Viikko 37: Myllyn turbiinin laakerin korjaus

Nautelankosken vanhassa myllyssä pyörivä generaattori on tuottanut museolle sähköä jo kymmenen vuoden ajan. Muutama viikko sitten generaattori piti kuitenkin ottaa pois käytöstä, sillä yksi sen laakereista oli mennyt epäkuntoon. Epäkuntoon mennyt laakeri sijaitsee pystyturbiinista lähtevän akselin yläosassa, hihnapyörän alla. Ennen kuin korjaajan oli mahdollista päästä käsiksi itse laakeriin, tuli kaikki sen päällä oleva purkaa varovaisesti pois.

Hihnapyörän nostaminen laakerin päältä osoittautuikin varsin ongelmalliseksi. Toista sataa kiloa painavaa pyörää kun ei niin vain nostettu pois paikaltaan. Hihnapyörän alla sijaitsevaa laakeria ei kuitenkaan edes näe, jos pyörä on paikallaan, puhumattakaan että sitä päästäisiin korjaamaan. Pyörä oli ensin saatava pyörittämällä nostettua akselin päähän asti. Tämä tapahtui niin, että korjaaja viritti kaksi kierteistä tankoa kulkemaan pyörän pinnojen läpi. Putki tuettiin alhaalta ja lukittiin ylhäältä valtavan kokoisilla muttereilla. Sitten tankoja kierrettiin yhtä aikaa yhtä paljon ja lopulta pyörä oli noussut akselin päähän asti.

Hihnapyörä

Seuraava vaihe oli hihnapyörän paikaltaan poisnostaminen. Narujen avulla pyörä tuettiin yläpuolelle asetettuun puulankkuun, jonka jälkeen siitä purettiin pois kiertämiseen vaaditut apuvälineet. Kun hihnapyörä oli enää narun varassa, miehet nostivat tukkia sen verran, että pyörä kippasi akselin päältä pois lattialle asetetun toisen lankun päälle. Painavuudestaan huolimatta hihnapyörä on herkästi rikkoutuva. Lopulta se vieritettiin seinustalle odottamaan korjauksen ajaksi.

Kuulalaakeri

Reiän suurentamista hiomalla

Laakeri tuli nyt vihdoin näkyviin, mutta edelleen sen päältä piti poistaa jos jonkinlaisia renkaita. Myös uusia ongelmia tuli vastaan. Hihnapöly yhdessä rasvanpuutteen kanssa oli hitsannut laakerin sisärenkaan kiinni akseliin. Sen irrottaminen miesvoimalla osoittautui mahdottomaksi. Laakerin ulkorengas lähti irti, kun laakerin sisällä olleet kuulat saatiin pois. Vanha myllyrakennus korjauspaikkana tuo tilanteeseen omat haasteensa. Vaikka mylly onkin ulkoa harmaakivinen, on se sisältä puinen. Lisäksi viljapöly on tullut rakennukseen jäädäkseen. Kipinöitä aiheuttavien työkalujen käyttö on tällöin haasteellista, sillä yksi pieni kipinä voi sytyttää koko myllyn tuleen.

Kuulien poimintaa laakerista

Korjaajan oli kuitenkin pakko turvautua rälläkkään, sillä keinot loppuivat muuten kesken. Pitkän valmistelun jälkeen sisärengas saatiin vihdoin irrotettua pois akselin ympäriltä rälläkän, lekan ja sorkkaraudan avulla. 

Voitto jäi kovin lyhyeksi, kun huomasimme, että kuulalaakerin alla sijaitsi vielä painelaakeri, joka oli myös hitsautunut akseliin kiinni. Renkaita hiottiin, sahattiin ja leikattiin - välillä lekan ja ruuvimeisselin avulla auottiin. Lopulta molemmat laakerit oli saatu irrotettua pois ja vasta nyt korjaajan oli mahdollista nähdä, mitä vahinkoa rikkoutuneet laakerit olivat aiheuttaneet. Uusien laakereiden lisäksi korjattavaa löytyi myös itse akselista, sillä rikkoutuneet laakerit olivat vahingoittaneet sen runkoa. 

Kuula- ja painelaakerin välinen soviterengas

Lopuksi ympäristö siivottiin imuroimalla

Vian selvittyä korjaaja jäi pohtimaan parhaita mahdollisia ratkaisuja, jotta myllyn generaattori voitaisiin ottaa taas mahdollisimman pian käyttöön. Nautelankosken myllyyn rakennettu generaattori on ainokainen, ei ole toista ihan samanlaista. Se on rakennettu paikalleen, joten valmiita varaosia ei juurikaan ole saatavilla. Ammattitaitoinen korjaaja valmistaa tai valmistuttaa piirroksiensa perusteella uudet osat, jotta myllyn generaattori taas talvella tuottaisi museolle sähköä.

Tekstin kirjoitti: museologian harjoittelija

Viikko 36: Valtakunnalliset arkeologian päivät 2011: pyöräretki Kaskalan linnavuorelle

Valtakunnallisia arkeologian päiviä vietettiin tänä vuonna 2.–3. syyskuuta. Tuolloin järjestettiin ympäri Suomea erilaisia arkeologiaan liittyviä tapahtumia. Nautelankosken museo järjesti lauantaina 3.9. opastetun pyöräretken Kaskalan linnavuorelle ja muille lähiseudun muinaisjäännöksille. Kaikki tämän vuoden kohteet sijaitsivat Aurajoen itäpuolella. Pyöräretken aikana tulivat tutuiksi Kukkarkosken kivikautiset asuinpaikat I j II sekä Kukkarkoski I:n läheisyydessä sijainnut kivikautinen kalmisto, Merolan rautakautinen kalmisto ja kivikautiset asuinpaikat, Kylätalon rautakautinen kalmisto, Ryökkään moniperiodinen asuinpaikka, Yli-Poron kuppikivi ja Kaskalan linnavuori. Pyöräretkellä oli oppaan lisäksi kuusi osallistujaa.

Museon pihassa kerrottiin aluksi pyöräretken ohjelma, jonka jälkeen kerrottiin pyöräreitin maisemasta ja maiseman esihistoriasta ja historiasta. Seuraavaksi esiteltiin lyhyesti, mitä muinaisjäännökset ovat ja kerrottiin hieman niiden hoidosta. Lopuksi kuvattiin arkeologiseen tutkimukseen kuuluvia vaiheita ja korostettiin, että arkeologi tekee paljon muutakin kuin kaivaa. Osallistujat saivat vielä ennen lähtöä pyöräretken kohteet esittelevän kartan.

Karttapohja: Museoviraston muinaisjäännösrekisteri

Ensimmäinen pysähdys oli heti museoalueella Aurajoen toisella puolella, sillä Kukkarkoski I:n kivikautinen asuinpaikka ja kalmisto sijaitsevat heti sillalta nousun jälkeen vasemmalla. Asuinpaikka on sijainnut Aurajokeen viettävällä rinteellä ja kalmisto asuinpaikan läheisyydessä, asuinpaikan yläpuolella. Alue on ollut kivikaudella pieni saari merenlahden pohjukassa, ja se erottuu yhä maastosta kohoumana. Merenlahti on maankohoamisen myötä ”muuttunut” Aurajoeksi. Kukkarkosken haudoista on löydetty merkittävä määrä hienoja meripihkakoruja sekä liuske- ja piiesineitä. Kukkarkoski II:n kohdalla ei pysähdytty, mutta sen näki pyöräillessä katsoessaan vasemmalle pian Vintalantielle siirtymisen jälkeen. Kukkarkoski II sijaitsee noin 300 metrin päässä Kukkarkoski I:stä kaakkoon. Kukkarkoski II on asuinpaikoista vanhempi, ja ilmeisesti sieltä on siirtynyt ihmisiä Kukkarkoski I:n asumaan. Kukkarkosken asuinpaikoilla on asuttu noin 5000 vuotta sitten neoliittisella kivikaudella.

Merolan talon ympäristössä on useita kivikautisia löytöpaikkoja, jotka liittyvät kaikki ilmeisesti samaan kokonaisuuteen. Alueella sijaitsee myös Merolan rautakautinen polttokenttäkalmisto. Merolassa pyöräretkeläiset pääsivät näkemään asuinpaikoilta löydettyjä kivikautisia esineitä ja polttokenttäkalmistosta löydettyjä rautakautisia esineitä, jotka Museovirasto oli lähettänyt talon väelle. Merolassa opastus keskittyi polttokenttäkalmistoon, joka on yksi rautakauden kalmistotyypeistä. Siinä on yhdestä neljään kivikerrosta, mutta ei yleensä selviä latomuksia tai röykkiöitä erotettavissa, vaan hautauksen päälle on vain heitelty kiviä. Merolan polttokenttäkalmistoon liittyykin erikoisuus: sen läheisyydessä on kiviladelma, jonka arkeologi Ella Kivikoski on tulkinnut ihmisen tekemäksi. Nykyään polttokenttäkalmistosta ei näy maan pinnalle juuri mitään. Polttokenttäkalmisto on selvästi yhteisöllinen hautaus, jossa yksilöitä on vaikea erottaa. Merolan polttokenttäkalmiston vanhimmat hautaukset ovat kansainvaellusajalta 1500 vuoden takaa ja nuorimmat viikinkiajalta noin 1000 vuoden takaa.

Kylätalon rautakautinen kalmisto sijaitsee mystisesti ikään kuin talon kellarissa, vaikka kalmisto on toki ollut olemassa ensin ja talo on rakennettu myöhemmin sen päälle. Ennen talon rakentamista kalmisto on ollut pieni kumpare peltojen keskellä. Paikalta on löytynyt runsaasti esineistöä 1000-luvulta, ja ilmeisesti paikalla on ollut ruumishautauksia. Hienoin löytö lienee ollut ensin kultakypäräksi luultu kultakruunu, joka piti toimittaa Kansallismuseon kokoelmiin, mutta myytiinkin kultasepälle Turkuun. Samanlainen kruunu on löydetty Kroatiasta.

Ryökkään asuinpaikka on sijainnut Rähälän krotin pohjoispuolella vanhalla Rähälän Ryökkään kylämäen tontilla. Paikalta on löydetty kivikautisia, myöhäisrautakautisia ja historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä, esimerkiksi keramiikkaa ja metalliesineitä. Nuorimmat löydöt ovat 1800-luvulta. Kaivaustutkimuksia on tehty tielinjan oikaisun takia, ja asuinpaikka jääkin nykyisen tien alle.

Yli-Poron kuppikivi on yksi Liedon monista kuppikivistä. Se sijaitsee sellaisessa paikassa, että sen sijainti pitää tietää ja kulkea Yli-Poron talon pihamaan poikki, jos kiveä aikoo mennä katsomaan. Pyöräretkeläisille olikin sovittu opastus kuppikivelle ”talon puolesta”. Kuppikivissä on ihmisen tekemiä kuppeja. Yli-Poron kuppikivessä niitä on kolme. Kuppikivien merkitys on epäselvä. Kupit on ehkä hakattu, jotta niihin voitaisiin uhrata esimerkiksi viljanjyviä hyvän sadon toivossa. Yksi kuppikivien selitys on rajakivi. Yli-Poron kuppikivi sijaitseekin Yli-Poron ja Peuran maiden rajalla. Kuppikiven läheisyydessä on talon väen mukaan sijainnut myös tuulimylly, joka on purettu. Yli-Poron talon pihamaalta on löytynyt koekaivauksissa sekoittuneena eri-ikäisiä asuinpaikkalöytöjä: rautakaudelta keramiikkaa ja kuonaa ja historialliselta ajalta tiiliä, lasia ja fajanssia.

Kaskalan linnavuori on yksi Liedon kolmesta linnavuoresta. Muut ovat Vanhalinna ja Viikka. Muinais- ja mäkilinnaksikin kutsuttu linnavuori on kallioisella mäellä sijainnut esihistoriallinen puolustusvarustus. Kaskala jakaantuu kahteen mäkeen, joista pohjoisemmalla kulkee kivivalli mäen keskikohdan poikki. Pari metriä leveä valli on tehty suurista kivistä, ja se tekee pohjoispäässään jyrkän mutkan. Valli erottuu maastossa ja on arkeologi Hjalmar Appelgrenin mukaan ihmisen tekemä. Kaskalaa on tutkittu hyvin vähän eikä siellä ole tehty ollenkaan arkeologisia kaivauksia, joten linnavuorelta ei ole löydetty mitään. Appelgrenin tekemän tarkastuksen lisäksi Kaskalassa ovat käyneet tutkimusmielessä vain Matti Huurre sekä Lea Degerholm ja Juha Ruohonen tekemässä inventoinnin. Koska Kaskala ei ole Museoviraston hoitorekisterissä, sitä ei pidetä paljaslakisena kuten Vanhalinnaa. Niinpä Kaskalan hahmottaa linnavuoreksi vain kiipeämällä sen päälle. Korkeimmalla kohdalla seisoessaan voi kuvitella puut pois, jolloin hahmottaa, miten hyvä näkymä mäeltä on ollut Aurajoelle. Näin lähestyvät vieraat alukset on havaittu jo kaukaa. Kaskalan päältä hahmottaa myös, miten jyrkkä joelle päin näkyvä länsireuna on. Tämä on estänyt linnavuorelle kiipeämisen siitä suunnasta, ja kulku on tapahtunut jostain loivasta kohdasta. Kaskalan linnavuorta ei voida ajoittaa tarkasti tutkimusten ja löytöjen puutteen takia, mutta yleisesti ottaen linnavuoret ovat rautakautisia.

Tekstin kirjotti museoavustaja

Nautelankosken museo