täysi päivä, määrä menisi varmasti noin neljään tuhanteen.
Merkitys ja tulevaisuuden suunnitelmat
Tutkittavana ja saatavana on siis vielä runsaasti Viestipataljoona 33.:a koskevia aineistoja. Syksyllä saan käsiini Jalkaväkirykmentti 35:n asiakirjoja, jotka sisältänevät olennaista tietoa lietolaisvoittoisista yksiköistä.
Nyt saadut tiedot auttavat projektin jokaista muuta osa-aluetta: valokuviin on löydettävissä paremmin kontekstitietoja, haastatteluihin voi muotoilla uusia ja tarkennettuja kysymyksiä (Esimerkiksi kuriositeettina voisi kysyä, millaisia olivat Viestipataljoona 33:n sotakoirat?) ja jo kerättyä tietoa voi arvioida asiakirja-aineistoja vastaan. Erityisen piristysruiskeen sai puhdetyötutkimus valistusupseerin asiakirjoista löytyneistä tiedoista. Samoin aseveli ry:n asiakirjat auttoivat kartoittamaan lietolaisten sotatietä ja vuorovaikutusta kotirintaman ja etulinjan välillä.
Vaikka kuvaaminen olikin hektistä sarjatyötä, oli mahdollista tarkkailla sivusilmällä asiakirjojen sisältöä. Puhdetyöasiakirjojen perusteella maailma on pieni: puhdetyökilpailussa palkittu ja näyttelyssä myyty arvokas viulu sai uuden kodin 1943 Helsingin tukikohdastani kolmen korttelin päästä! Löytyisiköhän lehti-ilmoituksella?
 |
| Mielialaraportin taakse piirretty puhdetyön luonnos? |
Seuraavasta Helsingin retkestä ja arkistotutkimuksen etenemisestä enemmän myöhemmissä blogipäivityksissä.
Kirjoittaja: Riku Kauhanen, tutkija
Kuvat: Riku Kauhanen
*http://kronos.narc.fi/aarre/aarre.php
**http://digi.narc.fi/digi/search.ka
***huom. talvisodan ja jatkosodan JR 35 ovat eri yksiköt.
http://www.nautelankoski.net/
Sota – veteraanien muistista museon muistiin hanke
