Kansallismuseon auditoriossa esiteltiin viime vuoden arkeologisia kenttätöitä 16.–17. helmikuuta. Kahteen päivään mahtui kuusi sessiota, joiden välissä pidettiin lounas- ja kahvitauot. Esityksiä kuultiin yhteensä seitsemäntoista kappaletta. Lisäksi esillä oli kaksi posteria: Mikko Helmisen (Turun yliopisto) ”1700-luvun houruinhuoneen kaivaukset Paraisten Seilin saarella” ja Metsähallituksen ”Valtion metsien kulttuuriperintöinventointi”. Viimeksi mainitusta kuultiin myös yhdessä esityksessä, ja Seilin saaren arkeologiaan voi tutustua tarkemmin siitä kertovassa blogissa.
Torstain teemoja olivat laserkeilauksen käyttö arkeologisten kenttätöiden dokumentoinnissa ja sen ongelmat, suurten metsäalueiden inventointi, sen ongelmat ja LiDAR-aineiston käyttö näiden alueiden inventoinnissa sekä historiallisten lähteiden ja karttojen syventynyt käyttö ja aiempaa kriittisempi tulkinta arkeologiassa. Laserkeilain on laite, joka seisoo jalustan varassa ja kuvaa ympäristönsä. Näin se luo ympäristöstään pistepilven, jota käsittelemällä voidaan kaivausalueesta luoda kolmiulotteinen malli. Maalaserkeilaus soveltuu parhaiten tunnettujen kohteiden dokumentointiin. LiDAR (Light Detection and Ranging) -aineisto taas syntyy ilmalaserkeilaimen avulla. Ilmalaserkeilaus sopii ennestään tuntemattomien kohteiden etsimiseen, koska LiDAR-aineistosta voi huomata sellaisia ihmisen jäljiltä olevia poikkeamia maastossa, joita ei ole aiemmin huomattu tai joita ei edes huomaisi maastossa kulkiessaan. Ilmalaserkeilaus sopii hyvin suurten metsäalueiden inventointiin, koska tällöin inventoijan ei tarvitse kulkea laajaa ja vaikeakulkuista aluetta kokonaan läpi. Hän voi keskittyä niihin alueisiin, jotka näyttävät LiDAR-aineistossa poikkeavilta. Historiallisten karttojen ja lähteiden syventynyt käyttö tuli esille erityisesti historiallisen ajan asutusta tutkittaessa. Tähän liittyvinä kohteina olivat Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kylätontti, Padisen luostari Virossa, Nokian Viikin keskiaikainen säterinpaikka ja Helsingin historialliset kylätontit.
 |
| Alustavia tuloksia Laatokan Karjalasta. |
 |
| Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustalta järvenpohjasta tehdyt löydöt. |
Perjantain teemoja olivat aina ajankohtainen aihe, Suomen alueen varhainen asutus, sekä vedenalainen arkeologia. Suomen alueen varhaista asutusta käsiteltiin Laatokan Karjalan, Kilpisjärven, Iin ja Kangasalan uusimpien tutkimusten valossa. Vedenalainen arkeologia tuli esiin monelta eri kannalta: esitykset käsittelivät Iitin Kotojärven Haukkavuoren kalliomaalauksen edustan järvenpohjan kaivausta, Porin Kallolahden hylyn kaivausta osittain maa- ja osittain vesiolosuhteissa sekä merenpohjassa tehtyjä Wrouv Maria -hylyn vuoden 2011 kenttätutkimuksia. Lopuksi kuultiin vielä vedenalaisen arkeologian tulevaisuutta pohtiva esitys.
 |
| Porin Kallolahden "kuivan" maan hylkykaivaus. |
 |
| Turkulainen arkeologian opiskelija palaamassa Kansallismuseon auditorioon lounastauolta. |
Kenttätöiden esittelypäivien ohjelmaan (joka piti hyvin paikkansa sekä puhujien että aikataulun suhteen) voi tutustua täällä.
Tekstin kirjoitti: museoapulainen
