Savijoki on noin 28 kilometriä pitkä Aurajoen sivujoki, joka alkaa Tarvasjoen Liedonperältä ja laskee Aurajokeen noin 200 metriä Vääntelänkosken alapuolella Liedossa. Joki on hyvin kapea ja mutkainen sekä savinen, ehkä jopa savisempi kuin Aurajoki. Muiden lounaisen savikkoalangon jokien tapaan se virtaa V-kirjaimen muotoisessa vakolaaksossa. Savijokilaakson maisema on rikkonaisempi kuin Aurajokilaakson, ja näkymät ovat vaihtelevia ja pienialaisia. Maisema jylhenee yläjuoksua kohti. Suurimmilta osin joki virtaa maalaismaisemassa, johon kuuluvat viljelykset, metsäsaarekkeet, niityt ja pienet kyläyhteisöt. Jokiäyräät ovat monin paikoin maisemallisesti näyttäviä, ja koko Savijokilaakso on arvokas maisemakokonaisuus. Savijoki oli muodostunut jo rautakauden alussa, jolloin merenlahti ulottui Turun tuomiokirkon seudulle. Rautakausi käsittää Lounais-Suomessa ajanjakson noin 500 eKr.–1300 jKr.
 |
Savijokilaakson kyliä peruskartalle
sijoitettuina. Savijokilaakso on rajattu katkoviivalla. Karttapohja: digitaaliset
karttalehdet L3324L, L3324R, L3342L, L3413L, L3413R ja L3431L.
Selitys: Punainen:
kylä josta löydetty rautakautisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, sininen: muu kylä josta löydetty rautakautta, ruskea: muu
kylä. 1: Loukinainen, 2: Sillilä, 3: Vähä-Vankio/Ratu,
4: Ketola, 5: Kärpijoki, 6: Kahloja, 7: Taatila, 8: Viikka, 9: Karvala, 10:
Pettinen, 11: Raukkala, 12: Ankka, 13: Pränikkälä, 14: Pokkola, 15: Mellilä. Musta
risti: Liedon kirkko.
|
Savijokilaaksosta tunnetaan tällä hetkellä varmoja kiinteitä rautakautisia muinaisjäännöksiä Kärpijoen, Karvalan, Pettisten ja Raukkalan kylistä. Viikan linnavuoren ja Pokkolan Kärmeorvonmäen luonne on epäselvä, joten ne ovat mahdollisia rautakautisia linnavuoria. Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi Savijokilaaksosta on löydetty irto-, uhri- ja kätkölöytöjä. Vähä-Vankion/Ratun kylästä on löydetty hevosenkenkäsolki, Raukkalasta kolme rannerengasta, Pokkolasta rautainen keihäänkärki ja Mellilästä tuluskivi. Raukkalan rannerenkaat on todennäköisesti kätketty, ja Mellilän tuluskivi lienee uhrilöytö.
Asuinpaikat ja kalmistot ovat varmimpia rautakautisen asutuksen merkkejä. Karvalasta tunnetaan kaksi asuinpaikkaa ja yksi kalmisto, Pettisistä yksi asuinpaikka ja yksi kalmisto ja Raukkalasta yksi mahdollinen asuinpaikka, yksi mahdollinen kalmisto sekä yksi asuinpaikka ja/tai kalmisto. Rautakaudella on siis ollut varmasti asutusta Karvalassa, Pettisissä ja Raukkalassa. Karvalasta tunnetaan myös kuppikallio ja kaksi kallioon hakattua tuluskiven kuvaa, Pettisistä aselöytö ja Raukkalasta kaksi kuppikalliota. Kärpijoelta tunnetaan vain kaksi kuppikalliota eikä lainkaan asuinpaikkaa tai kalmistoa, vaikka muualla Savijokilaaksossa kuppikalliot sijaitsevat rautakautisen asutuksen lähellä. Kärpijoen kuppikallioiden läheisyydessä sijaitsee tosin Ristimäki-niminen paikka, missä paikannimen perusteella voisi sijaita muinainen kalmisto (ks. esim.
tämä). Lisäksi historiallisen ajan kylätontit ja rautakautiset muinaisjäännökset sijaitsevat Savijokilaaksossa hyvin samoilla alueilla. Todennäköisesti asutus on Savijokilaaksossa jatkunut suunnilleen samoilla paikoilla rautakaudesta keskiaikaan ja myöhempään historialliseen aikaan, ja kylätonttien tutkimus voisi tuoda esiin lisää rautakautisia asuinpaikkoja.
Savijokilaaksossa on tehty kolme arkeologista inventointia eli selvitystä alueen muinaisjäännöksistä. Ensimmäisen teki Kustaa Killinen jo vuonna 1877 inventoidessaan Liedon pitäjän Maskun kihlakuntaan kuuluvana. Vuonna 1878 ilmestyneessä inventointikertomuksessa mainitaan ilmeisesti Pokkolan Kärmeorvonmäellä sijaitseva kivivalli nimellä ”Nunnain aitaa”. Seuraavaksi Savijokilaakson inventoi Matti Huurre vuonna 1954 osana Liedon pitäjän kiinteitten muinaisjäännösten inventointia. Viimeisimmän inventoinnin teki Kaisa Lehtonen vuonna 2000 inventoidessaan Savijokilaakson alajuoksulta Raukkalaan Hiiden ja Moision kylien ohella. Raukkalan yläpuolista Savijokilaaksoa ei siis ole inventoitu vuoden 1954 jälkeen, mistä voi johtua varmojen kiinteiden muinaisjäännösten ”puuttuminen” sieltä. Pokkolasta löydetty rautainen keihäänkärki ja Kärmeorvonmäen mahdollinen linnavuori viittaavat siihen, että uusi tutkimus voisi tuoda esiin rautakautisia asuinpaikkoja ja kalmistoja myös sieltä ja ehkä myös Pokkolan ja Raukkalan välissä sijaitsevista Pränikkälän ja Ankan kylistä. Sen sijaan Mellilästä löydetty tuluskivi ei todennäköisesti viittaa rautakautiseen asutukseen. Jukka Luoto kirjoittaa Liedon historia I -kirjassa, että tuluskivet ovat Liedossa todennäköisesti uhrilöytöjä, jotka on uhrattu eräretkellä vetiseen paikkaan. Mellilän tuluskiven sijainti kaukana muista Savijokilaakson rautakautisista löydöistä voisi viitata juuri tähän.
Retki alkoi tutustumisella Pettisiin, jonka jälkeen matka jatkui
Saukonojan kautta Liedon graniittilouhokselle sekä Sf-caravan-
alueelle. Sieltä palasimme Keppolaan ja Raukkalan kautta
Hämeentielle ja Yliskulmalle. Pysähdyimme hetkiseksi jaloittelemaan Mahlion Tammilammelle ja kiipesimme Tornivuoren näkötorniin. Saimme kuulla paikan rakentamisesta itseltään Tammilammen isännältä.
Päivän aikana pieni pala Liedon kuntaa ja historiaa tuli retkeläisille tututksi. Myöhemmäksi jää vielä tutustuttavaksi monta kylää niin Littoisten, Loukinaisten kuin Ilmaristenkin suunnalla.
